IRC-Galleria

Sain tämän läppärin minun ja vauvan makkariin joten jos nyt tässä maatessani yritän sitä synnytyskertomusta... johan tässä on jo 1,5kk kulunut.

Sanoin Laurille sunnuntaina 20.4. että huomisesta jäisi sitten joka tapauksessa talvilomalle. Olin itse niin väsynyt ja kipeä ettei mistään tullut mitään ja Juliuskin tarvitsi seuraa. Lisäksi yliaikaiskontrollit olisivat ilmeisesti melko tiheään joten menisi aikamoiseksi säätämiseksi lapsen kanssa, joka kerralla kun menee kuitenkin tunti-pari.

Maanantaina 21.4. on viikkoja 41 ja 5. Soittelen heti kahdeksalta ekan kontrolliajan. Vauva on liikkunut melko vähän eilisen illan ja yön aikana joten otan suoralta kädeltä ajan 8:40 ja hyppäämme samantien autoon jossa lappaan Juliukselle aamupalat naamariin ja kampaan tukkani. Seuraava aika olisi saatu vasta keskiviikoksi. Sairaalakassin nappaan varuiksi Mersusta jonne se jäi siltä reissulta kun olin yön tarkkailussa jäätyäni hevosen telomaksi.

Yliaikaiskontrollissa otetaan vajaa tunti käyrää ja tehdään sisätutkimus. Kanava on poissa ja kolme senttiä auki, kalvorakkula ekana vastassa. Eipä anna minulle sen enempää toivoa kaksi viikkoa sitten oli 2cm auki joten sama sen väliä. Tutkimus käy kyllä tosi kipeää enkä meinaa liitoskipuineni päästä plintiltä ylös. Myöskin vanha nivusvaivani nuljahtaa ilkeästi ja hoitaja joutuu kippaamaan minua kyljelleen ja auttamaan siitä istumaan. Klo 11 homma on ohi ja Lauri hakee minut Jorvin edestä. Lupailevat että keskiviikkona käynnistetään jos ei ole sitä ennen tullut. Vauvan painoarvio on 3550g ja se potkii virkeästi ultratessa - nyt tunnen taas itsekin liikkeet normaalisti.

Matkalla kotiin alkaa tulla suht kipakoita supistuksia, mutta minua se lähinnä naurattaa. Vitsailen että mahdetaanko päästä himaan asti. Haluan syömään ja päätetään mennä Nummelassa johonkin. Lauri on sitä mieltä että haetaan pizzaa tai hesesatsi mutta minä kinuan kunnon ruokaa. L kysyy että mitäs jos rupean synnyttämään. Olen sitä mieltä että ei se nyt heti synny, kyllä tässä on aikaa käydä syömässä. Päätämme (L vastahakoisesti) mennä San Pietroon.

Porin tielle käännyttäessä alan olla sitä mieltä että käydään safkalla ja sitten takaisin Jorviin, supparit nimittäin tuntuvat niin että kuopat tiessä saavat puremaan hammasta. Nummelassa otan hissin 3. kerroksessa sijaitsevaan raflaan kun pojat tulevat portaita. Tilaamme ja jäämme odottamaan. Käyn vessassa ja huomaan että paperiin jää hieman vaaleanpunaista. Jes! Tänään syntyy, mutta syödään ensin :)

Klo 11:43 päätän kellottaa supistusten väliä. Julius saa nakkinsa pöytään, Seuraava supistus tuleekin alle 5min päästä mutta aiheuttaa kireän napsahduksen. Totean Laurille "voi paska" ja hyppään vessaan. Lapsivettä tulee reilusti mutta pääsin senverran haipakkaan ylös etten ehtinyt kastella ravintolan tuolia ;) Tungen puoli rullaa paperia housuihin ja palaan saliin. Lauri on ehtinyt pyytää sapuskat mukaan ja vaapun autolle, suojaan penkin fleecehuovalla ja lähdetään kohti Jorvia. Supparit ovat melko melleviä tämän jälkeen ja reilusti alle 5min välillä.

