IRC-Galleria

Tuska 2003 oli varsin ratkiriemukas tapahtuma. Siellä oli tämä kuuluisa jääkarhun päälle kuseminen, Aropupun irstailu vailla housuja keskellä Kaisaniemeä ja ikimuistoinen Markon vonkausyritys Meijua kohtaan sitten jatkoilla Black Doorissa.

Asuimme tuolloin Paloheinässä ja olimme melkein yhtä rakastuneita Laurin kanssa kuin nytkin. Sain Black Doorissa häneltä ruusun ja tästä galleriasta löytynyt pusukuvakin on otettu samasta yhteydestä. Muistankohan ihan väärin että Jabin kameralla napsittiin lukuisia otoksia. Lienevätkö ne vielä jossain tallessa - en tiedä.

Jossain vaiheessa yötä kotiuduimme ja makasimme kesäyön kuumuudessa sängyssä toistemme sylissä. Juttelimme niitä näitä ja humalakin alkoi vähitellen haihtua. Muistan miten tietokoneet hurisivat ja minulla oli onnellinen ja läheinen olo. Olin juuri kuukausi sitten päättänyt opintoni, seuraavana päivänä meillä olisi vapaata. Kesä, aikaa olla yhdessä ja katse tiiviisti tulevaisuuteen.

Mietin ääneen, että mennäänkö me joskus naimisiin. Lauri kysyi siihen että koska mentäisiin. Sanoin että vaikka ensin kesänä, vuoden päästä. Sitten me taas halimme toisiamme kovasti ja kun asiasta oli näin yhteistuumiin päätetty niin tämä sitten tapahtuikin seuraavan vuoden toukokuussa.

Päivääkään en ole katunut enkä hetkiä vaihtaisi pois. Eilen viimeksi ajattelin miten onnellinen olen. Meillä on todella paljon kaikkea sellaista mistä en ehkä olisi osannut edes haaveilla. Ja elämä tuntuu muuttuvan päivä päivältä hienommaksi sitä mukaa kun tämä oma koti kehittyy remontin edistymisen myötä.

Elsa jäi syömään uuteen tarhaansa ihastelevien hirnahdusten kaikuessa sen korviin orien suunnalta. Heta nousi vastahakoisen happamana traileriin. Lemmenlomat olivat ohi ja aika palata kotiin.

Matleenaa vitutti. Se oli jätetty yksinään pariksi tunniksi, heinätkin oli syöty, huutaminen ei tuottanut tulosta... kunnes jossain vaiheessa tuttu traileri ajoi pihaan ja takaluukkua avatessa kuuluikin Hetan kysyvä hörinä.

Lähdimme viemään tammoja vihreälle. Ajattelimme toki että bestikset olivat varmaan iloisia kohdatessaan toisensa 1,5vko erossaolon jälkeen. Matleena kuitenkin ryntäsi pukkilaukkaa toiseen päähän vihreää ja Hemu tyssäsi ensimmäiselle tupsulle. Tammat eivät edes haistelleet toisiaan.

Jonkin ajan kuluttua ne kuitenkin sattuivat yhteen. Liekö Hetalla vielä hormonit hyrränneet, hyvässä kiimassa oli kuitenkin ollut vielä eilen siementäessä. Se käänsi takapäänsä Matleenaa kohti joka kiepsahti salamana ympäri. Alkoi karsea huuto ja hevoset alkoivat mättää toisiaan kengättömillä kavioillaan sen minkä jaksoivat!

Anne oli katsoi parhaaksi liueta tarhasta ettei jää tappelevien tammojen jalkoihin. Ne karjuivat ja potkuja sateli molemmin puolin uudelleen ja uudelleen. Lopulta irtautuivat ja nilkuttivat hieman omiin suuntiinsa. Matleena nakkeli niskoja ja Heta ontui ensimmäiset askeleet. Isompaa vahinkoa ei kuitenkaan näyttänyt käyneen.

Seuraavan tunnin hevoset kyräilivät toisiaan. Matleenan toinen takanen vuosi hieman verta, Heta vältteli selvästi sen lähelle joutumista. Kuitenkin nyt taas illalla ovat seisoskelleet lähekkäin.

Nainen on naiselle susi, hormonit sen tekevät. Joskus pettää kontrolli vaikka olisi parhaasta kaverista kyse. Tulee väärinkäsityksiä ja sitten hutkitaan ennenko tutkitaan.

