IRC-Galleria

Kun elämäni punainen hevonen lähti kotipihasta ikuisiksi ajoiksi pois ja parkkeerasin tyhjän trailerin illalla pihalle, en ollut avannut sen ovea enää.
Talli tuntuu vieraalta, traikku irrotettuine etupuomeineen muistuttaa siitä lohduttomasta reissusta jolloin se vedettiin kevyesti mäkeä ylös ja jätettiin seisomaan lumen kinostuessa sen ympärille.

Eilen aamupäivällä kuitenkin avasin etuoven ja aloin siivoamaan. Kiinnitin puomit paikalleen, taitelin heinäverkon solmut auki ja jätin etuoven auki tuulettaakseni koppia hieman ennen lähtöä. Tasan kaksi kuukautta on mennyt Severin lopetuksesta, silloinkin oli sunnuntai kun illalla punaisen hevosen hahmo puuttui tarhasta.

Tänään heräsin maanantai-aamuun ja katselin ikkunasta pientä laumaani pihatarhassa.
Talvisin liinaharjainen Matleena väsyneen ilmeensä kanssa, kompaktin pyöreä Heta mutrusuisena omassa pikkutarhassaan ja punainen Suikkulainen tähtipää, joka ryhdikkäänä valvoo ympäristöään. Kaksi kuukautta tuntuu kadonneen johonkin. Kaikki oli vain pahaa unta.

No, eihän mikään korvaa Severiä, eikä tuo sitä takaisin. Mutta kun Anne laittoi minulle lauantai-iltana viestiä Suikkulaisesta tammasta joka oli lähdössä teuraaksi maanantaina, päätin toimia samantien.
En tiedä onko kohtalon ivaa vaiko sattumaa, että tämä tamma on niin samasta isäoriista, samana vuonna syntynyt ja aivan saman värinen kuin Severi!
En välillä tiedä mitä ajatella kun katselen sitä tuolla tarhassa.

Annekin totesi eilen illalla kun alkoi jo hämärtää että aivan kuin Seve olisi tullut takaisin.
Minun täytyy kuitenkin muistaa että tämä on nyt Elsa-tamma ja häntä kohdellaan Elsana. Toivottavasti unelmani kauniista ryhdikkäästä Suikkulaisesta saa jatkua ja tästä tulee luottotamma meidän perheeseen.

...juuri kun oli kaikkein huonoin aika uuden hevosen hankintaan...