IRC-Galleria

Arki on ihanaa ja helppoa. Päivän kohokohtia on se, kun toinen tulee kotiin, seuraava kun mennään nukkumaan. Ja jokainen yöherääminen kun jompikumpi kääntyy ja nappaa taas toisen syliinsä. Aamulla on harvemmin aikaa hellitellä, mutta se viisikin minuuttia ennen aamutalliin kipittämistä on tärkeimpiä elementtejä hyvin alkaneelle päivälle.

Rakkaus ei ole kilpailua toisen tunteista tai huomiosta. Ei kilpailua siitä kumpi on tehnyt enemmän asioita minkäkin seikan eteen, vaan puhdasta tahtoa ilahduttaa itseään ja toista arkielämän teoilla. Rakkaus on suvaitsevaisuutta. Toinen ihminen ei ole valmis aihio siitä millaiseksi itse hänet haluat vaan sinun on muokkauduttava hyväksymään hänet vikoineen - hänen mieltään ei saisi pahoittaa ilmentämällä : "kumpa olisit toisenlainen" tai "miksi sinä et ole sellainen" -puheilla. Eikö ihmistä rakasta juuri siksi että hän on hän?

Yhteenkuuluvuus säteilee parhaimillaan ulkopuolisille ilman suurempia tekoja.
Minulla on rohkeus ottaa rakastani kädestä kiinni kun haluan, minä en loukkaa tai arvostele rakastani muiden ihmisten kuullen. Seison hänen vierellään ja puolustan häntä jos tarve vaatii. Vaikka olemme itsenäiset yksiköt, muodostamme myös kokonaisuuden jota pitää kasassa ennenkaikkea luottamus siitä että on olemassa ihminen joka ei tosipaikan tullen käännä selkäänsä vaan on valmis vaikka taistelemaan yhteisen kunnian puolesta.

Sanat eivät ole tärkeitä.
Vaan se tapa jolla katsot minuun, se hymy jonka tunnen.
Se, että jos väsyn kesken illan, menemme yhdessä kotiin.
Ja että voit luottaa siihen että haluan että sinulla on ennenkaikkea hyvä olla kanssani.