IRC-Galleria

Loppuvuonna 2001 olin hieromassa Anun luona Kylmäkoskella Regalea, josta silloin piti tulla starttihevonen. Yli vuosi takaperin olin myynyt Säpsyn pois ja sinnitellyt muiden hevosten kanssa puuhailemalla.

Jotenkin se nuori pieni suomenhevostamma siellä karsinassa kiinnosti. Oli äidinkin kanssa vähän puhuttu jos hommattaisi yhteinen hevonen jolla voisi molemmat käydä ratsastamassa vaikka eri paikkakunnilla asuttiinkin. Tämä Matleena olisi juuri sopivan kokoinen vankka paketti. Ajettu hevonen - äkkiäkös sille laittaisi satulan selkään ja lähtisi lenkille.

Sovittiin Anun kanssa että käyn liikuttamassa sitä ja katsotaan sitten joskos ostattelisin tammaa. Äidinkin sain vähän nihkeästi innostumaan ja hän kävi muistaakseni joskus jopa katsomassa Matleenaa Kylmäkoskella.

Siihen aikaan en ollut niin kiinnostunut suomenhevosten suvuista, mutta Luonnos emän puolella viehätti. Myöskin T-kirjatut tammat ja hieman erikoinen isä olivat asioita joista olen etenkin myöhemmin iloinnut. Matleenalle on helppo löytää ori, erisukuinenkin koska sillä itsellään ei ole varsinaisia valtaoreja suvussa (Suikku, Hilu, Vieteri) vaikka perinteistä Murto-linjaa edustaakin. Tässä on Matleenan tiedot sukupostissa: http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=86884

Juoksuttelin tammaa. Se oppi sen nopeasti. Muutenkin sille tuli hyvin pian pelisäännöt selviksi. Terävä tajuamaan, erittäin säpäkkä vaikka tarpeen tullen osasi antaa itsestään hitaan vaikutelman. Sitä se ei kuitenkaan ole. Väittäisin että se on liian fiksu minulle koska näinäkin päivinä se järjestää yllätyksiä elämään.

Ensimmäinen asia jonka opin Matleenalta oli nöyryys. On hevosia joille EI heitetä satulaa selkään ja lähdetä ajohevosen kärryjen perässä maastoon. Se tuntui itsestäänselvältä ja hyvältä idealta vielä siinäkin vaiheessa kun kävin tallinkäytävällä sen selässä.
Kuitenkin ensimmäinen "ratsastuskertani" päättyi yhden askeleen jälkeen kierrepukkiin ja senkin jälkeen Anulla oli hommia pitää tamma aloillaan että yleensä pääsin sen selkään. Mitään ei ennakolta varoittanut eikä ollut välittänyt satulasta tai muustakaan aikaisemmin.

2002 otin tamman lähemmäksi itseäni Tampereelle. Liikutin sitä useamman kerran viikossa ja aloimme jopa edistyä. Ratsastin kentällä kerran viikossa, teimme kävelylenkkejä maastossa kohdaten autoja ja muuta pelottavaa josta tamma ei välittänyt pahemmin ja juoksuttelin sitä sekä hangessa että sileällä. Ohjasajoin sitä liinoilla takaa ja joskus irtohypitimme tammaa ja sen tarhakaveria Diamond Sofiita.

Toiset päivät menivät hienosti. Tamma oli kuin ihmisen mieli. Sitten oli niitä päiviä jolloin kynnin kenttää liinassa tamman perässä ja heittelin sitä pikkukivillä kun se meinasi jäädä syömään toiseen päätyyn kenttää jäänyttä heinää kun olin vasta puolessa välissä matkaa sitä hakemaan.
Oli niitä päiviä jolloin pukkisarjasta ja kiitolaukasta narunpäässä ei tullut loppua ja puristin liinaa rystyset valkoisena. Joskus pyöröjuoksutin sitä tunnin melkein itkua vääntäen tarhassa kun tamma ei vilkaissutkaan minuun.