Maailman ihanin ja uljain rakas mieheni laittoi pyykinpesukoneen tilapäistoimintakuntoon kun vähän ruinasin ja nyt meillä on kaikki ovenpäälliset täynnä lakanoita ja pyyhkeitä sekä kylppäriin viritelty epämääräinen naru kuivaustelineen lisäksi pikkupyykille.
Alkoi tulla jo paniikki, kun alusvaatekorini sisältö hupeni - ja minähän en kahta päivää samoja pikkareita käytä. Kolmesti jo tänä vuonna olen ostanut uusia kun ei ollut yhtään puhtaana.
Palkinnoksi tuo ihana uros sai pusuja, haleja ja kiitoksia ja käperryttiin yhdessä sohvanpohjalle katsomaan Kummelia ja syömään laittamaani spydäriä.

Laurin vanhempien koira kävi tiistaina eläinlääkärillä koska se on kutissut jo monta viikkoa ja karvaa lähtee tukoittain. Vitsailumme aihe veti kuitenkin pitemmän korren - Unkalla todettiin kapi! Tämä merkkaa sitä että Hallakin pitää hoitaa koska ovat olleet viikottain tekemisissä. Oireethan eivät välttämättä ala heti JOS on saanut tartunnan joten mitä pikemmin sen parempi. Kunnaneläinlääkärin sijainen ei jostain syystä suostunut määräämään minulle puhelimessa Strongholdia vaan jouduin soittamaan Unkkaa hoitaneelle lääkärille Helsinkiin. No, Vihdissä ei tietenkään ollut ko. lääkettä joten saan sen vasta tänään kun tilaavat. Hermostuttaa ajella eestaas pikkuasioiden vuoksi, mutta onhan tuo hoidettava... ehkä ostan jäätelön samalla reissulla. Apteekki aukeaa klo 9.

Hevosrintamalla on myös kohissut :) Jaana kävi eilen ratsastamassa Elsalla (tulee myös tänään) ja kokeilivat hieman laukkaakin. Tamma oli super hieno ja paras vaikkakin todella vino oikeaan kierrokseen.
Nyt myös selkeni se, että Heta haetaan huomenna. Se siemennetään vielä kertaalleen tänään ja sitten lauantaina voi kuljettaa. Samalla reissulla jätän Elsan oriasemalle.
Matleena ja Hemi ovat täällä vielä pari viikkoa ja kun Heta viedään ultraan, pudotetaan M samalla Nummelaan sulhasensa luokse. On siellä todennäköisesti ainakin puolet kesästä. Paluupostina Hemu lähtee Nurmijärven laitumelle ja meille jää tyhjä piha :)

Varmaan aika outoa kun hevoset puuttuvat. Viimeksi toissakesänä oli se tilanne että Matleena oli pari kuukautta pois - ensin Katin tammojen kanssa laiduntamassa ja sen jälkeen Tussarin luona. Muutoin meillä on aina ollut nämä tässä. Mutta onpahan helpompi orientoitua uuteen elämään. Elokuulla ajattelin että meidänkin laitumesta voisi jotain iloa olla joten hummat saisivat ehkä silloin tulla kotiin jos Tia huolii ne Jekun seuraksi niin pitkäksi aikaa.

Kukaan ei kertonut meille että Simulaatiot on tänään. Luin vasta Raspun päikkäristä asiasta.
Joten ei sitten - ei me tulla kun enää ei pysty järjestämään hevosille ja koiralle hoitoa ja muutenkin muita juttuja on jo sovittuna.
Vaikka raskaana olenkin niin ihan yhtä "normaali" ihminen kuin ennenkin jos tuota alkoholin pois jättöä ei lasketa. Kyllä me melkein oltaisi voitu Varkauteen ajella tuttuja katsomaan...

