IRC-Galleria

Day 02 — Your favourite main character

Yritin pähkäillä tätä hetken mielessäni, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että on turhaa yrittää valita kahden välillä.

Meikäläinen laskee nimittäin päähenkilöiksi tässä sarjassa tasan tarkkaan kaksi henkilöä, jotka on Sherlock ja John. Molemmissa on huonot puolensa. Toisaalta molemmissa on myös älyttömän paljon hyvää.

Ratkaisevaa on kuitenkin se, että kumpikaan ei ole ehjä ilman toista. John tarvitsee seikkailuja elämäänsä ettei tule hulluksi, kun taas Sherlock tarvitsee jonkun tasapainottamaan omaa häiriintyneisyyttään. Joten...



molemmat. ♥

Day 01 — Your favourite episode

Jooh, tuota... Pelkän ekan tuottarin jälkeen mun vastaus olisi ollut ilman muuta "Study in Pink". Se jakso on mielestäni nerokas kaikella tapaa ja olen sen nähnyt varmaan noin kymmenen kertaa (eli siis noin 15 tuntia mun elämästä on mennyt yhteen jaksoon :'D) enkä ikinä kyllästy.
Mutta nyt netistä toisenkin tuotantokauden katsoneena kallistun sanomaan suosikikseni, ei ehkä kovinkaan yllättäen (koska alkuperäinen romaani on suosikkini Conan Doylelta), "The Hounds of Baskerville". Kaikki kuusi Sherlock-jaksoa on tietty loistavia ja niissä kaikissa on omat hyvät puolensa, mutta tämä jakso on mun mielestä onnistunut kaikin tavoin eikä mulla ole mitään huonoa sanottavaa siihen liittyen - paitsi nyt ehkä se, että se koira on niin tietokoneella tehdyn näköinen että YHYY, mutta muuten loistavassa jaksossa jätän mokoman pikkuseikan lähes huomiotta.

Siis... Ensinnäkin jakson mysteeri on upea, koska se tuntuu vähän yliluonnolliselta ja pelottavalta, ja meikäläinen tykkää kaikesta yliluonnollisesta hömpästä, deal with it. Toisekseen jee, Sherlock ja John matkustaa pikkukylään tutkimaan sen sijaan, että kaikki tapahtuisi kaupunkiympäristössä - juuri matkustelusta mä tykkään erityisen paljon alkuperäsissä Conan Doylen tarinoissakin. :D Kolmanneksi: Lestrade pöllähtää paikalle "lomailemaan" ja samalla tuo vahvistuksen siihen, että Mycroftilla on sormensa pelissä - poloinen Lestrade piti lähettää pikku vauveli-Sherlockin lapsenvahdiksi, aaaaw. <3 Eli siis rakkauteni sekä Lestradea että Mycroftia kohtaan kasvoi lisää, enkä uskonut sitä mahdolliseksi.

Lisäksi voisin luetella vielä kymmeniä muita pikkuseikkoja joihin kiinnitin huomioni jaksossa ja jotka oli musta ilahduttavia, mutta totean vaan, että se, miten läheiset ystävät Sherlockista ja Johnista on tullut, on liikuttavaa.


Ja jakson on käsikirjoittanut Mark Gatiss, joten kaikki kiitokseni ja rakkauteni menee tälle miehelle.

Sherlockin 2. tuottarin merkeissä.


Joo, eka jakso ilmesty jo 1. päivä (siis Englannissa, Suomessa nähtäneen töllöstä joskus vuoden 2013 puolella [edit: ookoo, twitterin uusien tietojen mukaan näköjään 2012 kesällä, mutta SILTI siihen on liian kauan]), mutta meikäläinen vasta viime yönä, kun ei nukuttanut, jaksoi ladata kyseisen jakson ja katsoa sen netistä silmät verestäen.

Kannatti. <3

Hihittelin ja hykertelin ja päästin säälittäviä fanityttökiljahduksia, ja siinä jaksossa oli niiiiiin paljon kaikkea minkä tahtoisin jakaa kaikkien kanssa, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, miten upea sarja on kyseessä. ><

Ja kerronkin pätkiä sieltä ja täältä, joten spoilereita välttää haluavat, poistukoot nyt.

Ensinnäkin, vuoropuhelut oli aivan mahtavia monin paikoin. Kuten nyt tämä:

Sherlock: “Yes, punch me, in the face. Didn’t you hear me?”
John: “I always hear punch me in the face when you’re speaking, but it’s usually subtext.”

