Jaksaa kummastuttaa...
Mikä saa ihmisen uskoutumaan toiselle... Siinä uskossa että toinenkin uskoutuu toiselle... Mutta ei... Sitten saatana keikutaan hulluuden rajamailla kun pää ei meinaa kestää totuutta että toinen olikin vain silmänlumetta ja tunteet olivat vastapuolella vain raakaa matematiikkaa... Ja minä materialistisessa yhtälössä otin kuonooni jälleen kerran...
Kait siellä sitten taas on joku uusi mies kiikarissa jo onnellisesti kuten aina ennenkin... Joku muutaman vuoden vanhempi valmistunut ja vakituÃsen työn omaava komealla autolla kaahaava miekkonen...
Elämä on raakaa... Tällä hetkellä se ainoakin onnellinen välähdys huomisesta on taas kuopattu syvälle paskaan... Ehkäpä siksi että en tohdi luovuttaa ajoissa... Ehkäpä luovutan lopullisesti... Mutta siihen täytyy kerätä voimia...
Kait näitä kirjoitukisani kohta aletaan vatvomaan ja minut ohjataan suljetulle osastolle... -> Muka parantumaan... Luulevat vain... taikka sitten saavat myrkyttää pienen pääni niin rusinaksi että perus voikukallakin on runsaampi ajatuksenjuoksu...
Ensikuu on todella mainiota katseltavaa... Koulu loppuu... Töitä ei ole... Kelan tuet tulevat ja menevät... Minulla ei onnellisesti ole varaa kulkea edes helsinginpaikallisliikenteen väylillä... taikka bussilla helvettiin helsingistä...
Että on opiskelian elämä ihanaa... Ja kun kaikki lähtee alkujaankin kusemaan niin sitten kusee koko roska... -> Mutta mikä vittu siinä on että kun on vaikeaa niin parisuhde täytyy lopettaa... ja ainoa mitä toivoo on pienen pieni henkinentuki... Mutta paskat... Haistatteluiden säestämänä lentää pihalle kun jokin menee vähänkin huonommin kuin prinsessa itse haluaa... Näin siis jokaisesessa parisuhteessani... Ei vain tässä edellisessäni...
Mutta AUTO on taikasana ja tie onneen... Se on tullut opittua... Ja sitten naurattaa että kehdataan väittää että kyllä tunteet ovat se tärkein asia.,.. Mutta seuraava lause alkaa jo salamoiden säestyksellä että missä auto? miksi ei ole autoa? AUTO! VITUN AUTO! Ja sitten ollaan taas onnellisesti yksin kun ei ole autoa...
Kuitenkin kestän melkopitkään painetta, stressiä, jne muuta paskaa ennenkuin lamaannun... Tällä hetkellä lamaantuminen on melkolailla laimea ilmaisu...
Edes mennyttä Sentecediä lainatakseni...
...so excuse me while i end my life...
Tältä tähän...
...ehkä lopullisesti...
...ehkä ei...