IRC-Galleria

Menin kouluun. Niistelen ja niiskutan. Kudon ja yskin. Niistän sinisiä hötöjä. Kudon sinistä mohairia, josta irtoaa nukkaa, joka joutuu kurkkuun kun hengitän suun kautta, koska nokka on tukossa. Syy-seuraus.

Irti, poikki, pinossa -olo. Huomenna pitäisi mennä (taas) apuopeksi Second Life -kurssille. Second Life on muuten erityisen koukuttava juttu. Kun pyörisi kunnolla meikän koneella, leikkisin vain sen kanssa. Eka kurssipäivä, kuusi tuntia koneen vieressä (kait) ja en olisi millään halunnut mennä ketään neuvomaan tai irroittaa otetta koneesta kun aika tuli. Huomenna vain puoli tuntia. Luulen. Harmi.

Sunnuntaina pitäisi olla laulukunnossa. Harjoitukset alkaa Janakkalan kirkossa 12 ja loppuvat luultavasti 17. Viisi tuntia kurkku suorana laulaa pitäisi. Kivat.

Pistän tässä nyt illan mittaan sitten kudontablogin kunnolla pystyyn, notta pysyisi itse vähän paremmin mukana noissa kaikissa jutuissa mitä tekee. Ja sinne voisi ehkä vaikka kuviakin projekteista laitella. Sanoilla on vähän paha kuvailla, kun ei tiedä mitä kukakin ymmärtää.

Örf. Haen lisää nenäliinoja ja ryhdyn kirjoittamaan ja ihmettelemään, notta mistäs kaikista valmiista projekteista on jo kuvia olemassa.

Lisäksi kaipaan harmaita villasukkiani, jotka olen jonnekin tänne sekasotkuun kadottanut ;____;

Olen kipeä. Jään jälkeen. Ei kiva. Kudon.
Lähtisin kyllä kouluun muuten, mutta kaikki yhteen ympättynä, en pysty kävelemään kunnolla, kun pää on niin oudossa kunnossa. Ja ärh. Nokka kiinni koulukirjoissa pitäisi olla. Täytyy huomenna yrittää.
Suihkun kautta sänkyyn. Jos vaikka saisi nukuttua x___x

Se tuli!

http://www.youtube.com/watch?v=pit7RS4mPI0&feature=player_embedded
Anteeksi kielenkäyttöni. Mutta. Voi helvetti *____*

Kun Super Juniorista tehdään pienryhmä valloittamaan Kiinan maata, saadaan aikaan tällaista. Voi hyvä herran jestas. 7 henkeä itse SuJusta ja sitten 2 "uutta" jäsentä. En osaa sanoa yhtään mitään.
Han Geng, olet niin suloinen, että. Ja et pelkästään suloinen! Grr...

Palajan katsomaan sitä viidennen kerran :Q________

Esitys meni hyvin, sain jätkät nauramaan ja opettaja tykkäsi. Napakymppi mielestäni jo pelkästään näiden takia. Kiitettävä arvosana, korkein mahdollinen on siitä nyt sitten tulossa. Opettaja kiitteli, että olin kaikista aktiivisimmin ollut tekemässä opparia ja että olin siihen kaikkein eniten kuluttanut aikaa. No, olen juu samaa mieltä. Liitelin jossain kymmenen metriä maanpinnasta kun pääsin sieltä pois. Kävelin äidin töihin ja äiti palautti maan pinnalle autossa valittamalla ihmisistä, joita se tapaa töissään.

Alkoi nukuttaa kun pääsin autoon, jännitys laukesi. Kotona suunnitelmissa oli nukkua puoli tuntia, nukuin kaksi. Nyt on huono olo sen takia.

Kun esitystä pidin, huomasin että jätkät on vihdoin uskaltaa kattoa meikäläistä silmiin. Ollaan kohta neljä vuotta tunnettu ja alkavat ymmärtämään meikäläisen huumoria. Enkä edes paljoa puhu koulussa muuten. Kommentteja tuli, vaikkeivät tavallisesti mitään kysy. Arvosanaa tärkeämpi asia on tällä hetkellä se, että pojat oikeasti kuunteli mitä sanoin ja kommentoivat. Yhdessä pistettiin opettajan päätä vähän sekaisin. Naurettiin ja vajaan vuoden päästä en näe näitäkään ihmisiä enää.