Tai sitten se, että jopa Irene shippaa Sherlockia ja Johnia:

Irene: “Does that make me special?”
John: “I don’t know, maybe.”
Irene: “Are you jealous?”
John: “We’re not a couple.”
Irene: “Yes, you are.”
John: ”For the record, if anyone out there still cares, I'm not actually gay.”
Irene: ”Well I am. Look at us both.”

Hahaaaaaaaaaaaaa kyllä.
Jos lesbo dominatrix voi rakastua mieheen, niin miksei sitten hetero armeijatohtorikin...? ;D

Plus kaikki muut upeat kohdat mitä kyseisessä jaksossa oli. Kuten joulun vietto Baker Streetillä ja se seikka, että Lestradekin oli siellä (joulu on perhejuhla, mutta tämä se hengailee "sosiopaatin" kämpillä mieluummin, outoa siitä huolimatta, että onkin riitaa muijan kanssa o_O), ja se miten Sherlock soittaa viululla joululauluja ja kaikki nggggh. >> <<

Ja se miten KUKAAN EI SATUTA MRS HUDSONIA tai lentää alas toisen kerroksen ikkunasta. <3

Ja se miten Lestrade, tunnollinen poliisi, kysyy pokkana tämän tapahtuman jälkimainingeissa: "Exactly how many times did he fall out the window?" 8D

Ja se miten oblivious Sherlock on, mitä tulee flirttailuun. Sille voi ehdotella mitä vaan ja ei mene perille. Lähestulkoon tähän malliin:

ja paras:
Ja joku joka ei jostain syystä tajua viimeistä, katsokoon tämän pätkän:

XDDD

Ainut mitä mulla oikeastaan on huonoa sanottavaa, liittyy Mycroftiin ja sen vittuiluun Sherlockille. Joo joo, Sherlock on neitsyt. So what?! Tukehdu sateenvarjoosi, paskiainen. Osakkeesi laskivat ja pysyvästi. D:<

Nyt pitäs varmaan seuraavaks ottaa työn alle seuraava jakso.

Ja odottaa itku kurkussa tuottarin kolmatta ja viimeistä. T^T


Siinä kaikki tältä erää.

Ja hengailen itse asiassa Porin kirjaston koneella täällä nyt. -.-

Mutta anyway meikäläinen löysi tämän



tosta DVD-hyllystä niin enhä mä voinut kuin lainata.

Tosta saan sit nautiskella myöhemmin illalla. ;P

Uusi vuosi, uudet murheet, vai miten se menikään? :D

No joo. Joka tapauksessa hyvät uudet vuodet kaikille kavereille ja miksei tuntemattomillekin - ja erityiskiitokset eilisestä "Luvian poppoolle" eli Nooralle, Lauralle, Tarjalle ja Rikulle.

Oli hauska ilta ja hauska yö syömisen, juomisen ja lautapelien sekä baareilun merkeissä. Tämmösiä pikku illanistujaisia useamminkin. Ehkä seuraavan kerran Turussa sitten. ;)

Eilen tein LJ:iin blogimerkinnän siitä, miten olen vahdannut hullun lailla Doctor Whota netistä muutamat viime päivät.

Yöllä tämä hörhöily sitten kostautui, koskapa näin koko viime yön unia, joissa seikkailin TARDISilla pitkin aikaa ja avaruutta Tohtori nro 10:n kanssa.


Onko säälittävää, että olin pettynyt kun heräsin ja tajusin, ettei ne unet olleetkaan totta..? :'D

On se mukavaa se, kun sähköt melkein toimii Noormarkun perämetsässä.

Ja uutisten mukaan haja-asutusalueille voi mennä vielä päiviä ennen kuin saadaan sähköt - mitä en epäile, koskapa siellä metsässä tosiaan on puita edelleen linjojen päällä, sähköjohtoja kokonaan repeytynyt irti tai roikkuu hengenvaarallisesti yli teiden. Ja Noormarkun keskustassakin kuulemma menee kaikki jätevedet tällä hetkellä suoraan jokeen, koska pumput eivät toimi.

Eli olen evakuoinut itseni Poriin sivistyksen pariin Ellun kämpille. Jos ihmettelisin siellä metsän keskellä ilman sähköjä vielä hetkenkin eristyksissä ulkomaailmasta, menettäisin viimeisetkin järjen hiveneni.

