On ollut niin viimeisenpäälle kaunis syksy että harmittaa kun lokakuun myötä sateet alkavat.
En ole seurannut suuremmin sääuutisia joten en tiedä kuinka pitkään tämä jatkuu, mutta tuoreessa muistissa on vielä viime vuoden loppumaton syksy, mutaiset tarhat, loppumaton määrä märkiä sadeloimia ja kottikärrynpyörä joka jäi sutimaan mutaan pimeydessä.
Tänään kävimme vielä nautiskelemassa Jaarisen pellosta jossa on saatu lupa ratsastaa.
Lämmittelin Tazzan ensin ja sitten otimme mukavia keveitä laukkapätkiä. Nyt tammaa ei ole läpiratsastettu kuin joskus ennen kisoja viimeksi ja alkoikin myödätä vasta laukkojen jälkeen kunnolla. Muutenkin reilu viikko on otettu melko keveästi vaikka vapaapäiviä onkin ollut vain se yksi viikossa.
Sovittelin ostamani söpöhöpö-sydänsuitset Giittalle ja ne oli niiiiin ihanat <3
Ponin pää on jotenkin kummallisen muotoinen. Sellainen kolmiotratti. Cobin suitset ovat poskihihnoista kireimmällä, mutta turpista ei meinaa saada kiinni. Otsa on myös leveä ja poni on ärsyttävän eloisa kokoajan kun remmejä säätää. No, eiköhän tuo tuosta kun ei ole montaa päivää vielä ollutkaan kotona.
Pian pitäisi aloittaa juoksuttelut ja muut Giittan kanssa. En oikein tiedä pitäisikö etsiä joku hoitaja hevosille tai Tazzalle toinenkin vuokraaja.
Ja kaikesta kiireestä huolimatta mulla on sekä lämppärikuume että pikkuponikuume!
Haaveilen sellaisesta seuraponista joka olisi niin kiltti että sillä voisi Julius ratsastaa ja hoitaa, mutta joka ei tarvitsisi säännöllistä liikutusta. Voisi siis olla vaikka rikki kunhan ei kärsi olemisestaan ja pystyy viettämään hevosenelämää laumassa.