Nyt yritän pysyä hereillä ja olen kietoutunut revontuleen. Mitäs sitten? Keksikää tekemistä, kun viime aikoina en ole muuta tehnytkään kuin murehtinut tuota esitystä :''''D

Enää pari tuntia aikaa ja teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Apua.

Mutta kun. Super Junior M tekee comebackin
http://www.youtube.com/watch?v=P3uUqd8VI2o&feature=player_embedded
Damn. Miksi näytätte noin hyvältä? Se on 30 sekunnin teaser ja olen katsonut sen noin sata kertaa. Maanantai, tule nopeasti.

Olen taas ollut kyynelten partaalla tämän 2PM asian kanssa. JYP, sinun ei olisi tarvinnut kertoa kuinka hieno ihminen Jay on, me tiedämme. Emme yhtä tarkasti kuin sinä, mutta tiedämme. Sinun olisi pitänyt kertoa meille mitä hiivattia siellä on tapahtumassa. Mitä voidaan odottaa tulevaisuudelta. Alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan tuon asian kanssa. Nyt jo tiedetään kuka on kaiken pannut alulle ja minä en oikein tiedä miten suhtautua nyt tähän asiaan. Ööö... Yrityksenäni on ollut ajatella kaikkea muuta kuin näitä poikia. Olen onnistunut melkein hyvin. Mutta joo...

Tätä olen odottanut! Rehellistä korealaista rokkia, joka kuullostaa hyvältä. Nimi aiheuttaa huvittuneisuutta ja hymyn. Indie rockia alá Pony.
Disturbiance: http://www.youtube.com/watch?v=tJAtvEOLblo
Sain juuri vasta levyn ladattua, mutta jos yhden biisin perusteella voi mitään ennustaa, niin tykkään.
Kuuluuko elämääni paljoa mitään muuta kuin musiikkia ja koreaa? Ei :'''D Olen kamala ihminen.

Sain koneeni takaisin huollosta. Nyt se hurisee söpösti ja toimii. En nyt tiedä kyllä asentuuko se uudestaan, luultavasti. Vista ei oikein pysy meikäläisen perässä ollenkaan. Koneessa riittää tehoja, mutta vista syö niistä puolet. Haluan valjastaa kaiken voiman tästä koneesta kunnon käyttöön. Ja nyt kun pääsin koneen viereen, huomaan miten paljon olen kaikesta mahdollisesta jäljessä. Mur.

Huomenna opinnäytetyön esittely. Perhosia ihan lievästi vatsassa ja kauhistuttaa reippaalla kädellä. En ole koko oppariin koskenutkaan kuukauteen ja nyt sitten siitä pitäisi jotain puhua. Onneksi vasta kahden jälkeen meikän esitys, mutta silti. Apua. Olen tehnyt sitä melkein vuoden ja nyt pitää päästää irti. Yritän sanoa kanssa sanahirviön takertelematta huomenna: "Kymmensormijärjestelmän harjoittelemiseen kehitettyjen ohjelmien testaus ja vertailu" Se ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Autoni viedään huomenna tohtorille. Saa nähdä saavatko sen korjattua huomenna vai täytyykö jättää ensi viikkoon asti tuonne. Täytyisi varmaan tyhjentää se tärkeistä tavaroista. Äiti oli kyydissä keskiviikkona ja jarrut alkoivat temppuilemaan. Uskoi viimeinkin. Päätti ettei isän kanssa edes neuvotella, kerrotaan vain että vikaa on ja korjaukseen menee. Onneksi.

