Mä olin ratsastamassa. Kyl oli kivaa!
Tosin varusteissa oli puutteita. Satulan sijaan köytin tammalle loimivyöllä länkkäripadin ja kuolaimetkin oli sentin liian lyhkäiset - mentiin pitkin ohjin. Talutin hevosen mersunraadon viereen ja kiipesin siitä selkään. Sitten Paula huomasi ettei mulla ollut kypärää... ilmankos oli jotenkin hutera olo. No, sen sain puettua päälle. Ja sit menox.
Puolen tunnin käyntilenkki heitettiin ja aluksi hirvitti. Sitten huomasin että uusi upea tammaseni on aivan pystyynkuollut joten onnellisena pääsin nauttimaan maisemista ja juoruamisesta. Tämä on just eikä melkein sitä mitä halusinkin! Ei säikyttänyt Tazzaa traktorit tai pusikosta lähtevät linnut. Ainoa miinus oli se että tamma arkoi todella pahasti kovalla. Se on ollut kuulemma toukokuusta ilman kenkiä ja hyi kamala että etuset olivatkin kamalan näköiset, lyhyet töpöt. Toivottavasti niihin saadaan kengät naulattua kun huomenna tulee kengittäjä.
Tottapuhuakseni en olisi noussut selkään jos olisin tajunnut että kovemmalla tiellä kävely tekee noin häijyä, onneksi lähes koko matka mentiin pehmeämpää peltotietä joka taittui tasaisesti korvat pystyssä.
Kyllä mä nyt vaan sitten olen onnellinen!
Satula vaan ois kiva muttei pakollinen ;)
Tuo kuvassa oleva riimu sai kyytiä. Ei ole pesty varmaan ikinä, soljet on niin jumissa ettei niitä saa auki. Nyt Tazza on trendikkäämpi 5,44e maksaneessa uudessa riimussaan! Ja harjallekin lupasin tehdä jotain....