MUSIIKKI
Viimeisin:
1. Uusi tuttavuus: Ei tälläinen konservatiivi löydä uusia tuulia
2. Kappale, jonka kuuntelin: Helloweenin Better Than Raw - levy autossa, en muista biisiä
3. Kappale, jota et myönnä kuunnelleesi: Shakiran parinvuodentakainen hitti
4. Ärsyttävä artisti: Robbie Williams
5. Ärsyttävä kappale: Koko Didon tuotanto

Tällä hetkellä:
1. Kappale, jota kuuntelen nyt: Ei soi juuri nyt mikään
2. Yhtye, josta en myönnä pitäväni: Kikka
3. Yhtye, josta innostuin pitkästä aikaa: Helloween (yllätys ;)
4. Tuntematon bändi, jota haluan suositella: Charlies (se suomalainen progepumppu 70-luvulta)
5. Lempibändini: Uriah Heep

ELOKUVAT JA TELEVISIO
1. Tällä hetkellä lempileffa: Das Boot
2. Leffa, jonka viimeksi katsoin: roskaleffa Once a Thief
3. Leffa, jonka haluaisin katsoa: Matti Nykäs -elokuva (kunnon nollaus illan pääteeksi)
4. Suosikkinäyttelijä: Antonio Banderas, Christian Bale, Heath Ledger, Rebecca Romijn-Stamos
5. Surkein näkemäni leffa: Varmaan joku Steven Seagal -pätkä
6. TV-sarja(t) jo(i)ta seuraan aktiivisesti: Ei ole televisiota

KIRJALLISUUS
1. Viimeksi lukemani kirja: Ääääh.. en ole lukenut aikoihin
2. Kirja, jonka aion seuraavaksi lukea: Kun ehdin niin jokin historiallinen romaani kenties
3. Kirjallisuudenlajeista paras: Lajia en osaa sanoa, helmiä löytyy joka kastista
4. Paras kirja(/sarja): Ei ole vain yhtä. Mutta Lem ja Dumas ovat kirjoittaneet asiaa :)

MUUT
1. Turhin ostos: Kelluvat kynttilät vuonna 2003
2. Paras lautapeli: Monopoli
3. Tämän hetken ajatus: Vittu kun päivä meni taas ohi
4. Epämieluisin ruoka: Musta makkara, mämmi
5. Suklaa vai salmiakki? Molemmat
6. Parhaat karkit: Venäläiset sipulikarkit (tai sitten vaan aika kultaa muistot...)
7. Epämieluisimmat karkit: Kovat ja sitkeät elämänmittaiset karkit

Ja lopuksi vanhat ystäväkirjat esille, muistilokeroista pölyt pois ja luurangot kaapista! ^^
NELJÄNNELLÄ LUOKALLA

1. Lempibändini/artistini: Kikka
2. Lempikappaleeni: Magnetic Fields (levylta Synthesizer Greatest Hits)

Jumalauta ettei voi kävellä kun on alapää kipeänä sen lahtarilääkärin jäljiltä. Mitähän helvettiä se oikein minulle teki?

Kliininen tapaus, ongelmaton. Mutta neuvolantäti lupasi että seuraava aika sittenkin vasta kahden viikon päästä, eli ihan vielä ei tarvitse juosta joka viikko. Kaikki oli enemmän kunnossa kuin minkään järjen mukaan voi olla ;)

Nyt sitten vaan tallustellaan kohti juhannusta koska en tullut neuvolalääkärillä sen fiksummaksi. Minulle oli luvattu että tälläkertaa puhuttaisi synnytyksestä ja siihen liittyvistä asioista ja tarkistettaisi vielä tarjonta, mutta eihän tuo minun ikäiseni naislääkäri oikein niistä osannut mitään sanoa, oli dopplerinkin käyttö hieman hankalaa. Kysyi sitten minulta minne päin potkut tulevat, vähän paineli ja sanoi sitten että kai se edelleen on oikein päin. Paikat olivat vielä hyvin kiinni joten tuskin syntyy ennenaikojaan.

Hain äitiyspakkauksenkin tänään :) Jos jotakuta kiinnostaa niin tältähän se sitten minunkin versioni näytti: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/100502155308EH?openDocument

Ei saa valittaa kun ilmaiseksi saa, mutta mielestäni valittamista ei ole se, että totean osan vaatteista lähtevän eteenpäin. Joku muu käyttää niitä mielummin kuin minä - itsehän siinä vaan häviän. Ja kun noita kuteita on jo ennestäänkin niin paljon niin voi vähän valkata mitä pojalle pukee päälle. Ei tuollainen keltainen tipukuosi ihan vastaa omia mieltymyksiä ;)
Tuon makuupussin lupasinkin jo pois, koska kaappien kätköstä löytyi vm. 80 pussi joka on mielestäni hienompi.

Vauva on koko päivän painanut ja potkinut keuhkoja tänään, joten hengitys on hieman työlästä. Jos nyt lepäilisin hieman. Voitaisi vaikka viettää Hallan kanssa yhteinen hellittelyhetki kun kunnolliseen sellaiseen ei ole ollut aikaa iäisyyksiin.

