IRC-Galleria

Tässä on se arvokas hetki, istun koneen edessä kun pojat vielä nukkuvat.
Hevoset pääsivät seitsemän pintaan ulos ja minä en viitsi enää yrittää saada unenpäästä kiinni. Siitä ei tulisi mitään kun tietää että on pitkä päivä edessä. Mielummin rauhoitun tyhjentämällä tajuntani aivottomalla koneen edessä istumisella.

Ennen puoltapäivää pitää laittaa talli, avata lahjat, valmistella perhe autoon. Sen kaiken ehtii helposti, itseasiassa siivosin jo kaksi karsinaa samantien. Nurkkakarsina on kuitenkin niin pimeä että odotan hieman päivänvaloa jotta saadaan parempaa jälkeä. Hevosille on kullekkin iso punainen omena ja Tosi Rukiinen ruisleipä kuivattuna iltaa varten. Muuta en niille ostanut jos Giittan loimihankintoja ei lasketa jouluostoksiksi. Tulivat viime viikolla ja ovat hienot.

Eilenillalla muistelin ennen nukkumaanmenoa menettämiäni läheisiä. Tuntuu että joulu tuo pintaan äidin kuoleman, koska se on niin kytköksissä perheperinteisiin. Nyt tehdään samat asiat kuten ennenkin, mutta iso palanen siitä puuttuu. Tuntuu vähän siltä että teen tämän nykyään isovanhempieni ja muitten sukulaisten vuoksi koska heille on tärkeää nähdä meitä ja etenkin Juliusta. En oikein välitä siitä että Marika on mukana, hän ei ole osa meidän jouluamme. Mutta se on isälle tärkeää joten täytyy olla välittämättä ja ignorata typerät kommentit.

Joulunalus ja pimeys tuo mieleeni myös Severin. Tänä vuonna ei ole oikein ollut lunta joten sen vähän "helpottaa". Pahinta olivat maanantai-aamuna tuhannet hokin jäljet pihalla, ne kertoivat tuntikausien epätoivoisesta taluttamisesta, väsyneestä hevosesta ja itkevästä omistajasta joka ei halunnut luovuttaa taistelussa. Ympyrät kentällä ja laitumella, ämpäriin jäätynyt vesi karsinassa. Ironista kyllä, karsinassa ei ollut mitään siivottavaa kun Seve ei viimeisenä yönä ollut kakannut ollenkaan.

Muutama kyynel rakkailleni, mutta en ole epätoivoinen vain ainoastaan hieman surumielinen.
Silti olo on rauhaisa enkä toivo nyt mitään muuta. Minulla on tärkein, eli oma perhe ympärillä. Monta ihanaa asiaa ja kauniita muistoja menneisyydestä, toivoa tulevasta.
Elämä jatkuu, vaikka joskus pitääkin vaalia muistoja jotta ne pysyvät osana elämää.