IRC-Galleria

Hassua kuinka sitä taas jää jumittamaan menneitä kuuntelemalla YÖn tuotantoa...

Liikaa totuuksia ja liiemmälti kokemuksia...

Onneksi omaan kameran jolla on taltioitu paljon onnellisia hetkiä...

Kamera on varmaan se tärkein kapine mitä tässä olen viimeaikoina pohdiskelujeni jälkeen mieleeni saanut... Kuvat ovat ajattomia todisteita ajoilta jolloin oli onnellista... Tavalla jos toisella...

Eniten onnellisia muistoja omaan kuitenkin pitämällä ainoaa kiinteää käsinkosketeltavaa esinettä kädessäni... Sormusta joka oli lupaus paremmasta huomisesta... Joka ei loppupeleissä merkinnyt vastapuolelle mitään...

En tiedä kuinka moraalisesti on väärin kantaa näitä sormuksia... Omaa sormessa muistuttamassa menneistä hyvistä ajoista ja vastaavasti kaulaketjussa kantamalla vastakappaletta...

Ehkä ainoa maallinen asia tällähetkellä mihin turvautua...

Sumuhuntuun verhoutuen...

Mutta raaka fakta on että jokainen jolle olen luvannut rakastavani on lupaus joka pysyy... Välitän vaikka minusta ei välitettäisikään...

En tiedä kuinka erilainen olen tällä saralla mutta tunteet ovat ja pysyvät... Vaikka rakkaus kuihtuisikin niin silti minä välitän hautaan saakka rakastamistani ihmisistä...

Loppu peleissä olen liian kiltti ihminen... Vaikka sitä ei ehkä päälle päin näy kun paikan päällä olemukseni omaa raakuuttaan esittää... Tämä on täysin harha illuusio...

Miksi sitten olen ja hymyilen vain väkinäisesti ja muutoin olen niin vakavana...

Sitä voi miettiä...

Mutta se on huvittavaa kuinka tässä viimeisen 36kk aikana on kehittynyt pehmeämpään suuntaan... On oppinut laajentamaan pelkästään musiikillista mailmaansa totaali äijä metallista herkkien melodioiden pauloihin...

Mutta kuitenkin "Apulanta - Lupasit mulle" riipaisee taas melkolailla pahasti...

Taas kerran kohtuusti tekstiä mutta niinhän sitä aina on...