Kutomusprojektit on edennyt aika hyvää vauhtia. Nämä kaksi yllätysprojektia ovat melkein jo valmiit. Olen kylläkin päättänyt tehdä niihin vielä yhdet extrajutut lisää. Pääsen kohta näpertelmeään jotain niistä 7 kilosta lankoja. Puikot viuhumaan~

Jännittää. Luen tuon nyt kertaalleen, merkkailen parit tärkeimmistä jutuista sotkuversioon ja käyn esityksen läpi. Huomenna on kuusi tuntia aikaa valmistautua Riksussa. Apua. Vajaa vuorokausi. Emmää ole vielä valmis ;____;

Tämä päivä on mennyt niin sekaisin.

Aamulla kymmenen aamu, herään kunnolla ajoissa. Halusin rauhallisen aamun. En saanut sitä. Pääsen koneelle, saan haettua yhden laulun sanat ja menen lukemaan uutisia Etelä-Korean kamaralta. Järkytyin.
2PM:n leader, Pakr Jaebum, on eronnut. Koska joku oli kaivanut ylös herran vanhat kommentit koreasta neljä vuotta sitten. Poika, joka tuli koreaan ei osannut kieltä silloin eikä ollut tottunut korealaiseen ruokaan kärsi koti-ikävästä ja kirjoitti kaverilleen kommentteja Koreasta. Poika halusi kotiin ja sanoi sen ehkä hieman tyhmästi. Korealaiset fanit nostivat mylläkän. Luulin että juttu kuolisi parin päivän päästä.
Luin uutisen, järkytyin ja lähdin kouluun.

Koulussa migreeniä ja ihmisiä jotka eivät voi ostaa koulukirjojaan, vaan tulevat viereen ja haluavat tehdä kaiken yhdessä. Tarkoittaa sitä, että kestin puolitoista tuntia kaksi vuotta vanhempaa purkkaa mässyttävää nörttiä, joka ei edes osaa puhua kunnolla. Migreeni alkoi lähes ruokailun jälkeen. Historian tunteja rakastan ja olo parani tunnilla huomattavasti.

Nukuin äidin autossa tunnin, käytiin äitin ja siskon kanssa syömässä. Matikan tunneille. Kuuntelen ja ymmärrän. Osaan vastata kysyttäessä.

Pääsen kotiin, äiti lähtee onneksi pois. Pääsen koneen viereen. Olen itkenyt siitä asti. Park Jaebum on palannut kotiin Seattleen. Eikä ole enää tulossa takaisin. Kone laskeutui 12 tuntia sitten. Kommenttien takia, jotka teki koti-ikävässään neljä vuotta sitten. Jotka joku idiootti kaivoi ylös ja nosti hälyn. Viestien esiin tulosta on neljä päivää. Neljä päivää aikaisemmin kukaan ei tiennyt tästä. Ja nyt tämä ihana, hölmö, rakastettava ihminen on lähtenyt pois. Joku oli vaatinut, että Jaebum tekisi itsemurhan näiden kommenttien takia.

En osaa tehdä mitään muuta kuin itkeä. Väsyttää ketusti, päässä tuntuu oudolta ja perhana. Pitäisi toivoa kaikkea hyvää Jaebumille juuri nyt, mutta kun kaikki, mitä päivän aikana on täpähtunut löi silmille heti, niin ei oikein osaa vielä suhtautua mihinkään mitenkään.

Hottest:it, 2PM:n fanit, olivat Jaebumia lentokentällä estämässä, hyvästelemässä. Netissä kerätään nimiä, joita on kerätty sitten aamun jo yli 61,500, jotta Jaebum ei lähtisi. Sekä korealaiset, että kansainväliset Hottest:it ovat aloittaneet kampanjan: täytä tämä paperi ja lähetä se JYP Entertainmentiin tähän osoitteeseen. Kaikki kuitenkin tietävät, että myöhässä ollaan. Jaebum ei tule takaisin. JYP:in seiniä täytetään parhaillaan muistilapuilla, joissa on rohkaisevia viestejä faneilta. Myöhässä. Kukaan ei tiennyt, että tilanne kärjistyy näin nopeasti.

