IRC-Galleria

Kun olin 15-vuotias, sain skootterin. En olisi ensin halunnut sitä koska pelkäsin etten osaa ajaa, mutta lopulta faija sai minut ylipuhuttua. Sopivaksi yksilöksi löytyi hopeanharmaa Piaggio Free, jossa oli isot renkaat ja muutenkin ajo-ominaisuuksiltaan mukava.

Toki ensimmäisenä päivänä ajoin sen kertaalleen ojaan, kun en löytänyt riittävän suurta tilaa kääntääkseni nokan takaisin kohti kotia ;) Normaali tienpätkä ei riittänyt kokemattomalle eikä minulla ollut mitään eväitä käsitellä sitä vielä.

Pahin kaatuminen sattui joskus loppukesästä kun vetäisin isoon monttuun ja tulin hallitsemattomasti alas, mopo jatkoi matkaansa vielä pari metriä ja itse jäin niille sijoilleni. Ajelin vielä lenkin ja kotona huomasin että polvi vuoti verta ja oli suurelta alueelta hiekansekaisella haavaumalla. Kesti kolme päivää ennenkuin polvi umpeutui jotenkuten. Muistan menneeni Xoxxon luokse pariksi päiväksi ja ärsytti kun haava tarttui jatkuvasti hameeseen. Niimpä nappasin Tervasaareen kävellessä hameen pois, sidoin sen kaulani ympärille ja kuljin pelkässä alushameessa. Xoxxoa hävetti ja hän koitti saada minut pukemaan koltun takaisin.

Kuitenkin syksyn mittaan homma alkoi sujua. Toisen peilin mosautin siitä vielä irti jarruttaessani liikaa etujarrua käyttäen hiekkatiellä mutta tämän jälkeen pysyttiin suht hyvin pystyssä. Annoin skootterille nimeksi Petteri ja se palveli minua enemmän tai vähemmän uskollisesti seuraavat pari vuotta.

Usein iltaisin tai jopa yöllä ajelin mopollani johonkin sellaiseen paikkaan jossa sain katsella kaukaisia valoja tai muuten nauttia yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Minulla oli vihko jonne kirjoittelin ajatuksiani ja purin teiniangstiani. Loikoilin skootterin päällä sen ohjaustankoon nojaten ja poltin vihreää Barclayta, kenties pieni sade ja sumu teki ilmasta raskaan ja mietin minne ohiajavat autot ovat matkalla.

Ensimmäisenä talvena minulla ei ollut Petteriin vielä talvirenkaita.
Muistankin yhden hurjan ajomatkan kun Anna asui vielä Vanajanlinnalla ja minulla hirtti kaasu kiinni. Useamman kilsan ajelin vain kieli keskellä suuta ja jalat maata laahaten - ja hengissä pääsin perille. Seuraava talvi oli jo helpompi kun oli nastat alla. Ja sitten aloinkin jo ajamaan ajokorttia.
Vuonna 98 kesällä skootterini myytiin pois tarpeettomana. Kuitenkin senkin kautta on syntynyt kymmeniä muistoja jotka lienevät liian hajanaisia kirjoitettavaksi tähän.

Päälimmäisiä teemoja lienee viski-ilta, hankolainen ari p, tanelin raakisöverit kirkkonummella, kannabis-batmanina ajelu kaupungilla ja monet muut vastaavat tempaukset.
Eikai ajan hammas meinaa syödä näitä muisteloita? Kaikessa typeryydessäänkin näen itse menneisyyden taikaa kaikessa. Jokainen hetki on arvokas kun ajattelee että se on tehnyt meikäläisestä tälläisen varajeesuksen kuin olenkin tänä päivänä ;)

(Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä tekevät)