Ja sitten oli niitä helliä hetkiä. Raaputtelimme toisiamme karsinassa tunninverran, tamma seisoi irti käytävällä hievahtamatta harjattavana tai seurasi minua käskystä hoitotarvikekaapille. Talutin sitä pihalla ilman narua ja riimua ja se poseerasi kameralle kun vanhempani kävivät kuvaamassa sitä.

Eräänä päivänä olisin ratsastanut ilman satulaa. Tamma ei päästyänyt minua selkään. Ja kun melkein olin kyydissä se nakkasi minut tantereeseen. Tarvittiin kaksi ihmistä pitelemään sitä ja yksi punttaamaan että pääsin uudelleen selkään. Siitäkin huolimatta Matleena onnistui jyräämään useita askelia kuolaimet kireällä eteenpäin.
Vesiboksiin oli menty aina hyvin, mutta joskus se sitten päätti ettei enää. Keskusteltuamme peruutin sen sinne ja jouduin tekemään sen jokaisella kerralla. Se oli saanut päähänsä ettei se ole mukava paikka.

Matleena on hyvä kuljettaa ja vuolla. Mutta paskameinen lastata ja kengittää.
Tamma pysyy käsissä hyvin, mutta aikuisella ihmisellä joka tietää mitä tekee.
Se on ystävällinen kiltti, mutta siltä puutuu kaikki palvelunhalu ja nöyryys.

Kesällä 2002 vein Matleenan laitumelle Iittalaan ja se astutettiin. Syksyllä muutimmekin uuteen kotiin Vesilahdelle jonne sain rakentaa pyöröaitauksen ja ratsastushommat jäivät taas sikseen....

Parin viikon tauon jälkeen menin taas neuvolaan ihmeteltäväksi. Nyt viikkoja on 37+2.

Painoa oli tullut +280g/viikko eli yhteensä koko raskauden aikana tähän mennessä n.8kg. Oikein sopiva määrä. Verenpaine oli kunnossa ja pissatesti puhdas. Hemoglobiinia ei kuulemma edes katsota enää kun oli viimeksi niin korkea.

Poika on edelleen raivotarjonnassa (on ollut rv 30 paikkeilta asti) ja on äärimmäisen epätodennäköistä että siitä enää mihinkään kääntyisi. Sielläkin kaikki tuntui olevan kunnossa ja käppyrä on kaunis. Neuvolantäti huomasi supistuksia mahaa tutkiessaan, joita itse en huomannut. Ilmeisesti ne pienimmät jäävät minulta havainnoimatta mutta tälläiset ovat kuulemma ihan hyvä asia.

Sain ajan ensin viikolla ja toivotuksen että kyllä se saa syntyä jo jos haluaa. Itse olen sitä mieltä että odotellaan nyt ainakin sen verran että saan viikon päästä Matleenan orin luokse ja Hemukin käytettyä ultrassa. Sen jälkeen poika voi minun puolestani tulla vapaasti oman aikataulunsa mukaan, kun ei tämän mahan kanssa aina niin kovin helppoa ole. Eilenkin olin vatsalihakset kipeinä kun tunninverran korjailin aitoja. Ai mitkä lihakset? ;)

Hyviä uutisia tuli myös Lohjalta eilenillalla! Elsa on nyt kiimassa. Moki ultraa sen varmuudeksi kun on tulossa tänään ja nyt odotan jännittyneenä koska päästään astuttamaan.
Meillä hevoset ovat vallan syöneet vihreää pari päivää. Nurmikko on hyvin leikattu ;)

Tehtävänanto: täytän kysymyksiin vastaukset, Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


10 ensimmäistä:

-Ensimmäinen paras ystävä: Niina
-Ensimmäinen nettinimi: zeple
-Ensimmäinen suudelma: Tampereella helmikuussa 95
-Ensimmäinen kielisuudelma: Taisi olla Kuopiossa Puijon rinteessä samana vuonna
-Ensimmäinen lemmikki: Bella koira isovanhempien luona. Sittemmin kotiin tuli Manta-kissa
-Ensimmäinen lävistys: Ei ole kuin korvikset (joita ei kaiketi lasketa)
-Ensimmäinen ihastus: Ehkäpä ekalla luokalla Esa
-Ensimmäinen lempimusiikki: Rauli Badding Somerjoki: Bensaa suonissa
-Ensimmäinen auto: Talbot 1510
-Ensimmäinen rakkaus: Ensirakkaus oli Harri
-Ensimmäinen pehmoeläin: Iso Api-Kalle niminen apina