Tässä huomaa, että itsellä kaikki on hyvin. Ei ole vaikeuksia, kukaan ei tule meikäläiselle sanomaan, että katoa, mene pois, me ei haluta/tarvita sua enää.
Samalla huomaa, että kuinka meikäläinen ei osaa ikinä tehdä mitään ketään tukeakseen. Oikeasti. Kavereille, joille on sattunut yhtä jos toista, en osaa sanoa mitään. Mietin itsekseni ja yritän tukea hiljaa. Mutta kun en edes osaa sanoa, että tuen. Olen tietoinen siitä, mitä on tapahtunut ja meikäläisen luota voi aina tulla hakemaan apua, jos sitä tarvitsee. Multa riittää aikaa. Haluan auttaa.

Kaikki on aivan sekaisin. Lopetan 2PM:n kuuntelun vasta, kun en itke Jaebumin äänen kuullessani. Jätkät oli aloittaneet uuden levyn tekemisen vajaa kuukausi sitten. Sitä meikä odotti. Ja nyt itken, koska kaikki 7 on kokenut kovia näiden neljän päivän aikana. Toivon, että Jaebum palaa, koko sydämmestäni. Niin ei tapahtu. The only thing that is left is fool's hope.

Pojat sanoo itse sen niin hyvin: http://www.youtube.com/watch?v=RGaAbjWrSY0
;____;

Kudoin eilen kahdestatoista yhteen. Melkein kolmetoista tuntia. Rystyset vieläkin sen takia kipeät. Katsoin samalla Luciano Pavarotin muistokonsertin, dokumentin taiteilija Rembrandtista ja Carlos Santanan konsertin. Kulttuuritäyteinen sunnuntai. Santanan konsertti loppui puoli yksi, siihen asti kudoin koko ajan. Pavarotin muistokonsertissa lauloivat konsertin loppu osassa Laura Pausini ja sokea tenori Andrea Bocelli dueton. Ehkä yksi kauneimmista duetoista, joita olen kuullut pitkään aikaan.

Tänään sitten aamulla, vajaat viisi tuntia myöhemmin soi kello, ja aamun sohlailuista huolimatta koululla päivä alkaa tuntua aika hyvältä. Nauretaan poikien kanssa englannin tunnilla kaikille opettajille noin yleensä. Ruotsin tunneista en mainitse muuta kuin sen, että olen valmis luovuttamaan. Tämän jälkeen ruokailuun. HAMKin vaihtarian ilmeet meikäläiselle on näkemisen arvoisia. Aasialaisten varsinkin. Hymyilytti. Kävin hakemassa kaupasta johdon autoon, että voin kunnolla kuunnella musiikkia taasen. Huomasin, ettei jarrut toimi kunnolla. Äidille viestiä.

Pääsin kirjastolle, kudoin kolme ja puoli tuntia (enää päivän työ tästä toisesta projektista jäljellä, eka jo viimeistelyjä vaille valmis) ja katsoin ämpärissäni olevat videot läpi. Kävin hakemassa energia juomaa ja sisuja illaksi. Sisko pääsi koululta, haetaan kaksi kyytilasta keskustasta ja kokka kohti Loppea.

Kuorossa vuoron perään ärsyyntynyt ja iloinen. Päivä, jolloin viikosta nauran eniten työaikaan. Kuitenkin eräs kuoroomme palannut hakee koko ajan huomiota kaikella mitä tekee ja siskonsa avustaa. En tykkää sooloilijoista, kun yritetään yhdessä tehdä toimivaa kokonaisuutta. Enkä edes laulutyylistä tykkää ja kun yrittää auttaa kaikkia. Hyvä laulaja on, sitä en kiellä, mutta kun asennetta voisi hieman muuttaa. Ja sitten valitetaan, kun ei tiedetä taas mistään mitään tai kun ei saa kiinni kun piti puhua se väliaika. Taas. Ristiriitaisissa tunnelmissa.

