IRC-Galleria

Sitä olisi kiva lähteä vaikkapa syksyllä käymään Tampereella.
Niin totaalisen kiva olisi :)

Täytyy katsoa miten mahdollistuu moinen reissu, vaikka uskalluksestahan kaikki on kiinni. Se mitä haluaa ja mihin uskoo ON mahdollista :)
En minä tiedä mitä siellä tekisi, ehkäpä näkisi tuttuja hieman rauhallisimmissa merkeissä. Pääasia kuitenkin että pääsisi hengittämään vanhan kotikaupungin ilmapiiriä, kulkemaan koskipuistossa, syömään jossain vanhassa tutussa ravintolassa. Istun jopa mielelläni autonrattiin tutussa kaupungissa vaikka sompailuksi se silti menee jos ajellaan Hämeenkadun pohjoispuolelta ;) Eteläosat on paremman hallussa.

Poika teki viimeyönä nukkumisennätyksen, 5h putkeen. Jotenkin sen pidemmäksi ei uskalla itsekään päästää univäliä vaikka järkikin sanoo että tottakai se nukkumisaika pitenee. Ja ruokaa upposi reilusti eilenillalla. Sain rauhoittumaan vasta kun itse kömmin peiton alle ja koppasin kainaloon. Sukat vielä pois niin pienet jalat painuivat äitin röllymasua (aika cruden näköinen vielä) vasten ja simmut painuivat kiinni. Aamulla ei tarvitse herätä itkuun kun toinen alkaa mönkimään nälkää/vaippaa ja kaikki ehtii hoitaa ennenkuin tulee liian paha mieli.

Valitsen jälkimmäisen.
Nämä viime päivät ovat olleet syntymän jälkeen parhaat. Poika nukkuu paremmin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen eikä huuda vaipanvaihdolla. Äiti ei pelkää kipua, jaksaa hymyillä vauvalle eikä nasahda miehen vitsailuista vaan alkaa muistuttamaan taas omaa itseään. Syödä ja juodakin ehtii.

Mitä tapahtui?
Poika saa edelleen pelkkää tissimaitoa, mutta nyt pullosta. Pumppaan säännöllisesti molemmat rinnat ja säilön pakkaseen ja jääkaappiin. Lämmitetään tarvittava määrä ja se on siinä. Molemmat tyytyväisiä, turhaa porua ei enää väännetä. Maitoa riittää, parhaimmillaan tulee yhteensä 2,5dl/lypsy. Läheisyydestä se ei ole pois, päinvastoin, nyt saa isäkin mahdollisuuden kun lapsi ei roiku tissillä 24/7 vaan laatuaikaa ehtii viettämään myös hereilläollessa hyväntuulisen ja virkeän vauvan kanssa.

En tiedä mikä tuli. Imuote kenties huono. Luin kaikki maailman artikkelit ja kirjat ja tein sen 2vko töitä korjatakseni sen. Siitä huolimatta ongelmat eivät ikinä poistuneet ja poika ei ilmeisesti saanut maitoa kovin tehokkaasti koska imi jatkuvasti ja oli kärttyisä.
Lypsettyäni toista rintaa huomasin eron pulloruokinnan jälkeen ja kun sunnuntai-aamuna oli 15min itketty tissillä kun koitin imuotetta korjata, päätin että antaa nyt olla. Pääasia että toinen saa ruokaa, mielellään vielä omaa maitoa ja kasvaa sillä. Henkinen puolikin on nyt molemmilla parempi.

Läheisyydestä se ei ole pois, kun en suurinpiirtein laske poikaa vierestäni hetkeksikään ja nukutaan perhepedissä. Mielestäni poikaset kuuluvat emojensa lähelle, Matleena emätammana on ollut minulle molemmilla kerroilla mitä parhain esimerkki.

Neuvola oli tänään ja siellä punnituksessa tuli tulokseksi huimat 3605g, eli VALTAVA nousu kahdessa viikossa, kun syntymäpaino oli 3170g. No tänäkin aamuna hurahdi desi aamupalaksi ja parin-kolmen tunnin välein menee helposti se 80ml :)

Poika nukkui superunet, syötin puoli kahdelta ja nyt herättiin vasta kuuden maissa tissille. Vaan kuinka kävi. Ajattelin käyttää rintakumia jotta saisi paremman otteen kun hinkit olivat niin täynnä. Parilla ekalla imaisulla tajusin kuitenkin että nyt on jotain pielessä, vauva päästi otteensa ja huomasin kumissa verta. Sitten alkoi tuntua kipua.