9 viimeisintä:

-Viimeisin tupakka: Olisinko kokonaista yrittänyt polttaa joskus 2000-vuoden alussa. En muista onnistuinko
-Viimeisin alkoholijuoma: Puoli lasia Valpolicellaa eilen
-Viimeisin autoajelu: Eilen ajelin Hyrylään ja takaisin
-Viimeisin suudelma: nyt aamusella
-Viimeisin nähty elokuva: Nyt hävettää mutta katsoimme eilen Van Dammen In Hell ;)
-Viimeisin puhelinsoitto: Laurille soittelin eilen kotiintuloaikaa
-Viimeisin soitettu cd: Autossa on edelleen Helloweenin Better than Raw (voisi vaihtaa joskus)
-Viimeisin vaahtokylpy: Hotellissa viime syyskuussa
-Viimeisin itku: Eilen surin ystävää

8 oletko koskaan -juttua:

-Oletko koskaan deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En varsinaisesti
-Oletko koskaan ollut pidätettynä? Kutsuisin sitä vapaudenriistoksi
-Oletko koskaan uinut alastomana? Monesti
-Oletko koskaan ollut TV:ssä? Jep, oikein keskusteluohjelmassa
-Oletko koskaan suudellut jotakuta ja katunut sitä? Ehkä vähän
-Oletko koskaan nähnyt eroottista unta jostain tuntemastasi tyypistä? Ihmehän se olisi jos en tähän ikään mennessä
-Oletko koskaan lemmiskellyt pyörremyrskyn keskellä? En ole edes kohdannut koko pyörremyrskya :(



3 uraa, joita olet harkinnut

1. Pienenä halusin ratsastuksenopettajaksi
2. Teininä tahdoin olla lentotukialus
3. Nykyisin haaveilen ryhtyväni oman alan yrittäjäksi joskus

5 asiaa joita oot tehny tänään

1. Hempeillyt
2. Miettinyt siivoamista
3. Syönyt
4. Ruokkinut eläimet
5. Harjannut mieheni hiukset (omia sen sijaan vielä en)

Pitikö tähän haastaa? No, ne jotka näistä ei ole vielä tehneet tätä joskus vuonna dkjfkdj niin haastetaan nyt vaikka:
Rasputina
Inanna
ZenWytch
Miss_Luna
Juveppe

Ikävä tekee ihmeitä. Tietää kyllä että on taas mies talossa... Vaikka töihin joutuikin lähtemään (krhm, myöhässä ;) niin alkaa taas elämä palaamaan normaaliin uomiinsa.
Pitkästä aikaa tuli nukuttuakin kunnolla.

ps. Vaihteeksi taas tosi rakastunut

että Antonio Banderas on hot!

Tästä päästiinkin aasinsillan kautta seuraavan:
Pari viikkoa sitten oltiin Prismassa ja siellä levyosastolla oli kuunneltavana jonkun lattariäijän levy. Olipa muuten perseestä että mies näytti hyvältä mutta musiikki ihan skeidaa. Aikamoista tuhlausta meikäläisen mielestä. Jos en olisi naimisissa niin voisin ottaa lattarimiehen joka näyttää samalta kuin Banderas Desperadossa mutta ääni on kuin Fernando Ribeirolla joka taas ei ole yhtä häävi ulkoiselta habitukseltaan.

Eurooppalaisempi mieheni saisi näyttää ja kuulostaa nuorelta Ian Gillanilta.