Delegoin automatkalle seuraavien päivien hevostenhoidon ja huomaan harmikseni että ruoka-annoksessani ei ole haarukkaa joten syön inkiväärihärkääni puolittain sormin ja koitan syöttää Juliukselle nakkeja etupenkille. Olo on melko kipeä mutta helpottunut, vihdoinkin! On tätä jumaliste odotettu! Saavumme Jorviin joskus 12:15 ja aikani odoteltuani pääsen käyrille, Lauri lähti viemään Juliusta Karkkilaan hoitoon. Supparit alkavat ottaa otettaan ja menen aika hiljaiseksi. Lapsivettä lorahtelee aina välillä ja keskityn olemiseen. Makaaminen tuntuu paskalta. Täytellään esitiedot.

Kahden maissa olen 4cm auki ja lähdetään saliin. On pakko pysähdellä kesken matkan ja keskittyä hengittämään syvään ja rauhallisesti, laskea kymmeneen ja ajatella u-boateja ja laiduntavia hevosia. Pötkähdän keinutuoliin ja vastaan kätilön kyselyihin aina suppareitten välillä. Puhumaan en juuri muuten pysty ja jokainen liikahdus aiheuttaa todella kipeän supistuksen. Jopa keinutuolissa keinuminen pahentaa oloa joten koomaan paikoillani ja hengitän syvään ja rauhallisesti kivun läpi. Alan torkahdella aina supistuksen välillä, tuntuu että tajunta häipyy ja se tuntuu melko pelottavalta. Kun kätilö palaa takaisin niin kysyn voisinko päästä plintille kokeilemaan makaamista kun luulen nukahtavani. On siis päivä ja olen ollut aivan virkeä ja pirteä ennen tätä.

Liikkuminen metrin matkan sattuu niin satanasti. Kätilö kysyy olenko kokeillut ilokaasua johon pudistan päätäni. Koitan kallistua plintille mutta se tuntuu niin pahalta että luulen kuolevani joten pyydän että pääty nostetaan. Äkkiä kipu alkaa tuntua paineena alaspäin, kysyn ihmeissäni että eihän nyt voi vielä ponnistuttaa, vastahan me vähän aikaa sitten sitten tulimme saliin! Kun suppari on ohi niin kätilö kokeilee, täysin auki! Jes! Alle tunnissa 4cm -> 10cm.. kieltämättä tunnelmat ovat olleetkin sen mukaiset ;)

Skarppaan kun saan luvan ponnistella omia aikojani kun siltä tuntuu. Senverran olen kuitenkin väsynyt että kelpuutan toivomani pystyasennon sijaan puoli-istuvan jossa olen jo valmiiksi. Ponnistus vie kipuja pois ja suuntaa ne "oikein", juttelen kätilön kanssa välillä ja pusken aina kun supistus tulee. Minulla ei ole tietoa kauanko ponnistusvaihe kesti, max ehkä vartin verran, mutta sitten tulee pitempi tauko supistusten välillä. Tämän jälkeen yhdellä supparilla vauvan pää syntyy kasvot kattoa kohden ja kuulen valitusta jalkojen välistä jo ennen kropan työntämistä pihalle. Kivut loppuvat kuin seinään ja nyyhkyttävä poika nostetaan vatsani päälle klo 14:58. Napanuora on niin lyhyt ettei hän yllä pitemmälle mutta yllän sentään paijailemaan häntä siinäkin. Kätilö leikkaa napanuoran ja sitten saan oksitosiinit reiteen. Lauri paukkaa harjoittelijan kanssa ovesta niihin aikoihin kun jälkeiset syntyvät ja saadaan kuva masun päällä köllivästä poikasesta joka pissaa päälleni kastellen sairaalakaavun. Saan pari pikkutikkiä ja sitten kömmin suihkuun. Vauva ei halua imeä vaan nukkua, joten tyrkytyksen jälkeen hänet pestään ja kapaloidaan.

Olo on muuten oikein hyvä, mutta jokin vatsalihakseni on todella kipeässä krampissa. Ei juuri heikota mutta pystyasento tekee todella kipeää vasemmassa kyljessä. Syömme leipiä ja juon pari mehulasillista salissa jonka jälkeen pääsen pyörätuolikyydillä osastolle kun en lihaskrampin vuoksi pysty kävelemään ;) Ihmettelemme vauvaa joka näyttää ihan Juliukselta ja kaivan hänet sairaalan muovilootasta viereeni jossa hän tulee olemaankin osastoajan. Panadolia syön parina päivänä jälkisupistuksiin mutta muuten selvisin tosi vähällä. Vatsakramppikin on iltaan mennessä poissa, liitoskivut vaivaavat noin viikon lähinnä noustessa tai makuulla asentoa vaihtaessa.

