IRC-Galleria

Vauvan paino oli noussut viikon aikana 400g. Käytiin omaehtoisella punnituksella, enkä meinannut uskoa silmiäni... mutta uskottava se vaan oli. Kai tämä sitten haluaa ottaa käyrillä ikätoverit kiinni.
Tosin mitä tuossa katselin niin kyllä se on muutaman päivän aikana alkanut näkyä naamastakin. Se vastasyntyneen miniatyyrimäisyys on alkanut kadota ja vauvanpulleus ottaa valtaa koko pikkujätkästä. Tuntuu ettei minulla edes ole mitään "etumaitoa", aina ennen imetystä painan testitipan esiin ja kyllä se vaan näyttää olevan suhteellisen jytyä tavaraa joka kerralla. Luulen että syynä on meidän lyhkäiset imetysvälit, eli rinta ei koskaan ehdi niin täydeksi että "lirumaito" tulisi kovin kovalla paineella ensin ulos.

Ensi maanantaina poika täyttää kuukauden. Olen toisaalta onnellinen että aika kuluu nopeasti. Nyt meillä on ollut vauvoja ja tiedän millaista niitten kanssa on elää. Ne ovat suloisia mutta rankkaahan tämä toisaalta on. Olen tosi helpottunut edelleen että tämä vauva-aika on pian ohi. Ei enää!
Juliuksen kanssa minulla oli jo tässä vaiheessa uusi vauvakuume päällä, mutta en jaksa uskoa että tälläkertaa sellaista tulisi. Kaipaan jo "normaalielämää" jota sai maistaa jo vähän ennenkuin raskaus vei taas kaikki voimat. Uskon että vuoden päästä kaikki on jo paljon leppoisampaa. Vaikka taaperoissa on oma haasteensa ja heitä pitää jatkuvasti vahtia, niin ei ole fyysisesti enää niin kiinni lapsessa. Nyt kun aikaa jo pelkkään imetykseen menee tuntikausia päivässä niin oma itse häipyy pois ja on syvässä symbioosissa vauvan kanssa.