Äiti tarjosi autonsa, unohdin sisut omaan autoon ja pääsin turvallisesti takaisin Riksuun matikan tunneille. Tunnit ihan perinteiseen tapaan läpi, sillä erotuksella, että meikä yrittää oikeasti kuunnella ja ymmärtää. Onnistunut tähän mennessä aika hyvin.
Kohti kotia kahdeksan aikaan. Kiroilen, kun radioissa mainokset tuntuvat olevan se Pääasia.

Pääsen kotiin. Äiti sanoo jotain autosta, isä sitten lisää että testattu on ja että outoa kolinaa kuuluu. Jarruissa ei isän mielestä mitään vikaa. Kysyy onko kolinaa kuulunut viime aikoina, vastaan että aina välillä ja sanon, ettei jarrut oikeasti toimi. Heitän tavarani huoneeseen ja palaan asiaan. Yritän äidin avulla saada isän uskomaan, että jarruissa on vikaa. Äiti oli kyydissä, kun ne alkoivat temppuilemaan. Äiti ei kuuntele, epäonnistun. Miksi äidin ei koskaan tarvitse kuunnella meikäläistä, mutta meikäläisen täytyy kuunnella aina tarkkaan mitä se sanoo? Ja miksi hiivatissa isä ei usko meikäläistä niistä jarruista, kun en uskaltanut lähteä omalla autollani takaisin Riksuun?

Pääsen koneen viereen ja pudistelen päätä korealaisille idolien faneille. Jättäkää se poika parka jo rauhaan. Löydän vielä pari skandaalia ja huokaan syvään. Ei löytynyt tänään aihetta naurulle tai hymyille sieltä, missä tapahtuu niin paljon.
Löysin uuden kappaleen. Outsider, MC Sniper ja Clazziquain Horan yhdessä:
Heart Disease: http://www.youtube.com/watch?v=7G1k_PXprAk&feature=player_embedded
Loistava kappale (taas :'''D), MC Sniper med ihana äänensä ja sointuva räppinsä, Outsider looistaa taas tarkalla ja rytmillisellä, nopella suullansa ja sitten on Horan nätin äänensä ja hienon tulkintansa kanssa. Haluan vain käpertyä sohvan nurkkaan ja itkeä.

Äiti on kohta luultavasti tunnin puhunut meikäläiselle oven takaa, en kuule mitään musiikin yli ja tällä viikolla kohdataan luultavasti migreenin kanssa. Olen syönyt kaikki migreenilääkkeeni, enkä saa reseptiä uusittua ajoissa.

Että rakastan tätä viikkoa jo nyt. Loistava alku ja näin edes päin. Voimat täysin loppu jo nyt. Olen kaivannut tätä sarkastista puolta itsestäni. Koko kesänä en ole kenellekkään (kai) sarkastista sanaa sanonut.

Ärsyttää, ahdistaa, itkettää ja inhottaa. Saa nähdä mitä tästä viikosta tulee. Ja onneksi olkoon sille, ken tänne asti jaksoi lukea. Örf.

// Ja perhanan opinnäytetyön esittelyyn on neljä päivää.

Ööö... Yritän kovasti rauhoittua. Äiti tuli juuri kotiin mukanaan 7 kiloa lankoja. Seitsemän kiloa. Mie en viitsi edes alkaa miettiä miten paljon lankaa siinä on. Uskomaton määrä. Uskomattomia lankoja. Ilmaiseksi. Äiti tuntee ihmisiä ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Uskomatonta.

Sormet syyhyäisivät kovasti päästä kokeilemaan, mutta kun kulutin keskiviikkona kolme tuntia kävellen ja lankoja etsien. Nyt on sitten se varrasvirkkausprojekti kesken ja kaksi muuta. Minä en voi koskea noihin seitsemään kiloon lankoja, vaikka kuinka haluaisin, ennen kuin olen saanut ainakin nämä kaksi jäkinmäistä projektia valmiiksi, muuten elämä saattaa muuttua astetta vaikeammaksi. Harmittaa, mutta toisaalta puikot viuhuu nyt entistä nopeampaan, että pääsisin tekemään niistä jotain, enkä vain hipelöimään. Mutta kun haluaisi jo ;___;

