IRC-Galleria

Vihdoin! Menihän siihen nyt melkein koko viikko! Vastoin aiempia ajatuksia ja luuloja, tarvittiinkin vain tutut ympäristöt ja läheiset ihmiset auttamaan mua takaisin omaksi itsekseni. Välimatka ei siis olekaan vastaus kaikkiin ongelmiin.

Sain olla itseni muiden seurassa ja sitä kautta uskalsin olla oma itseni myös hänen seurassa. Ihana tunne kun silmätkin taas hymyilee...

Lopultakin pääsin irti oman mieleni tuottamista tuhoisista analyyseistä ja pohdinnoista, jotka sai mut olemaan jotain muuta kun olen. Ne sai mut epäilemään sanoja, tekoja ja tulevaisuutta. Samassa olin jo aiemmin, mutta silloin ajattelin etten enää sortuisi samaan, sillä silloinkin oli panoksena jotain erittäin rakastettavaa. Mutta nyt olen onnellinen siitä kokemuksesta, kaikkineen. Tuloksena siitä kokemuksesta oli kuitenkin se, että löysin itseni, rohkeuden olla sitä mitä olen ja hyväksyä omat puutteeni. Kyllähän Herrakin mut näin hyväksyy, ja Hän on mut tehnyt, muokannut ja hionut.

NO mutta Happy End ja tää neiti on onnellinen, stress-free and full of lovin' :D