Summa Summarum. Noin 3-4h synnytys, tuloksena poika 51cm/3450g. Sattuihan se niin saatanasti, mutta ei niin paljon etteikö olisi sitä kestänyt. Hieno kokemus ja hyvä mieli jäi molemmista synnytyksistäni, enempää tuskin tulee. Kätilö oli haltioissaan miten kuulemma heidän työnsä olisi helppoa jos kaikki olisivat tälläisiä. Hoidin oman hommani ja hän hoiti omansa. Molemmat tunnollisesti ja valittamatta ;)

Jumanperkele et väsyttää... katsotaan vahteeksi Autot-elokuvaa.

Entryt on siksi lyhyitä että mulla on OSKBD käytössä.

..ei minulle vaan Paulalle. Jos joku tietää niin infotkaa vaikka mulle.

ja hyvät jatkot Meijun kanssa, pärjäätte varmasti yhdessä ja olette <3

Nimenomaan, Puuhis ei kelpaa, pitäisi olla aina vaan Autot-elokuva jonka osaan jo ulkoa...

Neuvolassa tänään. Pojalla pituutta 55,5cm ja painoa reippaasti yli 4kg, olisiko jotain 4,2 tai jotain vastaavaa. En jaksa nousta tarkistamaan kun baby nukkuu tuossa Ecossa (Sain Mobywrapin myytyä hyvään uuteen kotiin). Muutenkin neuvolareissu sujui ihmeen hyvin, mitä nyt veetutti kun piti laittaa vauva takapenkille enkä nähnyt sitä kun se itki kesken matkan :(
Lauri saa siirtää Juliuksen istuimen taakse.

Lisäksi sain jo toisen varoituksen tänä vuonna kun en ollut laittanut omaa turvavyötäni kiinni 500m matkalla. Viimeksi ajoin ylinopeutta. Taas kerran pienet lapset pelasti, poliisi sanoi että "sinulla on varmaan rahanmenoa muutenkin" kun kurkkasi mätään Mersuuni ;)

On tää ollut aikamoista näitten kanssa kaksin ja päiväunista on turha haaveilla. Onneksi Lauri pitää ensi viikolla perjantaina pekkasen.
Jos joku lähitienoon ihminen uskaltaa vastaanottaa meidät kylään (Julle on täystuho...) niin ilmoitelkaa ihmeessä, tarvitsen päiviini täytettä. Muutakin kuin Autot-elokuva ;)
Ulkoiltukin on, mutta se on vielä vähän sellaista stressiä kun hevoset ovat pihassa tämän viikon ja on vaikea juosta pojan perässä kantoliinan kanssa. Olen pitänyt sillä kumisaappaita ettei pääse niin lujaa.

Jahas vielä kolmisen tuntia. Pitäisi koittaa niitä unia kuitenkin. Vaihtaa vaippa isolle pojalle ja herätellä pienempi liinasta että päästään makkariin pötköttämään ja tissittelemään taas vaihteeksi.

Pöllin Marjalta ikivanhan tämmösen.

Jos saat yli 45, olet huonoa seuraa.
Jos saat alle 15, on mahdollisuus että olet elänyt elämäsi tähän asti kiven alla vailla elämää ja kontaktia muihin ihmisiin.. vielä pahempaa.

Oletko koskaan..

1. Polttanut tupakkaa
2. Juonut alkoholia
3. Nukkunut samassa sängyssä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa
4. Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan kanssa
5. Suudellut samaa sukupuolta olevaa:
6. Harrastanut seksiä
7. Ollut huoneessasi jonkun muun kuin perheenjäsenesi kanssa
8. Katsonut pornoa
9. Ostanut pornoa
10. Tehnyt huumeita
Total 9

1. Ottanut särkylääkkeitä
2. Ottanut jonkun muun reseptilääkkeitä
3. Valehdellut vanhemmillesi
4. Valehdellut ystävällesi
5. Livahtanut salaa ulos kotoa
6. Tehnyt jotain laitonta
7. Viillellyt itseäsi
8. Satuttanut toista tahallisesti
9. Toivonut jonkun kuolevan
10. Nähnyt jonkun kuolevan
Total 9

1. Harrastanut kimppaseksiä
2. Ollut ulkona koko yön
3. Syönyt paketillisen jäätelöä yksin
4. Ollut terapeutilla
5. Ollut katkaisuhoidossa
6. Värjännyt hiuksesi
7. Kielisuudellut
8. Ollut auto-onnettomuudessa
9. Ollut yökerhossa
10. Ollut baarissa
Total 8