Ensimmäinen viikko koulussa iltatunneilla, eilen olo tuntui kuolleemmalta kuin pitkään aikaan. En muistanut ollenkaan kuinka paljon iltatunnit vie energiaa. Riippuen päivästä meikällä on 5-7 tunnin hyppy keskellä päivää, enkä viitsi lähteä ajamaan kotiin, vaan yritän keksiä tekemistä Riksussa. Tarkoittaa sitä, että istun kirjastossa, teen läksyjä, luen kirjoja ja kudon. Nyt mulla on rystyset aivan kipeät, kun olen koko viikon kutonut. Ja kudin on tässä vieressä odottamassa.

Kiersin samalla keskiviikkona joululahjojen perässä. Perheelle en ole minkäänlaisia lahjoja vielä edes miettinyt, mutta kaverien lahjat löytyi. Ööö kuukauden perästä, toivottavasti, viimeiset osat kotona. Ihmeen ajoissa aloitin tänä vuonna :'''D

Tasan kahden viikon päästä olen esittänyt opinnäytetyöni ja olen virallisesti (ilma papereita tosin) datanomi. Jännittää aivan liikaa sen takia. Lähetin pari tuntia sitten opettajalle tarkistettavaksi työn kera parin kysymyksen. Toivotavasti menee sellaisenaan läpi, kun kone on huollossa ja muissa koneissa ei ole uusinta wordia, jolla pääsisin sitä muokkaamaan. Enkä varmasti anna opettajan muuttaa sitä toiseen muotoon, kun sotkee sen kuitenkin kokonaan, eikä yhtään tiedä mitä tapahtui ja joutuisin tekemään sen kokonaan uudestaan. Ärh.

7 kiloa lankoja. Isä lähtee illaksi pois, meikäläinen ja äiti päästään ihmettelemään niitä vähän lisää. Sain jo aivan liikaa ideoita niistä. Eikä mulla ollut ideoita ennen noita lankoja, ei tietenkään. Vaan tuota se kassi, bolero, pari pipoa, paita, huppusysteemi, pipo-kaulaliina-tumput -setti ja kolmiohuivi. Ja sitten nämä nykyiset projektit ja Novitalta tuli kans ihania lankoja ja ohjeita ja se viimeistelyä vaille valmis liivi pitäisi ehkä tehdä loppuun. Saisin sen ehkä päälle koulukuvaan... Torstaiksi.

Öröröm... Hiuksetkin meni tässä uusiksi tänään, oikealta lyhyemmät, vasemmalta pidemmät. Lyhyet kuten aina. Värjätään vielä viikonlopun aikana, pikkuisen punaisemmaksi.

Kone oli huollossa alle 24 h. Sain sen torstaina takaisin. Laitoin päälle, ihmettelin hiljaisuutta, tein tavallisia asioita vajaan puoli tuntia. Kone kuolee. Läppäri näytön alaosasta näppikseen tulikuuma. Tuuletin ei toimi, joka oli korjattu. Vien luultavasti tuon takaisin maanantaina ja kyselen olisiko mahdollista samaan hintaan saada ihan oikea korjaus. Hieman ketuttaa, kun piti ihan oikeasti töitä tehdä; historian etäkurssille ilmoittautua ja opinnäytetyöstä rakentaa esittelyä.
Nyt yritän selvitä koneenrämän kanssa, tämä oli käytössä vielä pari vuotta sitten, kunnes sain tuon nykyisen. Nyt muistan miksi xp on niin paljon ihanampi kuin vista. Kone menee asennukseen tuulettimen vaihdon jälkeen. Kaksi vuotta olen sillä vistalla yrittänyt selvitä. En enää, seuraava käyttöjärjestelmä tulee olemaan windows 7, jota en toivottavasti joudu kiroamaan niin paljoa kuin vistaa.

