IRC-Galleria

Puhuminen helpottaa, lukeminen helpottaa ja ennen kaikkea kuuleminen helpottaa. Eikä rukoileminenkaan ole ollut haitaksi... ;)

Tampereelle on kamala ikävä! Erityisesti "kotiseurakuntaan". Siihen lämpöön ja yhteyden tunteeseen. Onneksi alkaa loma ja saan olla mestoilla hiukan kauemman. Vaikka tuskin niin tulee tapahtumaan... Riinaakin olis ihana nähdä.

Stressaantunut äijä stressaa muakin, mutta siihenkin toivottavasti tulee helpotusta piakkoin. Kun tuntuu projektinsa lähteneen pikkuhiljaa käyntiin. Rukousvastaus...

Luotto itseen on helpottanut jotenkin. En jaksaisi murehtia, mutta se tuntuu olevan mun taakkani. Vaivanani aina. Kiitos kuitenkin sille, jolle saan purkaa ja niille jotka Hänenkin ohella jaksavat kuunnella tilitystäni, pohdintojani ja "ongelmiani".

Elämä on hankalaa... Ketä haluat miellyttää? Itseäsi, ystäviäsi, läheisiäsi vaiko kenties sitä ainutta joka on kaikkien edellä mainittujen olemassa olosta vastuullinen? Luonnollinen valintahan olisi, että Luojaahan minä haluan miellyttää. Todellisuus onkin sitten aivan toinen. Taisto itsensä ja pahuutensa kanssa on ylitsepääsemätön, ainakin omin voimin taistellen. Yksin en jaksaisi. Kiitos!

In the shadow of Your cross I will stay for all my days!

"Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta, joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. (Matt. 10:32-33)