Keskittymiskyky on aika nollassa on yksi punkeaa ja pänkeää tuolla mahassa joka suuntaan. Alkaa varmaan tila loppua vähitellen, kun potkut eivät tunnu vaan lähinnä sellaista kampeamista. Olen vakuuttunut siitä että on raivotarjonnassa koska tuossa rintojen alapuolella ovat melko varmasti jalat jotka välillä sattuvat kipeästi myös kylkiluihin! Ei taida olla enää mitään pelkoa siitä etteikö raskaus tulisi olemaan täysiaikainen... huomenna nimittäin alkaa virallisten lähteiden mukaan viikko 37 :)

Olen saanut hieman kirjoitettua tämän ja eilisen aikana. Pitkiä aikoja en sitä oikein pysty juuri nyt tekemään joten tekstin laatu voisi olla parempaakin. Näen sen vähän saivarteluna, mutta Essi kitkeköön sitten pahimmat pois kun saan ennenpitkää tekstin lähetettyä hänelle.

Hevoset ovat olleet vihreällä koko aamun, tänään saavat kuivaa vain iltapalaksi, kunhan Anne tulee ja rakentelemme tuohon ylös uuden tarhan. Eiköhän tämä päivä jo mene suht nopeasti, enää yksi yö ja huomenna saankin hakea Laurin pois. Hän ei soittanutkaan eilen vaikka lupasi... ilmeisesti oli sitten kiireinen päivä. Vaikka vähän harmittaa niin varmaan asialle on ihan luonnollinen selitys.

Kyllä. Raskaus ihan varmasti romahduttaa aivokapasiteetin!
Olin taas perjantaina jättänyt Mersuun valot päälle ja huomasin sen eilen kun piti lähteä Nummelaan. Akku on sitten sopivasti syväpurettu 4 kertaa muutaman viikon aikana (kolmesti minä ja Lauri kerran) joten ei tainnut jäädä pitkäikäiseksi. Syksyllä se vasta hankittiin.

Tänään Nummelaan ajellessani pysähdyin ajatuksissani taas muistelemaan ihmisiä joista pidän. Minulle tulee hyvä mieli kun ajattelen heitä ja mietinkin mitä heille mahtaa kuulua. Yksi näistä ihmisistä on nimeltään Jussi, scenepuolella aikoinaan nimellä Keksi tai Elvisken Pikkuveli. Teki hienoja junkkabiisejä jos joku sattuu hänet muistamaan :)

Messuilimme molemmat Protoplasmassa vuonna 95, silloin kun olin CoSyssinä siellä. Muutenkin Kuopion suunnalla oli hyvin aktiivinen scene siihen aikaan. Porukka oli silloin about ikäistäni ja hieman vanhempaa. Alle parikymppisiä. Keksin ohella Cool Productionsin tyypeistä parhaiten muistuu mieleen Puhelin ja Vissy - ihania tyyppejä olivat molemmat.

Itseasiassa ihastuinkin vähän Keksiin tavatessani hänet Juhlaa Piillä Iisalmessa joskus alkuvuodesta 96. Vaihdoimme jokusen sanan, mutta enimmäkseen pyörin VLP:n tyyppien kanssa. Viimeiset partyt muuten joissa minulla oli oma kone mukana. Oli ihan riittävän perseestä raahata se kotiin kun paluumatka tapahtui junalla ;)

Yhtälailla vuonna 96 - kesäkuussa - sattui tämä legendaarinen Abduction 96-reissuni joka päättyi viikon harhailuun Kuopiossa. Keksi majoitti minut silloin yhdeksi yöksi. Olin aivan rikki ja riekaleina. Itkinkin välillä kun tuntui että maailma kaatuu päälle, mutta loppujenlopuksi se viikko oli ihan mukava. Hän kysyi minulta jälkeenpäin että "nautitko todella siitä kamalasta reissusta". Täytyy myöntää että minussa oli vähän masokistin vikaa, mutta hieno muisto on kun istuin yksin Kuopion torilla ja puhaltelin saippuakuplia. Kirjoitin Tinolle kirjeen sieltä, mahtaako hän muistaa sitä enää? :)

Vuosia vieri eteenpäin. En muista enää mistä sain Keksin puhelinnumeron, mutta joskus Alt-partyjen 2003 aikaan tekstasin hänelle että huvittaisiko nähdä - olimme Helsingissä ja jostain olin kuullut että siellä hän asui. Joulukortteja olin muistaakseni lähetellyt vuosien varrella ja ystävänpäivänäkin. Ehkä olin saanut joskus osoitteenmuutoskortin?

