IRC-Galleria

Soitin eilen Riihimäen verotoimistoon ja selvisi että jostain syystä perintöveroa ei ollut langennut osakseni. Tileille jääneet rahat olisivat siis vapaasti käytettävissä eikä mitään sieltä pitäisi enää tulla. Hassua ettemme olleet saaneet sen kummempaa selvitystä asiaan, mutta Lassille oli sentään tullut lappu jossa verotettavan osuuden arvo oli 0e, joten kai se on uskottava.

Soittelin vielä aamusella eläinlääkärille, koska Halla yltti tötteröstä huolimatta nuolemaan leikkaushaavaa ja kävimmekin laittamassa sille suuremman tratin päähän. Ihan mukava juttu, koska en oikein nukkunut vahtiessani sitä viimeyön. Penisiliinit saatiin myös varmuuden vuoksi ja aloitin 10 päivän kuurin samantien autossa jossa söimme Risifruttia.

Kävin siirtämässä rahaa tililleni.
Kuten ennenkin, minut valtasi todella tyhjä olo kun ajelin kirkolta pois. Mieltä ei lämmittänyt ollenkaan se, että finanssitilanne parani. Tilien tyhjentäminen, perunkirjan esittely ja asioiden hoitaminen tuntuu edelleen niin lopulliselta. Pystyn siihen kaikkeen viileän asiallisesti, ihan kuin kuolema ja perintöön liittyvät asiat olisivat arkipäivää, mutta sydän itkee luopumisen tuskaa.
Tuntuu että niin kauan kuin tileilla olisi vielä rahaa, ne olisivat äidin rahoja ja palanen hänestä olisi vielä olemassa. Ihan järjetön ajatus - tiedän - mutta asian kanssa pelaaminen saa mielen kumisemaan onttouttaan. Muistot viime keväästä kun istuimme kahvilassa, kesäauringosta Solstrandin portailla... basilikan tuoksun sinä aamuna kun äiti kuoli.

Alle vuoden kuluttua tapahtuneesta olen äiti itse. Tilasin perintörahoilla hieman tavaroita pojalle, käyn ostamassa niillä hänelle sängyn. Ei hän tule koskaan tietämään miten iso pala se minulle on. Muutama hassu hiukkanen materiaa. Päivä yksinäisyyttä, hetki ikävää.
Kun antaa itselleen hetkeksi luvan itkeä, jaksaa taas pian olla vahva.

Olen useasti kaivannut lähteä äidin kanssa katsomaan lastenvaatteita ja tarvikkeita. Tähän asti olen ostanut kaiken käytännössä itse ja yksin. Niin ihanaa kuin se onkin, on siinä oma painava taakkansa harteillani. Tahtoisin jutella, vertailla, haaveilla. Olisi joku jonka kanssa jakaa tämä tuleva.