IRC-Galleria

Olin sitten ajatellut tänään ommella, tuskin tulee tehtyä.

Hakiessani hevosia sisään Heta ontui ja hankkarin yläosa reagoi. Soittelin Annelle, katsellaan aamuun ja soitan päivystävälle jos ei ole parempi. Olen nyt senverta hermona että kiskaisin tölkin batterya ja yhden rommipaukun enkä tiedä pystynkö keskittymään oikein mihinkään enää tänäiltana.

Hankkarivammoja on kolmenlaisia. Lieviä, paskoja ja totaalipaskoja. Toivotaan nyt että tässä olisi kyse vain venähdyksestä. Ensinäkemältähän ei näistä pysty sanomaan mitään kun eri hevoset reagoi niin eri tavalla. Toinen voi olla ihan jalaton pienestäkin ja joku juoksee vielä kilpaa vaikka jalka olisi tosi kipeä (ennenkuin totaalirepsahtaa).

Hevoset. Perkele.
Hullu saa olla kun jaksaa puljata ja harrastaa niitten kanssa. Aika ajoin tulee vastaan surua, murhetta ja huolta. Nytkin tarha on liukas kun lumet sulivat pois ja siellä ne ovat taas kaahottaneet surutta menemään. Mudassa ei paljon hokitkaan auta. Elsakin on yhden kenkänsä hukannut johonkin, eivät olleetkaan kuin ihan uudet kesäkengät jotka olisin laittanut talteen kevättä varten.

No, ennenkaikkea huolissanihan minä olen. Ei sitä osaa muutakaan. Turhauttavaa kun ei tässävaiheessa voi oikeastaan kuin odottaa aamuun, eipä päivystävä ilman ultraa voi todeta sen enempää kuin minäkään. Jalka reagoi ja turvotusta on tuntuvasti mutta ei näkyvästi. Ontuminen taas oli liiankin selvää.