Nytkin näen että se on online täällä.
Mä vaa ajattelen sitä koko ajan.
Näin tos untakin siitä...enkä ollut yllättynyt, päinvastoin.
Sillee vituttaa et oon tälläne, mut ei voi mitään. Nyt tää valitettavasti on näin.
Koko ajan tälläst vitun paskaa.
Ennenku tavattiin tos, niin mietin jotain et parempi et tavataan nyt, ei tarvi odottaa mitään...koska tuun kärsimään jokatapaukses. Et tavataan nyt jo, että saan alkaa kärsii.
Ei voi niinku ikinä ajatella sillee et vois seurata jotai hyvää, mist vois olla onnellinen...juu ei, ei.
Kyllähän mä olin saanu sellasii vinkkei jo ennenku tavattiin, että tää johtaa helvettii...olin huomannut sellaisia. Silti halusin tavata, koska tiäsin että tuun nauttimaan niistä hetkistä. Sehän oli mun ajatuksissa koko ajan sillo jo (ennenku tavattiin), meinas pää hajota...
Sit tavattiin ja ennenku erottiin, niin olin kyl saanu lisää niit vinkkei silt ja muutenki niin... Mun suunnitelmat oli sellaset et nyt vaa kotiin itkeen sitten.
Jo siin vaihees ku vihdoinkin pääsin halaa sitä tyyppii, niin tuli melkee kyynelii silmii siin...ku tunsi et se jotenkin oli tosi ihana, mut että se hylkää mut ihan kohta...ja haluu et lähden pois, ja kohta voin tosi huonosti, enkä pysty koskee siihen.
Haluisin olla kii siin <3, enkä päästää irti.
Edelleen haluun.
Mä haluun vaa silittää sen hiuksii, halata ja tuntee miten se hengittää mun vieres :(...
Itkettää tää.