IRC-Galleria

Mietiskelin tässä jos tekisi omille hevossivuilleen pienen muistosivu myös Severille. Kuuntelin tuossa sitten biisiä josta haluaisin ottaa lyriikkapätkän sitä varten ja alkoi kovasti itkettämään.
Julius huomasi miten kyyneleet valuivat poskille ja tuli syliin istumaan, silitti poskea ja pyyhki pienellä kädellään kyyneleitä pois silmien alta.

Noin pieni osaa olla jo tilannetajuinen ja lohduttaa samalla tavalla kuin hänelle itselleen on tehty. Ehkä olen toistaiseksi onnistunut jossain :)

Severi on vahvasti mielessä. Kaksi vuotta sitten elimme parasta yhteistä - joskin lyhyttä - aikaamme. Maastolenkkejä, hierontatuokioita. Juoksutusta pimentyneessä illassa ensilumessa kahlaten.
Elsa sai eilen ensimmäistä kertaa pellavalimaa joten keittelin vedet ja kaadoin ne Pellavaisen päälle ämpäriin. Tuoksu toi mieleeni ne kymmenet (VAIN kymmenet...) iltatallit jolloin laittelin Pellavaista Severiä varten. Myös se viimeinen iltatalli jolloin sain ruunan syömään hieman pellavalimaa kupinpohjalta... En tiedä onko se tämä syksy, mutta ruuna on nyt ollut joka päivä mielessä.

Olen jopa miettinyt että ehkä sitä ei ollut tarkoitettu jäämään, ehkä sekin oli täällä vain lohduttamassa minua äidin kuoleman jälkeen. Sen se osasi tehdä, mutta jätti valtavan tyhjiön jälkeensä. Elsakaan ei ole pystynyt täyttämään sitä vaikka tammasta paljon pidänkin.