IRC-Galleria

Here in this prison
Of my own making
Year after day I have grown
Into a hero
But there's no worship
Where have they hidden my thrown...

Irroittelen muistoja vuosien varrelta. Kauniita ja karuja.
Mitä minä näin, kun pää pystyssä katsoin eteenpäin.

Jokainen elämä on yhtä lailla seikkailua, yllätystä, pettymyksiä ja onnea. Sitä kaikkea sekaisin ja yhtä aikaa. Jos minun talenttini on kadonnut johonkin, olen saanut vastapainoksi tasapäistetyn mielenrauhan. Jos minun tuskani luovuus on poissa, löydän itsestäni empatian ja kyvyn ymmärtää sekä rakastaa ehdoitta.

Samaan aikaan ihminen voi olla surullinen siitä mitä on menettänyt ja iloita siitä mitä on tämän menetyksen johdosta saavuttanut.
Ystävät ovat jääneet taakse ja usein kaipaan niin että sydän pakahtuu.
Toisaalta minulla on oma koti, sellainen josta olen haaveillut, jossa saan elää turvassa ja pitää eläimet lähelläni.

Toisina päivinä keräilen rippeitä vanhasta itsenäisyydestäni ajelemalla johonkin suureen karuun ostoskeskukseen.
Mutta minulla on myös nyt ihminen johon voin täydestä sydämestäni luottaa. Niinkuin olen sanonut että yhdessä mennään yli mistä vaan.

On päiviä jolloin sydämeni on raskas ja kaipaan ihmisiä ja tilanteita.
Pitää kuitenkin muistaa ettei mennyttä voi koskaan saada takaisin.
Ja ilman menneisyyttä ei olisi näitä armaita nykyhetkiä, jolloin me rakennamme lisää mennyttä jota voi sitten vuosien päästä kaiholla muistella.