IRC-Galleria

Kasvatuksessani oli joitakin piirteitä niin sanotusta kristillisestä kasvatuksesta. Mutta oma uskoni on kehittynyt siksi mitä se nykyään on vasta kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Kovat kokemukset parisuhteissa oli herätystä ja kutsua Jumalan puoleen. Hakeuduin uskovien ystävien keskuuteen, ja uskon, että en olisi ilman tietoa jostakin suuremmasta jaksanut eteenpäin. Uskovien ihmisten tehtävänähän on auttaa, kertoa Jumalasta, ja se kaikki perustuu rakkauden käskyyn ja lähetyskäskyyn Raamatussa. Haluamme jakaa sitä hyvää mitä Herra antaa, kaikille, jottei kukaan joutuisi kadotukseen.

Maksan mielelläni kirkolle kolehtia, enkä mieti että se olisi minulta pois. Saajan kiitollisuus ja konkreettiset merkit siitä että varat menevät hengelliseen työhön ovat riittäviä vakuuttamaan minut varojeni tarpeellisuudesta. Näin saan osaltani auttaa, jos ei ole muuta paikkaa missä palvella hengellisen työn saralla.

Pidän kirkon nuorille suunnatusta toiminnasta. Omasta mielestäni kaikille löytyy omat tilaisuutensa, aina heviuskiksista hartaisiin sieluihin. Valinnan varaa on ja joskus tulee jopa vaikeuksia päättää mihin menisin. Tampereella on todella aktiivista nuorten ja nuorten aikuisten toimintaa. Porukat koostuu suurimmaksi osaksi korkeakouluopiskeilijoista.

IRC-Galleria on oikein lastattu uskiksilla. Yhteisöjä löytyy joka lähtöön ja niistä näkee miten monenmoista uskista maa päällään kantaakaan. :)

Eräs tämän asian kommentoijista Ylex:llä sanoi, että oli saanut negatiivisemman näkemyksen uskoon ja uskontoon kun oli menettänyt isovanhempansa. En usko että Jumala oli heitä rankaissut, sillä elämässä sattuu erilaisia käänteitä, onnettomuuksia ja sairauksia. Valitettavia ovat kyllä, mutta silti se on hyväksyttävä tosiasiana. Meille kaikille voi sattua hirvikolari tai voimme sairastua, mutta se ei ole rangaistus Jumalalta. Parantumista voi ja pitää rukoilla, siinä meidän lohtu. Herra vastaa niinkuin suunnitelmaansa kuuluu.

Siunausta!