IRC-Galleria

Kiitokset kaikille yhdessä ja erikseen onnitteluista, nyt ei kerkiä juuri vastailemaan sattuneesta syystä. Tuntuu että puolet ajasta imetetään, puolet ajasta koitetaan saada hyvää asentoa, koitetaan levätä tai muistaa mitä seuraavaksi piti tehdä.

Ulkona ukkonen painostaa. Välillä itsellä on helppo ja onnellinen olo, välillä iso huoli ja turhautuminen. Kun hetki sitten kaikki sujui täydellisesti niin seuraavaksi tuntuu että poika suurinpiirtein kuolee kun ei osata sitä muka hoitaa... Juttelin neuvolantädin kanssa ja on kuulemma ihan normaalia etenkin kun 1. lapsi kyseessä.

Periaatteita on joutunut pyörtämään, korviketta on annettu pullosta. Joskus vaan täytyy hiljentyä miettimään sitä, että onko nyt tärkeämpää että meidän yhteiselo pääsee onnellisesti alkuun vai se että asiat saa tehtyä juuri niinkuin on aikonut.
Lähtökohdat on edelleen rinnalla ja tänäänkin lämmitettiin korvike jota ei sitten tarvittukaan vaikka meinasin jo antaa periksi. Tärkeintä on kuitenkin että lapsella on hyvä olo eikä se onnistu jos äiti on onneton.