Tunnistin hänet heti :) Ei hän ollut muuttunut juurikaan vuosien varrella! Sama ihana tyyppi, jonka kanssa oli niin mukava jutella! Istuimme Black Doorissa ja siellä oli muutakin sceneporukkaa. Seuraavan kerran tapasimme minun ja Laurin hääpäivänä, myöskin Black Doorissa ja sitten vielä seuraavilla Alteilla. On aina ollut mukava nähdä ja olen sen hänelle kertonutkin.

Toisten ihmisten kanssa vaan on hyvä olla, Keksi on yksi niistä. Hävettää että unohdin ystävänpäivän tänä vuonna, mutta hyvät joulut tuli toivoteltua. Toivottavasti tapaamme vielä tässä vuosien varrella. Ei ole tärkeää missä ihmiset ovat ja kuinka usein heitä tapaan, kun he asuvat sydämessä.

Keksi ei ole ainoa, mutta kirjoitin hänestä nyt kun tuo vanha tagline (otsikossa) pulpahti positiivisena asiana mieleen :)

Hauskaa elokuva-aamupäivää. Pisti kyllä hieman hiljaiseksi tämä raina. En tiedä oliko se yhtään kaunis, toisaalta hyvin saastainen sievän ulkokuoren alla. Ei ehkä sovi Hollywood-fanien katsottavaksi, mutta itse olen tyytyväinen että vuokrasin filmin.

Ehkä tämä kuitenkin kertoo myös nuoruudesta. Nuoruuden vilpittömästä uskosta siinä että voi toimia hyvissä aikeissa kun asiat itselleen perustelee. Vaikka itse en uskovainen ole, vielä vähemmän katolilainen, leijuu elokuvan päällä kuitenkin Jumalan viimeinen valta tuomita. Loppu oli oikeastaan yllättävä ja siitä toisaalta paistoi kuva myös naisen asemasta luojan silmien edessä. Niin, kirja ja elokuva ovat ihmisen tekosia. Pohdintaa voisi jatkaa maailman tappiin.

Tänään pitäisi lähteä käymään Nummelassa palauttamassa filmit. Outoa että on lauantai, ei yhtään tunnu siltä.

Tässä alkaa muistaa kohta niitä elämänsä yksinäisiä aikoja kun päässä on usvaa niin paljon että näköäkin haittaa... eikä vähiten johdu keleistä. Ne tuntuvat kulkevan käsi kädessä mielialani mukaan.

Nyt taivas kirkastui illaksi - olin Marikan ja Lassin kanssa pyörähtämässä Lohjalla ja Nummelassa. Mutta koska yö on saapumassa niin pian alkaa myös pimentyä. Ne tunnit ovat yleensä mustimmat myös minulle.

Söin herkulliset mansikat. Paleltaa hieman ja väsyttää. Perkeleen unirytmi. Onneksi ei voi ottaa alkoholia, luulempa että aika kuluisi vieläkin hitaammin.

Ei oo helppoo.
Laittelin hevosia 2,5h vihreälle illastamaan, niin eikö Hemu sitten karannut multa kun piti tuoda niitä sisään. Kiva lyllertää sen perässä pitkin nurmikoita - Matleena tietty ravasi tarhassa aidan viertä ja höpisi huolissaan kun kaveri vetää raivona nurmikkoa kitaansa.

Olen alkanut tehdä pesää tähän sohvalle. Helpompi nukkua kun saa tuettua itsensä selkänojaan ja voi laittaa elokuvan pyörimään. Halla menikin jo valtaamaan sängyn ja saa pitää sen varmaankin koko viikonlopun itsellään.

Lauri soitteli, huomenna aamulla herätys klo 5 ja alkavat pakkaamaan kalustoa. Ollut kuulemma ihan hulabaloota koko päivän. Kaikki rikki ja ruokakin loppui kesken ;) Ja Lohtaja-beachille on luvattu sadetta viikonlopuksi. Olivat sentään päässeet vähän treenaamaan simulaattoria kun huomenna ilmeisesti jo pääsevät tositoimiin.