1. Ollut villeissä bileissä
2. Ollut strippiklubilla
3. Juonut enemmän kuin kolme kaljaa yhtenä yönä
4. Ollut kesälomalla Floridassa
5. Nuuskinut kaikkea
6. Käyttänyt mustaa kynsilakkaa
7. Käyttänyt käsirautoja
8. Käyttänyt bändipaitoja
9. Kuunnellut räppiä
10. Omistanut 50 Centin CD:n
Total 6

1. Pukeutunut gootiksi/goottimaisesti
2. Pukeutunut pissikseksi/pissismäisesti
3. Pukeutunut punkkariksi/punkkarimaisesti
4. Ollut ulkona alasti päivällä
5. Varastanut jotain
6. Ollut liian kännissä muistaaksesi mitään
7. Sammunut
8. Pyörtynyt
9. Ihastunut naapuriin
10. Huomannut jonkun livahtavan salaa huoneeseesi
Total 7

1. Livahtanut salaa jonkun muun huoneeseen
2. Ihastunut parhaaseen ystävääsi
3. Ihastunut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävään
4. Ollut konsertissa
5. Ollut kutsuttuna huoraksi/lutkaksi
6. Kutsunut jotain huoraksi/lutkaksi
7. Omistanut auton
8. Rikkonut ikkunan
9. Käynyt suihkussa vastakkaista sukupuolta olevan talossa
10. Harjannut hampaasi jonkun muun hammasharjalla
Total 8

1. Sanonut Tupacin olevan lempiräppärisi
2. Nähnyt K-15 elokuvan
3. Nähnyt K-18 elokuvan
4. Lintsannut koulusta
5. Ollut leikkauksessa
6. Haavoittunut vakavasti
7. Joutunut oikeuteen
8. Livahtanut ulos ravintolasta maksamatta
9. Sammuttanut ison tulipalon
10. Valehdellut ikäsi
Total 5

1. Omistanut/vuokrannut asunnon
2. Rikkonut lakia poliisin läsnäollessa
3. Pettänyt poika/tyttöystävääsi
4. Joutunut ongelmiin poliisien kanssa
5. Jutellut vieraan kanssa
6. Halannut vierasta
7. Suudellut vierasta
8. Ollut vieraan autossa
9. Ollut ahdisteltuna
10. Ollut sanallisesti ahdisteltuna
Total 9

1. Tavannut jonkun jonka tapasit netissä
2. Ollut tietokoneella 12 tuntia putkeen
3. Puhunut puhelimessa 4 tuntia putkeen
4. Katsonut telkkaria 12 tuntia putkeen
5. Suudellut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävää
6. Ollut kutsuttuna huonoksi seuraksi
7. Ajanut kännissä
8. Haukkunut jotain
9. Maannut sohvalla vastakkaisen sukupuolen kanssa
10. Luntannut kokeessa
Total 9

yht 70.
Hyi sentään, olen eri kamala lunttu!

Teräsbetoni on paska

Jään yksin näitten pikkumonstereiden kanssa tiistaina..
Saas nähdä miten käy.

Onneksi hevoset paahtavat laitumelle viikon kuluttua joten on yksi vaiva vähemmän. En tosin vielä tiedä haetaanko Giitta kotiin nyt jo vai vasta kuukauden päästä kuten itse ehdotin.
Sillä on muuten sujunut oppimäärä hyvin ja kärryt kulkee perässä, mutta sitten jos muita hevosia ei ole näköetäisyydellä niin alkaa säpsypomput. Jos tuon saisi vielä kuntoon niin minäkin voisin tammaa ehkä kärryiltä liikuttaa. Jos vaan olis ne kärryt ja valjaatkin ;)

Oli pakko tilata Lempiltä pari M-kokoista vaippaa lisää ja ne näköjään passasi Juliuksellekin.
Laskin tässä että säästetään noin 40e VIIKOSSA sillä että käytetään kestovaippoja. Pienestä tulee tavaraa senverran että koneen saa pyöräyttää joka päivä. Ja lähes kaikki käytössä olevat vaipat ja kaikki harsot ovat Jullen vanhoja, muutaman vaipan ostin ihan lällyyttäni vaikkei olisi tarvinnut. Periaatteessa siis toisen lapsen vaipattaa ilmaiseksi kun on kerran kestoihin investoinut. Kai tässä kuitenkin tulee muutama hankittua vuosien varrella ja vastaavasti vanhat myytyä. Säästöä siitäkin.

