IRC-Galleria

Sitä tämä päivä on ollut. Aikataulut varmistuivat vasta eilen illalla, kun eläinlääkäri suvaitsi ilmoitella moneltako olisi paikalla. Kiva homma meille kun piti sopia muutaman muunkin ihmisen kanssa asioista... Ja johan tässä oli odoteltu ja kyselty yli viikko asiasta että saataisi aikataulut pelaamaan. Turha vaiva.

No, Anne tuli pihaan ennen klo 8, koska veisimme ensin Matleenan. Olin funtsinut asiaa viikon verran ja tullut siihen tulokseen että on parempi olla yrittämättä Hetaa ja Matleenaa yhtä aikaa autoon. Matleenan lastaus ei ole muutenkaan turvallista ja nopeaa jotenka ei viitsi hermostuttaa Hetaa siinä samalla, eikä olisi edes taattua että molemmat "mahtuisivat" samaan koppiin ilman riuhtomista ja säätöä.

Matleena saatiinkin autoon 20min keskustelun jälkeen perinteisillä keinoilla. ÄLKÄÄ KOSKAAN TEHKÖ NÄIN. Riittävästi painetta kopin ulkopuolella, rauhallista oleilua sillalla ja kopin sisällä ja välillä pyydetään eteenpäin. Kun tamma on kopissa niin takasilta nopeasti ylös ja sitten voi hevosen sitoa ja käydä pistämässä sen vierestä takaketjutkin kiinni. Matleena ei panikoi missään vaiheessa - kunhan jullittelee ja kysyy että tarviiko tosissaan mennä. Aina on loppuviimein tarvinnut ja alistuu kohtaloonsa.

Puolessa tunnissa olimme Millitallilla ja M pääsi uuden miehen kanssa tutustumaan. Herrasmies Nipsu ei yrittänyt selkään vaikka Matleena suurinpiirtein ruikki päin ja sitten taas antoi kaviota. Luultavasti kiima menossa pois, epäilisin...
Mutta pienen juoksentelun jälkeen näyttivät olevan hyvää pataa keskenään joten me ryntäsimme autoon, suuntasimme Johtotähden takaisin Vanjärvelle ja kaapaisimme Hetan kyytiin ---> Lohjalle.

Yleensä Moki on myöhässä, mutta nyt oli meidän vuoro myöhästyä puolisen tuntia. Oli kuulemma juuri saapunut kun me tulimme Heta trailerissa pihaan.
Paljon ei jäänyt arvailujen varaan - Heta ei ollut taaskaan tiine ja itseasiassa aika hyvässä kiimassa. Se vietiin samaan tarhaan jossa Elsa oli ja matkalla piti pissata Prinssin eteen.
Sitten vielä ruikkia heinäkasaan jota Elsa oli käyttänyt vuoteenaan.

Tammat eivät varsinaisesti ilahtuneet jälleennäkemisestä. Elsa katseli vuoroin korvat hörössä, vuoroin pitkin päätä ja loppujenlopuksi AJOI HETAN KAUEMMAS. Siis meidän vässykkätamma Elsa! Se on kuulemma ollut maanantaista asti kiukkuinen ja toivotaan että se olisi merkki tiineydestä. Yllätys oli että parin päähyökkäyksen aikana Heta väisti Elsaa, eli arvojärjestys oli tässä uudessa paikassa selvästi vaihtunut! Saas nähdä mikä on tilanne sitten kun tullaan kotiin.

Kävimme Annen kanssa vielä hakemassa traikullisen turvetta Selkistä ja sieltä sitten lopenuupuneina kotiin. Kello olikin jo kolmen pintaan.
Olen aivan kuollut... rehkittyä on tullut niin paljon että nyt jos ei vauva ala vähitellen kiinnittyä tuonne lantioon niin jo on kumma. Itseasiassa loppuviikosta olisi vielä tekemistä, eli jos syntyisi sitten vaikka ensi viikolla.... ;)

Mutta laitetaan tähän loppukevennykseksi pari totuutta:
HUOLETON ON HEVOSETON MIES
(vaan miten osaan olla ilman niitä seuraavat pari kuukautta?)

ja

ENNEN MINULLA OLI AIKAA, RAHAA JA YSTÄVIÄ
- NYT MINULLA ON HEVOSIA
(ihan liian totta!)