Johan on taas ollut päivä.. ja vasta alussa. Myös viikonloppu hujahti ihan eri merkeissä kuin piti. Osittain voisi sanoa jopa epäonnistuneeksi ja toisaalta taas tuli sellaisia juttuja tehtyä että voi olla itseensä tyytyväinen. Mitään dramaattista ei toki vielä ilmennyt, mutta turhia asioita joista ei vähäisin tämän päivän ojaan ajo.

Mutta aloitetaan siitä mihin jäätiin. Perjantai.

Lauri tuli ihanan aikaisin kotiin ja läksimme vielä käymään kaupassa viikonlopun viettoa varten. Sunnuntaiksi oli kaavailtu shamppanjaa ja herkkuja sängynpohjalla ennen ravintolaan menemistä joten näitä sitten haettiin. Roudasin Alkon kassia sisään, kun tulvalahkeeni tarttui meidän ainoan ulkoportaan rikkinäiseen raudoitukseen ja mätkähdin nurin - onneksi *vain* siideripullo hajosi joten sain kiikutettua Blondelin ehjänä jääkaappiin.
Kävimme vielä Nummelassa ja kovasti pahoitin mieleni isän soitosta kun hän tuntui niin pettyneeltä ettei oltukaan tulossa viikonloppuna saunaan ja hän olisi tarvinnut apua tavaroiden nostelussa. Puhelun jälkeen tirautin jokusen itkun ja päätin että jos nyt mennään kuitenkin käymään lauantai-iltana ja sunnuntai sitten ollaan kaksin.

Lauantai alkoikin ihan ok merkeissä. Lauri oli ostanut uuden hienon kompressorin ja ajatteli vaihtaa mersun etuiskarit kun se olisi pitänyt tehdä jo reilu kuukausi sitten. Itse vetelehdin pihalla seurana ja Annekin tuli liikuttamaan Elsaa. Keli muuttui kuitenkin aurinkoisesta pilviseksi ja toi voimakkaan tuulen mukanaan. Hieman sen jälkeen kun L oli saanut toisen iskarin vaihdettua ja etupyörän irroitettua, tuli valtava puuska joka heitti valjashuoneen oven päin kompressoria kaataen sen ja repäisten virtajohdon hajalle. Hommat loppuivat siihen.
Lähdimme käymään Solstrandissa ja ostettiin samalla sopivaa johtoa Säästöpörssistä jotta Lauri saisi sitten paskarrella uuden piuhan koneeseen.

SS-leirillä söimme ja turisimme. Jossain vaiheessa mummu soitti Lassille ja kun kuuli että olemme käymässä, sai mielestään hyvän idean. Eli tulisivat huomenna käymään meillä, kun muutenkin liikkuivat tällä suunnalla. Ei siinä auttanut kieltää kun eivät ole koskaan vielä nähneet meidän kämppää. Sovittiin jotta sitten kolmen maissa, joten haaveet romanttisesta löhöily-päivästä kaatuivat siihen sitten.

No. Tultiin kotiin senverta myöhässä ettei kauheasti siivoushaluja ollut. Ilta menikin siihen että Lauri pelasi Oblivionia ja nukahdin sohvalle. Kömmittiin jossain vaiheessa petiin ja heräiltiin aamusella kymmenen maissa. (toim. huom. kävimme joskus 7 aikaan kyllä heittämässä heinät hevosille) Juotiinkin siinä shamppaa ja syötiin herkkuja, mutta minua stressasi se, että oli hoppu päivä tiedossa. Pari tuntia halittiin, juteltiin ja sitten lähdettiin ravintolaan syömään kun kello näytti jo puolta päivää. Voi hitto oikeasti että otti pattiin! Viimeisiä yhteisiä viikonloppuja ja pitää siltikin mennä KELLO KÄDESSÄ että ehtii toteuttaa sukulaisvelvollisuutensa.

Ruokailu on epäonnistunut. Koska oli äitienpäivä, oli a'la cartella noin kuusi eri ruokalajia, eikä esim. sisäfiletta ollenkaan. Jouduin tyytymään grillipihviin ja ranskalaisiin perunoihin (hesestä olisi saanut vastaavantasoisen ruuan paljon halvemmalla), ketsuppiakaan ei löytynyt ja lisäksi mediumini on läpikypsä ja jopa hieman kuivahtanut. Yök!
Jätin palautteen palautelaatikkoon. Kävimme vielä ABC:lla kahvilla ja jälkkärillä, kun ei oikein lähtenyt nälkä tuosta pikkuannoksesta.