Onneksi eilen oli keitetty pullot vaikka niitä ei ollutkaan tarvittu viikkoon, joten tämä aamu sitten meni korvikkeeksi. Pumpun kanssa sain tehdä töitä ennenkuin alkoi herumaan, en tiedä estikö toisen rinnan osittainen halkeaminen (kipu) maidontulon, onneksi sain lypsettya kuitenkin ja poika sai sitten vielä lisäksi tissimaitoa, nukkuu nyt tuolla isän sylissä. Itsellä on huono, huono fiilis. Maha on ollut sekaisin eilisestä ja muutenkin epäonnistunut olo.

En oikein tajua mitä tapahtui, mutta luulen että jollain tavalla rintakumi sen teki. En sitten varmaan saanut sairaalassa riittävää oheistusta niiden käyttöön koska siellä sujui hyvin kun alussa kumeja tarvitsin. Kukaan ei varoittanut siitä että jos ei heti saa hyvää imuotetta niin silikoni tekee taatusti kauheampaa jälkeä kuin vauvan suu. Tuolla ei nyt sitten imetetä pariin päivään ja se tietää jatkuvaa pumppausta ja keittämistä. Voi huoh että masentaa.

Lauri on suihkussa. Meidän omassa suihkussa josta tulee lämmintä vettä <3 Ihanaa!
Itsekin pääsen varmaan iltasella pesulle jos keisari minulle kylvyn suo. Hän nukkuu nyt sängyllä kun Halla on ulkona. Ihmeen rauhallisena on siinä vaikka palveluskunta ei olekaan ympärillä. Haaveilen siitä että saisi jonain yönä/aamuna yhden syöttövälin nukkumaan omaan sänkyyn niin olisi meillä aikuisillakin vähän aikaa toisillemme.

Eilen neuvolassa todettiin että pojan paino on noussut hyvin ja on jo suurempi kuin lähtöpaino. Vauvalla on kuulemma kaksi viikkoa aikaa saavuttaa syntymäpaino ja sitten aletaan toimenpiteisiin. Meillä oli kuitenkin jo sadan gramman paikkeilla lähtöpainon päälle, eli ilmeisesti meikäläisen maito on ihan kelvollista tavaraa. Ja kyllä sitä tuleekin. Viereinen tissi falskaa syöttäessä ja tarvitsisin nyt sitten ne DD-kupin liivit. Paha vaan että täällä ei myydä missään 50km säteellä imetysliivejä, Lohjallakaan ei kuulemma enää ole :( Pitää ilmeisesti lähteä Vantaalle tai Espooseen moisen vuoksi.

Jos nyt sitten skruudaisi jotain itsekin ja miettisi seuraavia siirtoja. Tänään katsastetaan Skoda jne.

Hevospuolelta huonoja uutisia. Elsa ja Heta eivät olleet tiineitä, mutta yritys jatkuu. Ei voi olla näin huono tuuri :(

Tänään oli pakko lähteä liikkeelle. Oli tarkoitus käydä vain äkkiä asioilla mutta reissu venyi 4h mittaiseksi. Ihmeesti se vauva vaan viihtyy autossa ja mitä kovempaa Lauri ajoi, sen parempi. Käytiin oikein Kehä III:n sisäpuolella kun ostin Petikosta harsoja ja Motonetin parkkipaikalla odotellessa onnistuin vaihtamaan autossa vaipat ja imettämään. Kiitos jollekin korkeammalle voimalle imetyspaidasta ja -liiveistä! Maailman parhaita keksintöjä sitten paalinarun.

