IRC-Galleria

ah autuus,
vain Mew vetää vertojaan tälle ryhmittymälle.

"ollessani nuori en välittänyt. keskityin liikaa alaspäin ryömimiseen."

En olisi halunnut kääntää selkääni, en olisi halunnut taistella ollakseni tästä maailmasta. En tarkoittanut olla niin kamalasti väärässä. Vaikka tiesin paremmasta, en silti suostunut sitä myöntämään. Piti kokea kaikki se, miltä Hän olisi minua halunnut varjella. Olin se itsepäinen pikkuneiti, joka on edelleen täällä. Nyt vain osaan olla kääntämättä selkääni sille joka on minut pelastanut, riippumatta teoistani.

Tuntuu, että nyt taas taistelen sitä vanhaa vastaan. Vanhoja asioita tulee esiin koko ajan. Sekä itsessä, että ympäristössä. En enää eläkään täysillä Herralle, vaan osaksi ja itsekeskeisesti minulle itselleni. Häpeän sitä. Olen sittenkin inhimillinen, syntinen ja ennen kaikkea itsekäs. Haluan elää Herralle. Todella. Kokonaan ja kaikkinen. En halua tuntea näin, miten nyt tunnen. En olekaan parantunut vanhasta.

Ennen kaikkea yhteys muihin uskoviin on tullut minimaaliseksi. En osannut ajatellakaan sen arvon olevan näin suuri, ja sen puutten vaikuttavan minuun näinkin suuresti. Olinko vain niin sanottu tapauskova? Tai siis olenko? En halua olla. Haluan, että se joka minua eniten rakastaa, koskettaisi minua niin, että tämä tuska tulisi loppuun. En jaksa taistella yksin.

Kaipaan uskovaa läheistä, sellaista jolle saisin purkaa kaiken mitä päähäni tulee. Jonkun jonka kanssa voisin jutella yömyöhään, niin kuin ennen. Miks Herra et koskettaisi ja avaisi hänen sydäntään. Hän tuntee sut jo, mutta ei koe tarvetta sun läsnäoloon. Olen varma, että kun teet asioita mun ja hänen elämässään, hän huomaa Sun suuruuden ja rakkauden.

Kiitän sua Herrani siitä, että jo nyt tiedät mihin me ollaan menossa ja mitä me tarvitaan.