Tämän albumin kanssa on ollut pari "uutta tulemista", kun aina siihen kyllästyy niin nopeasti. Therion olikin vielä lempparibändejäni silloin '98 Lepakon keikan aikaan jossa esiintyi yhdessä Moonspellin kanssa. Oli todella hyvä keikka vaikka Kuupelti vetikin liian teknosti.
Tämänhän jälkeen molemmat bändit ovat tehneet toivotonta poppia.
No, minulla oli aikoinaan mersussa sellainen 6-cd-vaihtaja jossa myös tämä levy pyöri silloin syksyllä 2000. Meiju äkkäsi bändin siitä ja innostui. Minä varoittelin että kyllä kuule kyllästyt kohta siihen levyyn. "Eihän tähän voi kyllästyä..."
No parin vuoden kuluttua asia tuli puheeksi ja levy oli tosi nopsaan puhki kuunneltu häneltäkin.
Josus 2002 kaivoin levyn uudelleen autoon. Sehän kuulosti hyvältä! ...kunnes viikon kuluttua alkoi aina vituttaa kun se soi. Etenkin To A Megatherion sai näkemään punaista. Tälläistä skeidaa jaksa kukaan luukuttaa. Levy vaihtui aika pian toiseen.
Ostin levyn huuto.netistä ja se oli tänään postilaatikossa. Mitkä olivat tunnelmat näin neljän vuoden jälkeen? Laitoin lätyn samantien soittimeen Helloweenin Time of the Oathin tilalle. Kun kuorot alkoivat ulvoa sain kylmiä väreitä. En tiedä oliko se negatiivisessa vai positiivisessa mielessä, mutta niitä tuli noin puolen minuutin ajan.
Aika latteaa. Olen vuoden kuunnellut about kolmea levyä. Helloweenin Time of The Oathia ja Better Than Rawia sekä Manowarin Kings of Metalia. Niihin verrattuna tämä vastasi Jari Sillanpäätä.... No, ehkä tämä voi joitain tunteja pyöriä, mutta sitten pitää keksiä jotain uutta.
Ehkä laitan levyn sen jälkeen jäihin kymmeneksi vuodeksi ja katsotaan sitten uudelleen.