6km kotoa alkoi sitten kiukkuilu mutta se laantui pian kun poika pääsi perillä ilkosen alastomaksi ja tissille. Nyt nukkuu tuossa olkaa vasten puhtaissaan. Oikeastaan aivan ihana päivä! Ja kolme yötäkin on mennyt putkeen 3h syöttöväleillä. Huomenna on ensimmäinen neuvola, jännittää paljonko painoa on tullut :)

Voin rehellisesti sanoa että nyt ei ole muuta elämää. Sen rytmittää imetys. Kun taas olen yli 12h jälkeen päässyt hetkeksi ylös sängystä niin koko ajan on korva tarkkana josko toinen heräilisi. Puolet imetysväleistä joko nukun yksin tai pojan kanssa - tai sitten vain pidän vieressä/sylissä koska nukkuu siinä paremmin kuin omassa kopassaan.
Vessassa kerkiää käymään kun Lauri vaihtaa vaipat ja jossain välissä pitää heittää pesukone käyntiin tai pistää harsot kuivausrumpuun. Nyt tosin voin alkaa käyttää myös tavallisia kestoja kun navantynkä irtosi eilen.

Syöminen?
Niin se oma. Jos joku tulisi laittamaan minulle lämmintä ruokaa niin olisin ikikiitollinen. Tuo mieskään ei joka paikkaan kerkeä kun minun passaamiseni ohessa pitää remontin jatkua että saadaan lämmin vesi.

Tänään ajattelin viedä poikaa ekaa kertaa vaunuissa ulos kun sopiva väli tulee. Ehkäpä ensi imetyksen jälkeen sitten. Koskaan ei tiedä milloin se tulee, tähän mennessä ollaan liikuttu siinä 0,5-4h välillä. Tänään on kelvannut myös vasen tissi, tiedä sitten mikä siinä oli tuon pari päivää että aina saatiin käyttää oveluutta ja välillä väänsin porua itsekin. Ehkä tämä tästä alkaa sujua.

Toiset tissit on hyviä ja niistä on iloa, toiset on pahoja ja niitä pitää vihata.

Kiitokset kaikille yhdessä ja erikseen onnitteluista, nyt ei kerkiä juuri vastailemaan sattuneesta syystä. Tuntuu että puolet ajasta imetetään, puolet ajasta koitetaan saada hyvää asentoa, koitetaan levätä tai muistaa mitä seuraavaksi piti tehdä.

Ulkona ukkonen painostaa. Välillä itsellä on helppo ja onnellinen olo, välillä iso huoli ja turhautuminen. Kun hetki sitten kaikki sujui täydellisesti niin seuraavaksi tuntuu että poika suurinpiirtein kuolee kun ei osata sitä muka hoitaa... Juttelin neuvolantädin kanssa ja on kuulemma ihan normaalia etenkin kun 1. lapsi kyseessä.

Periaatteita on joutunut pyörtämään, korviketta on annettu pullosta. Joskus vaan täytyy hiljentyä miettimään sitä, että onko nyt tärkeämpää että meidän yhteiselo pääsee onnellisesti alkuun vai se että asiat saa tehtyä juuri niinkuin on aikonut.
Lähtökohdat on edelleen rinnalla ja tänäänkin lämmitettiin korvike jota ei sitten tarvittukaan vaikka meinasin jo antaa periksi. Tärkeintä on kuitenkin että lapsella on hyvä olo eikä se onnistu jos äiti on onneton.

Syntyi 18.6. klo 6:43. Poika.
Pituus 49cm, painoa 3170g, pisteitä täydet 10.

Synnytys lasketaan alkaneeksi klo 23, sairaalaan ilmoittauduttiin noin 2:30. Vedet meni tutkimuksissa ja saliin noin klo 4 aikaan. Ponnistus kesti n. 40min. Mitään kivunlievitystä ei käytetty, ei edes särkylääkettä tai ilokaasua. Muutama yksittäinen tikki.

Kotiuduttiin koko perhe tänään. Olemme väsyneitä mutta onnellisia. Kirjoitan yhdellä kädellä kun on pikkujätkä olkapäällä. Kuvia varmaankin lähipäivinä.
Super-ihana isä jää myös lomalle heinäkuun loppuun asti. Olen nähnyt jotain sellaista mikä saa todella naisen arvostamaan omaa miestään! Kiitos :) Rakkautta ei punnita sanoilla vaan teoilla.

Black Sabbath ruletz