Meinaan siellä metsikössä ei toimi tällä hetkellä kunnolla edes kännykät.

Suomen ensi-ilta tänään. 8D

Hitto mutta on pakko kyllä nähdä piakkoin.

Traileri kertoo, että taattua Guy Ritchie-rymistelyä (jollaisen suurin fani en ehkä ole), mutta the amount of gay takaa sen, että meikäläinen ei tosiaan tule istumaan aloillaan tota leffaa tuijottaessaan. Eli: kanssakatsojat saavat kärsiä.

Plus voisin listata tähän varmaan sata ja yksi asiaa, jotka mun mieleen tuli tosta trailerista, mutta ehkä en tee niin ja kirjoitan oikein pitkän postauksen vasta sen jälkeen kun olen käynyt katsomassa kyseisen leffan.

(Päivänäytös ja mahdollisimman vähän kanssakatsojia, pl0x.)

ja miten ne kohdallani selkeästi tuovat esiin paitsi sen, että obsessoin kenties liikaa jostakin henkilöstä juuri sillä hetkellä, myös sen, että alitajuntani saattaa olla hivenen kiero.


Eli mä näin viime yönä taas ihan kaikenlaisia sekalaisia unia, joista en muista kauheasti mitään tarkkaa. Joitakin kavereita oli mukana mun unissa, ja, kuten myös usein mun unissa, tapahtui paljon epämääräistä harhailua ja eksymistä outoihin paikkoihin, mutta tosiaan, muistikuvani ovat hatarat. Mutta parasta ehkä: jossakin vaiheessa mun uniani Martin Freeman kidnappasi mut.

XDDD

Miksi joka kerta kun näen jotain unta julkkiksista, se ei voi olla mitään suht normaalia?

Niin no joo, oonko mä nyt niin kauhean normaali muutenkaan, mutta siis. Mietitäänpäs taaksepäin mun viimeisimpiä julkkisuniani.




...

Ja nyt pikkuinen brittimies (jota mä haluan paijata maailman loppuun saakka koska se on niin yltiölutunen ja miten helvetissä mulla on kestänyt näin kauan tajuta se kunnolla) KIDNAPPAA mut.



HAHAHAHAHAAHAHAHAHAHAHAHAAH. 8D

Mutta tämä on selkeästi väärin, koska:

a) siitä nyt ei takuulla olisi kidnappaamaan ketään. Edes unissa.
b) Mun olisi päinvastoin pitänyt kidnapata se.

Mistä tuli mieleen, että Martin olisi kyllä kiva joululahja:



>;D

Mutta pukki tuskin tuo sitä mulle lahjaksi, koska en usko olleeni kyllin kiltti. Yhy. ;_;

Joo joo. Nyt menen ja olen hiljaa.

Ja kaivan itselleni haudan samalla, koska olen säälittävä. :---D

Olin eilen tosiaan katsomassa Happoradiota Bar Kinossa Ellun, Jonin ja meen äidin kanssa. Alunperin suostuin lähtemään oikeastaan just siksi kun meen äiti sano haluavansa nähdä sen ja se ei oo koskaan missään keikoilla käynyt niin lupauduin henkiseksi tueksi. Ja Ellu änkesi sit mukaan kanssa ja pakotti poloisen miehensäkin tulemaan. XD

Mutta ihan hyvä se oli livenä. Itse asiassa mun mielestä melkein parempi live-esiintyjä kuin miltä ne kuulostaa levyllä, eli pisteet nousi kyllä. En ole mikään Happoradion fani, mutta kyllä niitä silleen joskus tykkää kuunnella.

Tuli myös todistettua, miten pieni paikka maailma (ja etenkin Pori onkaan), kun Happoradion äijät esittivät tämän kipaleen:



ja omistivat sen entiselle lavamiehelleen, jonka tunnistin väenpaljoudesta samaksi leppoisaksi tyypiksi, joka oli töissä mun viimisemmällä harjoittelupaikalla. :D OK.


Sitten yöllä näin tosi levottomia unia, joista en muista puoliakaan, mutta kerron tähän nyt kaikkein "parhaimmat", mitä muistan.

A) Mä myin mun unessa mun Nissanin muutamalla satasella jollekin turkkilaiselle jolla oli mukamas autokorjaamo Porin torin laidalla. DDD:

B) Sit mä ostin itelleni tälläset ääliöt lasit, joita käytin joka paikassa ihan reteänä:



Mun alitajunta on mielenkiintoinen paikka, selkeästi.