Voi olla että joudun keskeyttämään kirjoittamisen ja jatkamaan myöhemmin. J on nukkunut sentään jo 15min ja kohta saattaa heräillä taas.
Monet sanovat että heillä on helppo lapsi, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Onko se sitä, että lapsi tyytyy vähään vai sitä että itse on saanut sovitettua rutiinit niin että perheen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä? Minulla on vain yksi - pieni poika - ja meillä ei ole kumpaakaan. Julius ei tyydy vähään eikä aina paljoonkaan ja rutiineita ei oikein vieläkään ole.
Ainoa mikä meillä on 100% varmaa on hyvät yöunet. Monet sanovat että se on paljon se. Kuitenkin hereilläollessakin olisi mukavaa jos pystyisi tekemään joskus muutakin kuin viihdyttämään lasta.
Heräämme aamulla ja syötän pojan. Sängyssä rötvääminen onkin aamun rauhallisinta aikaa, koska torkumme molemmat ja ehkä välillä syödään lisää. Välillä saatan pissattaa lapsen tai sitten hän alkaa karjumaan märkää vaippaa. Teelusikallisen pissaa riittää siihen että olo on niin epämukava ettei sen kanssa voi elää - huuto alkaa välittömästi. Kertisvaipan kanssa on sama juttu, jos vaippaan on pissattu se pitää vaihtaa. Olkoonkin että pinta ei tunnu tippaakaan märältä.
Nykyään ylösnoustessa saan jo käydä yksin vessassa ja kiinnittämässä koiran naruun pihalle. Syöminen niin että poika on ollut tyytyväisenä esim. lelukaaren alla on onnistunut kaksi kertaa. Mutta silloin pitää syödä nopeasti! 5min on ihan maksimi. Sitten pitää ottaaa syliin. Jos istuisin koneella? Ei onnistu! Jos maattaisi sängyllä? Ei onnistu... ellei kello ole niin paljon että voin syöttää taas. Sen jälkeen on ihan ok jäädä seurustelemaan. Muussa tapauksessa pitää kävellä.
Onhan minulla kantoliina, mutta poika alkaa olla jo niin painava että on uuvuttavaa kantaa häntä siinä koko päivää ja niin iso että alkaa olla tiellä esim. syödessä tai pyykkiä laittaessa. Alas ei voi istua ennenkuin hän on nukahtanut ja se ei ole mikään takuuvarma juttu.
Keskimäärin päivällä nukutaan 2x30min päikärit... mutta joskus ei yhtään... ja joskus torkutaan useamman kerran kymmenisen minuuttia. Ja pari viikkoa sitten hän nukkui koko päivän heräten vain syömään (olin tosi huolissani että poika on kipeä).
On niitä hyviäkin hetkiä. Silloin hymyillään, puuhastellaan jne. Tänään seurustelimme yhteensä tunnin juttelemalla ja tarttumisleikeillä. Julius osaa nyt oikein hyvin tarttua esineisiin ja sormiin molemmin käsin ja katselee ja pyörittelee niitä. Lauleskelen ja pussailen. Joskus luetaan Eino Leinon Helkavirsiä.
Välillä meillä menikin rutiinit ihan hyvin, mutta nyt on "jokin" taas muuttunut ja olen aika uupunut äiti. Jokainen lapsi on varmaan "helppo" jos hänen viihdyttämisekseen keksii keinoja kerta toisensa jälkeen. En kuitenkaan haluaisi sanoa Juliusta vaikeaksi lapseksi.. ehkä hän sitten on herkkä ja tempperamenttinen ja toisaalta hyvin vilkas. On tyytyväinen silloin kun tapahtuu jotain ja jos äiti koittaa keskittyä johonkin omaan, alkaa kitinä joka yltyy huudoksi jonka saa loppumaan vain kanniskelemalla.
Jahas. Ehkä tämä teksti riittää kertomaan tämänhetken väsyneitä ajatuksiani. Luulen taas olevani voitolla kun Julle on nukkunut jo 20min yhteen soittoon :D
Mutta voipi olla että se oli taas tämän päivän stoori ja huomenna on toinen ääni kellossa.