Halla lähti eilen koeajalle uuteen kotiin.
Toivon koko sydämestäni että se löytäisi sieltä rakastavan perheen loppuiäkseen melkein aikuisikäisen tyttären ja tämän isän koirana. Tekstiviestin mukaan koira oli edelleen ollut illalla rauhaton mutta muutoin oli mennyt ihan hyvin. Lupasin ottaa koiran heti takaisin jos tuntuu ettei homma toimi, kiertoon en missään nimessä sitä tahdo.
En tiedä mitä olen taas tehnyt väärin. Ja jos en tiedä sitä, on aika vaikea korjata asiaa.
Minun on kuitenkin jaksettava itseni ja pojan vuoksi, joten en viitsi alkaa väkisin hautomaan. Pitää olla vahva, omaa mielenterveyttäni en tahdo likoon, sen olen tehnyt monta kertaa. Seurauksena on vieläkin arpia ja ikäviä muistoja. Olen alentanut itseni ja syönyt lääkkeitä.
Sinne en enää lähde. Ei ole varaa siihen. Minulla on maailman hienoin asia jonka puolesta elää ja olla positiivisella mielellä. Se kiipesi juuri syliin suukottamaan joten nyt huomio sinne