Tässä alkaa muistaa kohta niitä elämänsä yksinäisiä aikoja kun päässä on usvaa niin paljon että näköäkin haittaa... eikä vähiten johdu keleistä. Ne tuntuvat kulkevan käsi kädessä mielialani mukaan.
Nyt taivas kirkastui illaksi - olin Marikan ja Lassin kanssa pyörähtämässä Lohjalla ja Nummelassa. Mutta koska yö on saapumassa niin pian alkaa myös pimentyä. Ne tunnit ovat yleensä mustimmat myös minulle.
Söin herkulliset mansikat. Paleltaa hieman ja väsyttää. Perkeleen unirytmi. Onneksi ei voi ottaa alkoholia, luulempa että aika kuluisi vieläkin hitaammin.