Ennen nukkumaanmenoa on vielä kerrottava pari riviä siitä miten upea hevonen minulla on!
Ei ole turhaan mainittu että Suikkulaiset ovat sydämessään urheiluhevosia. Elsa on asenteeltaan edelleen ravuri ja sen elementti on vauhti. Vaikka se hiljentääkin pyynnöstä, tekee se sen vastahakoisesti. Kun taas annan luvan mennä, nousevat pupunkorvat pystyyn ja kavionkopina kiihtyy hiekkatiellä. Tunnen kuinka hevonen painuu ottamaan tasaista tukea ohjasta tarkoittamatta sillä mitään pahaa... ja ratsuihmisenä minua alkaa hirvittää ;)
Tarvitsisi joku montékuski sinne selkään tai sitten ravi-ihminen istumaan kärryille. Olen varma että sekä hevonen että ihminen nauttisivat - nimittäin tämä hiljentää pyynnöstä ja on kaikesta huolimatta suht kevyt kädelle.
Viime viikolla ajattelin kokeilla hypätä ristikkoa. Ilmeisesti Elsalla ei ole hypätty koskaan ennen, sillä se pudotti puomit joka kerta kun ravasin kevyessä istunnassa niistä yli.
Tänään korjasin asiaa hypyttämällä tammaa liinassa ja kun se ymmärsi mistä on kyse niin riemulla ei ollut rajaa. Uudelleen ja uudelleen se paineli laukassa ympyrällä pikkuisen esteen ylitse ja hyppäsi kuin Jappeloup konsanaan! Ehkä se voisi olla meidän laji sitten joskus myöhemmin :D
Anne ja Elsa treenasivat esittämistä mikä sujuikin mallikkaasti. Kantakirjaukseen on nyt kaksi viikkoa aikaa. Olen varma että kaikki sujuu.
Niin kiltti ja rauhallinen Elsa on. Ripaus tuimuutta kuitenkin löytyy ja se tulee esiin tilanteessa jossa toinen hevonen yrittää ravilla ohitse. Tahti kiihtyy hitaasti mutta varmasti. On Elsakin joskus starttinsa voittanut ja tuntuu edelleen muistavan sen!