IRC-Galleria

Tässä on sitten se lähete allergiatesteihin, joihin olisin ollut lasta viemässä jo puoli vuotta sitten. Kotona on niin kiva miettiä ja kokeilla eri juttuja ja yrittää samalla iskostaa lääkärien ja neuvolan päähän takomaa ajatusta että "on normaalia että vauva itkee".
Onneksi en ikinä ole onnistunut tuudittautumaan tuohon ajatukseen vaan yhdessä ollaan itketty kymmenet kerrat väsymystä ja huolta siitä kun ei yhtään tiedä missä vika on.

Saatiin sitten neuvolantätiä varten ne tarvittavat "todisteet" eli iho-oireet joita ilman "ei se voi olla allergiaa". Kiva näitä sitten hoidella ja levitellä kortisonia kun tämä olisi ollut vältettävissä. Kyselin pääsyä lääkärille jo silloin kun poika oli ihan pieni, mutta sitä ei tippunut.
Hymistellään että "kun on ensimmäinen lapsi..." jne. Esikoisetko ne sitten saakin kärsiä?
Äideillä ei ole paljon vaihtoehtoja kun pitäisi luottaa terveydenhuoltoon. Kakkosen kanssa jo osaakin olla jämäkämpi ja TIETÄÄ ettei siihen voi luottaa vaan pitää toimia itse ja pistää kovaa kovaa vastaan.

Mulla on suoraansanoen paska fiilis, sen verran ikävästi mua on kohdeltu julkisen puolella kun olen osoittanut huoleni lapsen terveydestä. Päivystyksessä pyöritetty silmiä ja milloin syytettyä hampaita (joita ei sitten ollut juuri silloin tulossa) tai pari päivää aikaisemmin syömääni valkosipulia. Eiköhän se jatkuva kitinä ja "vaikean vauvan tempperamentti" ole ollut kuitenkin osaltaan oireilua allergiasta ja mahavaivoista.

Ei ole pitkään niistä ajoista jolloin Jullea ei voinut laskea sekunniksikaan pois sylistä tai huuto alkoi. 5-6kk ikä oli se, jolloin kehitys tuntui ikäänkuin pysähtyneen. Muut sanoi että puoli vuotta on ihana ikä.. minä ihmettelen kun lapsi ei edes yritä, itkee vaan ja on lopettanut hymyilynkin. Ja kuukausi menee siinä että viihdytän häntä aamusta iltaan, olen aivan väsynyt, lopen kyllästynyt eläimiimme, omaan mieheen. koitan nukkua aamulla mahdollisimman pitkään että päivä olisi meillä lyhyempi. Olen jättänyt omasta ruokavaliostani jo kaikki maitotuotteet ja hedelmät, mehut, limsat yms. pois... Joka suupalalla mietti että "voiko tätä syödä", toisaalta en koskaan saanut omaan dieettiin mitään otetta.
Ja sitä alkoi itsekin kehitellä kaikkia selityksiä mistä se milloinkin johtui. Vaikka yritti kaikkensa niin silti tuntui epäonnistuneensa kun edes hymyä ei omalta lapseltaan saanut.

6kk jälkeen onneksi kaikki muuttui aika paljon, mutta ei tietenkään kokonaan.
Onneksi lääkärilähete tuli nyt neuvolasta, itsellä on mennyt jo niin usko terveydenhuoltoon. Samantien kun neuvolantäti sanoi että pitää käydä tuota näyttämässä, niin kysyin tietääkö hän hyviä YKSITYISIÄ lääkäreitä.
Maksettiin 50e siitä ilosta ettei tarvitse mennä kunnalliseen tylytettäväksi, mutta saatiin ainakin asiantuntevaa ja perinpohjaista sekä ystävällistä palvelua Mehiläisestä.

..vähän sama juttu kun reilu vuosi sitten ultrassa kun Juliuksen sydänäänet eivät kuuluneet ja polilta olivat viskaamassa vaan lähetteen takaisin neuvolaan. Pääsin Mehiläiseen heti ja siellä varmistettiin että minun 11+ viikkoinen voi hyvin ja gyne teki nopean rakennetutkimuksenkin samaan syssyyn :)