Kotona sitten siivosin reilun tunnin niin että päästä nousi höyryä ja juuri olin saanut keittiön ok-kuntoon kun vieraat jo tulivat. Ei siinä mitään, isovanhempia on ihana nähdä :) Olihan se mukavaa kun he tulivat käymään, ajankohta vaan olisi voinut olla toinen. Kahviteltiin ja 1,5h siinä juteltiin. Niinpä niin, sekin päivä valui kiireeseen. Siivoilin vielä illalla hiukan hyllyjä, pesin kertaalleen kylppärin lattian että Laurin on parempi raaputella ennen saumaamista jne.
Pakko sanoa että harmitti tämä mennyt viikonloppu - ja hartaudella odotettu laiskotteluun varattu 2v hääpäivä. Toisaalta sitten tuli siivottua ja nähtyä tärkeitä ihmisiä.

Maanantai-aamu valkeni minulle 7 jälkeen kun kello piippasi. Otin lukua viitisen minuuttia ja sitten hoitamaan eläimiä ja pukemaan päälle. Viimetöikseni potkin Laurin ylös ja starttasin mersun kohti Otalampea. Vihdintiellä ovat tietyöt menossa ja näköjään nyt siinä pisteessä että 1km ennen kuin olisin kääntynyt sivutielle, oli toinen kaista asfaltoinnissa. Niimpä siinä seistiin 10min valoissa ennenkuin päästiin jatkamaan. Olin kuitenkin suht ajoissa Mirkan luona ja nappasin Siporin siemenet kyytiin. Kurvasin pois pihasta ja otin vesihuikkaa pullonsuusta, kun tajusin että jumaliste, mullahan on toinen puoli autosta ojassa!

Koitin ohjata nätisti ja katsella eteenpäin jos oja nousisi niin saisin nykäistyä auton takaisin tielle, mutta alle sekunnissa tajusin että ei - tähän jäädään. Mersu jäi hieman mahastaan kiinni ja kallelleen kun häpeillen kömmin ylös ja kävelin takaisin tallille josta sitten repäisivät minut kuorkilla ylös. Tätä olen kerjännyt ne kymmenet kerrat, kun olen kirjoittanut tekstiviestejä, syönyt hampurilaisia, vaihtanut cd-levyä jne. huolimattomasti auton ratissa. Opinko mitään? - No en. Söin kolmioleipää evääksi loppumatkalla Lohjalle.

Olin Marjon luona vähän ennen kymmentä, kun oltiin sovittu että Corinne tulisi kympiltä katsomaan ja siementämään. Heta olikin oikein hyvässä kiimassa eli ekalla ei ollut natsannut. Marjolle oli tullut viime yönä toinen Juli Patilainen varsa, ihana pieni läsipää tämäkin. Ihastelimme sitä ja tuota viikon vanhaa, mutta koska tuli kylmä mentiin sisälle istumaan. Ja saatiinkin istua... Jossain vaiheessa soiteltiin Mokille, joka oli kuulemma "lähdössä kohta" tulemaan. Pari tuntia siinä taisi vierähtää, koska kotiin lähtiessäni kello oli 12:45... Eikä itse siemennys tapahtumana ollut kauhean pitkä.

Folikkelit eivät olleet oikein vielä kypsiä joten ilmeisesti tämä siemenhakureissuni oli vähän turha. Ne laitettiin silti kun kohdunsuu oli senverran auki ja keskiviikkona on uusinta. Siporin sperma on kuitenkin tosi elinvoimaista ja itsekin pääsin kurkkaamaan menneitä pikku ravilupauksia mikroskoopin kautta. Heta saataneen kotiin siis vasta torstaina ja ehkä Elsa sitten samalla reissulla sisään. Huoh, on tämä pitkäpiimäistä.

Nyt istun kotona, kello tulee neljän ja koko päivä on taas valunut "sormienvälistä". Ulkona tuulee ihan homona ja voisin hakea Hallan kohta sisään. Että vielä vähän enemmän säntäilyksi menisi, pitää iltasella lähteä Laurin porukoille suihkuun kun aamulla on neuvola heti klo 8.