Äiti oli puodissa päivän ja tuli meikältä pyytämään apua virrasvirkkauksen ohjeiden löytämiseen. Etsiskelin ohjeita tunnin, pari. Kolmen aikaan olin jo tehnyt 5 mallitilkkua ja keksinyt mitä teen varrasvirkkauksella. Kohta parikymmentä senttiä on valkoisen huivin pituus, äiti kommentoi yhdeksän aikaan, että tuo on valmis maanataiksi, jos samaa vautia jatkan. Jatkankin koska tämä on aivan liian helppoa ja yksinkertaista.

Varrasvirkatessani olen katsonut (again & again) korealaisia ohjelmia. Rakastun niihin ihmisiin kerta kerran jälkeen enemmän. Miksi olette niin ihania? Nyt vain täytyy löytää oikea koulu ja linja, jotta pääsisi vaihtoon sinne ensin vuodeksi ja sitten onkin jo monenlaisia suunnitelmia siitä eteen päin. Ihan liikaa.

Olen löytänyt lisää ihanaa musiikkia myöskin. Korealaista tietenkin, sinne päin nyt silmät ja korvat kuitenkin ovat auki.
Herra on yksi korean tunnetuimmista räppääjistä, pisimpiä uria, joita olen kuullut muusikoilla koreassa olevan. Laulujen sanat merkityksellisiä, ikä ja kokemukset puhuu. Musiikkivideot aivan ihania. Leessang on herran nimi. I shall present you two of his songs:
Ballerino: http://www.youtube.com/watch?v=Ofia63NG8Vg
Clown: http://www.youtube.com/watch?v=8HBy4l1_ec0 Klovni varoitus!

Miksi kuuntelen korealaista räppiä? Ööö.. Siihen on aika monia syitä. Alkoi varmaan tuosta Big Bangistä alkujaan, sitten löytyi Epik High, ja sitten löysin miehen, joka on maailman nopein suustaan. Outsider. 17 tavua sekunnissa, joka tarkoittaa 5 sanaa sekunnissa. Sen lisäksi, että on hiivatin nopea suustaan, tämä 26 vuotias herra osaa tehdä loistavaa musiikkia. Ensimmäisenä törmäsin tähän:
Alone: http://www.youtube.com/watch?v=6eMVFYp-Zjg
Sanoista saa täydellisesti selvää, vaikka en kunnolla kaikkea ymmärräkään. Nopeutettu ei ole, koska herra ehti esittää kyseistä biisiä kolmella suurella kanavalla koreassa livenä, ihastuttavien miimikoiden kera.
Tässä näin: http://www.youtube.com/watch?v=iasCO0z4LZs
Lisäksi esittänyt tuon kolmessa ulkoilmakonsertissa. Ja ihana ihminen, ehkä kaikkein suloisin 26 vuotias mies, jonka olen koskaan nähnyt. Vielä kun sillä olisi pitkät hiukset, mutta kun se leikkasi ne. ;___;

Jatkan matkaani katsomaan tällaista näin, viihdytän itseäni virkatessani:
http://www.youtube.com/watch?v=8D5RaSKWXjc
Varoituksena paljon ihania ihmisiä, paljon aihetta nauruun ja koukuttuminen näihin ihmisiin. Puhuvat koreaa, mutta jos englantia osaat lukea, ymmärrät mitä tapahtuu. Huonoksi onnekseni jakso ei ole tuolla vielä kokonaan, vain ensimmäiset 40min (koreassa kun ohjelmat kestää tavallisesti 50min-90min). Oi Etelä-Korean ihmemaa~

//Ihmettelen kuinka paljon Queenia korealaiset käyttävät ohjelmissaan. Muistan ja hyvin tiedän, että lempibändiäni kuulee vaikka kuinka paljon ohjelmia katsellessa, mutta silti. Heti kun bändin tunnistaa, käy aina sama juttu; innostun aivan älyttömästi, hymyilen kuin hullu ja meinaan lähteä juoksemaan ympäri huonettani innoissani. Sitten muistan, että ai niin, enkös mä eilen viimeksi kuullut jossain toisessa ohjelmassa..? En valita tippaakaan, päin vastoin. Ihmettelen kyllä :'''D