Vauvan paino oli noussut viikon aikana 400g. Käytiin omaehtoisella punnituksella, enkä meinannut uskoa silmiäni... mutta uskottava se vaan oli. Kai tämä sitten haluaa ottaa käyrillä ikätoverit kiinni.
Tosin mitä tuossa katselin niin kyllä se on muutaman päivän aikana alkanut näkyä naamastakin. Se vastasyntyneen miniatyyrimäisyys on alkanut kadota ja vauvanpulleus ottaa valtaa koko pikkujätkästä. Tuntuu ettei minulla edes ole mitään "etumaitoa", aina ennen imetystä painan testitipan esiin ja kyllä se vaan näyttää olevan suhteellisen jytyä tavaraa joka kerralla. Luulen että syynä on meidän lyhkäiset imetysvälit, eli rinta ei koskaan ehdi niin täydeksi että "lirumaito" tulisi kovin kovalla paineella ensin ulos.

Ensi maanantaina poika täyttää kuukauden. Olen toisaalta onnellinen että aika kuluu nopeasti. Nyt meillä on ollut vauvoja ja tiedän millaista niitten kanssa on elää. Ne ovat suloisia mutta rankkaahan tämä toisaalta on. Olen tosi helpottunut edelleen että tämä vauva-aika on pian ohi. Ei enää!
Juliuksen kanssa minulla oli jo tässä vaiheessa uusi vauvakuume päällä, mutta en jaksa uskoa että tälläkertaa sellaista tulisi. Kaipaan jo "normaalielämää" jota sai maistaa jo vähän ennenkuin raskaus vei taas kaikki voimat. Uskon että vuoden päästä kaikki on jo paljon leppoisampaa. Vaikka taaperoissa on oma haasteensa ja heitä pitää jatkuvasti vahtia, niin ei ole fyysisesti enää niin kiinni lapsessa. Nyt kun aikaa jo pelkkään imetykseen menee tuntikausia päivässä niin oma itse häipyy pois ja on syvässä symbioosissa vauvan kanssa.

Äitienpäivänä veimme äidille kahvia sänkyyn ja kukkakimppukin kerättiin, viimeisinä vuosina lähetin vähintään tekstiviestin.
Kaksi vuotta sitten oli elämäni ainoa vuosi jolloin ei äitienpäivää ollut.
Viime vuonna vietin itse ensimmäistä kertaa äitienpäivää äitinä ja tänä vuonna olenkin jo kahden pojan äiti.

Kuitenkin sellainen tyhjä kolo, ontto olo tuntuu rinnassa. Vaikka saisin sata lasta niin he eivät voi täyttää sitä tyhjiötä jonka oma äiti jätti.
Mielessä risteilee ajatuksia ja muistoja, miten vietimme viimeisiä äitienpäiviä? Emme varmaan mitenkään. Jos olisin tiennyt... jo olisin tiennyt... niin, turhaa jossittelua.
Joskus, todennäköisesti aina on parempi olla tietämättä elämää liiaksi eteenpäin. Se lisää ja tuottaa tuskaa, pilaa ne hetket kun voisi elää onnellisena siitä mitä sillähetkellä saa kokea.

Ajatellaan vaikka tilannetta että näkisin vuoden eteenpäin.
Mitä haluaisin tietää silloin olevan? En ainakaan haluaisi tietää että joku läheiseni on poissa, en haluaisi tietää että joku on sairastunut. En sitä että jotain muuta menee pieleen. Sitä vain pelkäisi ja odottaisi, pudottaisi pohjan kaikelta. Pahimmillaan aiheuttaisi pakokauhua tai mielenterveyden menetyksen.

Toivon ettei minun tarvitse kohdata yhtään äitienpäivää jota en saa viettää.
Haluaisin pitää pojat aina lähelläni, silloinkin kun he ovat isoja. Ehkä he jotenkin muistavat minua silloinkin, lähettävät edes pienen viestin siitä että muistavat. Silloin voisin tuntea onnistuneeni jossain. Äitiys koostuu pienistä murusista, mutta oleellisin niistä on rakkaus ja kyky ilmentää sitä niin että voi siirtää saamansa hyvä eteenpäin.