Ei jumalauta tämä äitiyslomailu on rankkaa!
Jotain iloista sentään: Posti toi lapun jolla voin hakea äitiyspakkauksen. En kuitenkaan enää viitsi lähteä kirkolle kun saan sen sitten huomenna joten syön kynsiäni täällä siihen asti. Vaikka lupasivat kyllä että olisi vuoden 2006 paketti :)

Nyyh, ei ollut äippäpaketti tullut vielä tänään. No, siivosin sen sijaan tunninverran keittiössä ja palkinnoksi tomaattikeittoa. Ruletz!

Mítään en saanut eilen aikaan, enkä saa tänäänkään. Prixit eilen hain ja äsken täyttelin nuo viime vuoden astutustodistukset (vituttaa lähettää tuollaisia "ei tiinehtynyt" -lappuja kaksin kappalein...)

Eiköhän sitä saa jonkun tekosyyn varjolla ottaa huolettomasti loppuviikon. Äippälomakin alkaa virallisesti huomenna ja voisin juhlistaa sitä juomalla puolikkaan siiderin iltasella. Pihalle en viitsi mennä kun en halua että naapurit tulevat lässyttämään mahasta jotain. Vielä en ole lähimmäisten naapurien kanssa joutunut puheisiin niin että raskaus näkyy, enkä toisaalta haluakkaan. Oikeastaan olen vältellyt koko ihmisiä kun ei tässä nyt kaivata enempää small-talkia kuin mitä ensi viikolla alkavat jokaviikkoiset neuvolakäynnit aiheuttavat.

Olen aika hyvällä ja levollisella fiiliksellä vaikka tekstistä voikin saada toisenlaisen kuvan. Vesiputket aukesivat eilen ja kohta voisikin mennä tyhjentämään tiskikoneen 1. satsin! Se pyöri viimeyönä tehopesuohjelmalla ja tänään laitoin vielä normaaliohjelman kertaalleen. Helmikuusta asti ovat seisseet joten ei tarvinne sanoa että aika irstaita astioita olivat.
Sitten kun saadaan pesukone kiinni, niin voin kaivaa (h)OMO pesuaineen esille ja heittää vauvanpyykit tulemaan, pedata pinnasängyn poikaa varten. Hellää Homoa, sensitiivistä ja tuoksutonta. Pitäisiköhän katsoa noita Queenin musiikkivideoita joita minulle on koneella <3

Huomenna on taas perjantai. Voisi ehkä sanoa että tämä elämä on laadukasta, kun tylsää ei ainakaan ole, eikä oikein tunnu mitään isompaa puuttuvan. Jaksamista, terveyttä ja rakkautta riittää ja huolenaiheet rajoittuvat lähinnä aikataulujen järjestämiseen ja läheisten hyvinvointiin.

Jorvi on nyt nähty, eikä se ollut sen kummempi kuin oltiin odotettukaan. Mitään synnytyspaineita en ole vielä saanut kasattua vaan edelleen ollaan menossa ilman ennakkoluuloja ja hyvillä mielin katsomaan mitä tulee tapahtumaan. En ole edes tullut ajatelleeksi että tämä voisi tulla ennen aikojaan, mutta nyt kun monelle netissä on "lupailtu" ettei vauvat ehkä jaksa odottaa laskettuun aikaan, niin tuli itsellekin mieleen jotta mistäs sitä tietää koska poika meinaa syntyä.

Laurilla on sitten ilmeisesti sairaalakammo ja hänen piti lähteä kesken kierroksen pihalle ottamaan happea, kun pisti kylmän hien pintaan ja muutui vihreäksi.. Katsotaan mitä tosipaikan tullen tapahtuu. Itse jatkoin kierroksen loppuun ja sitten kiirehdin huolehtuneena autolle mutta kaikki olikin ollut hyvin siitä saakka kun oli päässyt ulos sairaalasta. Synnytyssali täynnä ihmisiä vaan taisi olla vähän liikaa. Katsotaan kummalle tuo itse synnytys on sitten pahempi paikka... veikkaanpa että tulevalle isälle ;)

Nyt kun mietin äkkiseltään niin tulee mieleen ainakin 4 asiaa jotka pitäisi/voisi tehdä. Ja jos vähän tarkemmin funtsin niin perään heti muutama lisää. Toivottavasti lopputulos ei ole se, etten taaskaan tehnyt niistä mitään.