IRC-Galleria

Massua kirpistää ja vähän huolestuttaa, että onkohan siellä kaikki hyvin.. Toivottavasti nämä olisivat niitä kohdun kasvukipuja. Pahoinvointi on jo helpottanut, mutta se tietty liikuttuvaisuus ja itkuherkkyys on tallella. Vähän väliä on tippa linssissä, jos näkee tai lukee jotain surullista. Tekis jo mieli kertoakin tästä vaan ei vielä uskalla. 30.8. on neuvolalääkäri ja toivottavasti silloinkin kuunneltais sikiön sydänääniä. Silloin on menossa rv 13+5. Viime torstaina 10.8. oli eka neuvola ja siellä ne ainakin kuuluivat voimakkaasti vaikka viikkoja oli vasta 10+6. Kun Onnilta kuului vasta viikolla 12+2. Mie oon miettin tota kertomista, mutta mieluiten odottaisin sinne ultraan asti ja kertoisin vasta sen jälkeen. Suunnitelmissa on mennä rakenneultraan joten se on vasta joskus rv 18 -> eli siihen olis vielä n. 8 vkoa. Voi olla ettei tää niin pitkään ees kestä salassa. Riippuu tietty iha siitä, että pysyykö paino kurissa niin kuin tähän asti vai alkaako se nousta. Rinnat ovat ainakin kasvaneet jo ihan valtavasti, pitäs lähtee ostaa jo isommat rintsikat.

Ollaan tossa yritetty tehdä asuntokauppojakin yhdestä asunnosta jo reilut kuukauden päivät, mutta homma ei oo oikein sujunu. En tiiä onko vika myyjässä vai välittäjässä, mutta homma eteni tosi huonosti. Viime perjantaina asunnosta tehtiin tarjous ja lauantaina rouva sitten hyväksyi sen eli kauppa oli siis vihdoinkin selvä.. Paitsi että täti sitten perui kaupan maanantaiaamuna.. No onpi sitten sopimussakon 2000 euroa velkaa.

Sit mietittii et mitäs nyt. Sanoin Esalle, että ei noita vaihtoehtoja oikein ole. Liesharjunkadulla on yks asunto mut sillä on hintaa 84000 euroa. No hää sit kysy, et soittaako välittäjälle jos käydään katsoo. No niin sitten soitti ja puolen tunnin päästä välittäjä soitti takaisin että oli saanut meille näytön järjestettyä illaksi puoli kuudelta.. Lähdettii sitten kävellen koko perhe katselee asuntoa. Jestas et monttu loksahti auki, ku näin sen.. Ja sama homma Esallakin. Se oli tosi siisti. Aurinkoinen ja lämminhenkinen. Vasta remontoitu tyhjä asunto. Olohuoneissa , eteisessä ja makkarissa oli vaaleaa laminaattia ja keittiössä tummaa laminaattia. Seinät oli tapetoitu keltaisilla tapeteilla ja kylpyhuone oli rempattu tosi kauniisti. Mieleen hiipi ajatus et tän ku sais.. mut sit taas todellisuus muistutteli että se on liian kallis. Se oli ihana ja vähän erilaisempi asunto pohjaltaan. Lisäksi asunto jäi takakulmaan, parvekkeelta ja osasta ikkunoista avautuu näkymät puistoon ja takana on toinen omistusasunto. Jaana jos olis asunut vielä edellisessä kodissaan ni olis ollu iha kipasumatkan päässä tien toisella puolella. Tosi ihana asunto. Onnikin kirmaili pitkin ja poikin asuntoa. Lähdettiin pois ja oli aika keskustella asunnosta. Ei voinu sanoa muuta ku jestas et oli siisti. Ja niin erilainen. Tuon ku sais, ei tarviis tehdä mtn remppoja. Ei mitään sen ku muuttais sisään. Mut arvokas meidän kukkarolle. Käveltii kaupoille ja ihasteltii sitä asuntoa. Esa kysy et tarjoaako hän siitä jotain. Mie sanoin et tarjoa. Soita sille. Tarjous oli 78000 euroa eli vähän alakanttiin. Noin puolen tunnin pääst tuli vastatarjous eli 80000 euroa. Siis kaks tonnia pitäs saada jostain.. No tietty pankista piti selvittää varallisuutta. Mut hei se aamulla ohi suun mennyt asunto ei harmittanut enää yhtään. Ei ees enää haluttu sitä, se ei ollu enää yhtään mieleinen vaik aiemmin oli.

Tiistaina E soitteli pankkiin ja pankinjohtaja sano, et hyväksykää vaan se tarjous. Rahoitus onnistuu kyllä. Tiistaina käytiin tekee paperit. Ja tänään mennään laittaa lainapaperit kuntoon ja huomenna tehdään kaupat. Nopeeta toimintaa tässä välitysfirmassa. Iha toista luokkaa kuin se toinen. Kaiken huippu oli se, että kun oltiin just saatu kirjoitettua ostotarjous ni toinen välittäjä soitti, että se nainen on miettiny ja se haluais kuitenki myydä sen meille ja vois itse mennä vuokralle. MYÖHÄISTÄ! Ei kiinnosta ja ollaan löydetty parempi.. Hah hah haa.. Noh, huomenna saadaan avaimet käteen ja päästään muuttaa kuun alussa sisään.