IRC-Galleria

Mitä jos sitä myöhäisempää miettimisen hetkeä ei tulekaan. Entä jos sinulle sattuu jotain huomenna, siinä vaiheessa voi olla jo myöhäistä aloittaa asioiden selvittely yläkerran kanssa.

Haluatko että uskovat läheisesi tai tuttavasi miettivät päänsä puhki mihin oikein menit, taivaaseen vai kadotukseen? Ja että oliko sinulla taivasasiat kunnossa? On vain omasta pyynnöstä, eli yksinkertaisesta vilpittömästä rukouksesta kiinni ovatko ne kunnossa vai ei.

Haluatko jättää sen huomiseen, jolloin voi jo olla liian myöhäistä? Minä en ainakaan toivo sitä...

En usko olevani heikko, tai että tarvitsen uskoa ollakseni vahva. Uskovan elämä on varsin vaikeata kaikkien houkutusten keskellä. On vaikea olla opiskelija, joka ei juo niinkuin muut, ei osallistu "fuksiaisiin" niiden varsinaisessa merkityksessä, ei käy baarissa joka viikonloppu.

Mielestäni vahvat jaksavat uskoa ja luottaa Jumalan apuun tälläkin saralla, ja ne heikommat luopuvat uskostaan, kun eivät jaksa elää uskonsa asettamien normien mukaisesti. Mutta keneen me uskovat voisimme tukeutua muuhun kuin Raamatun Jumalaan, joka meitä Sanallaan vahvistaa.

Raamattu ei ainakaan tietääkseni kiellä muiden henkiolentojen olemassa oloa. Jumalan ylimmäksi korottaminen tarkoittaa sitä ettei toisia jumalia kunnioiteta niin kuin Häntä, eikä siis pidetä niitä jumalinamme. Hän on yksin se johon uskomme, turvaamme ja luotamme. Jos uskomme hyvään, taivaaseen ja Jumalaan, uskomme me samalla myös pahan, helvetin ja Saatanan olemassa olon. Ja näin tiedämme myös pahuuden jumalan, hengen, olevan olemassa.

Uskovana ihmisenä en pelkää kuolemaa, vaan se on minulle vapautus maallisesta vaelluksesta ikuiseen paratiisiin. Sen on Jumala minulle luvannut kun tunnustin uskoni Häneen. Kun taivasasiat ovat kunnossa on kuolemaa turha pelätä. Tottakai läheiset varmasti surevat poismenoani, mutta heille varmuus siitä, mihin olen kuolemani jälkeen menossa, antaa tietynlaisen rauhan.