IRC-Galleria

Meillä on ollut sikahauska viikko, kaksin on kivaa. Tänään on laulettu ja tanssittu, tissitelty ja pesty pyykkiä. Ja olen saanut monen monta ihanaa hymyä ja jutteluääniä palkinnoksi menneistä viikoista <3 Poika alkaa tulla siihen ikään että elää täysiä tässä meidän maailmassa hetkittäin ja osaa jo kertoa äidille monen monta asiaa.
Nyt taitaa olla nälkä joten siirrymme makkarin puolelle :)

..ei meinannut oma maito kelvata pullosta enää kun eilen syötiin tissiä koko päivä.
Pahimmillaan tuli yökkäys "mitä sä tuollaista silikonisontaa tunget mun suuhun".
Tänään ollaan tissitelty koko päivä jne. Uskomattoman hyvä fiilis.
Ehkä tämä sittenkin onnistuu?

Neuvolassa käytiin ja hurja painnousu jatkuu. Nyt tullut noin 400g/viikko ja poika painaa siis 5420g... ja minä kun mietin onko mennyt viisi kiloa jo rikki!
Muutenkin oli kuin pieni aurinko koko neuvolareissun ajan ja sai paljon kehuja miten hieno ja terveenoloinen on. Ja äitiäkin kehuttiin kun on jaksanut tehdä töitä tuon pumppauksen ja imetyksen kanssa - enää ei kuulemma tarvitse pelätä maidon loppumista.
No, totuuden nimissä on sanottava että viimeisen 1,5kk elämä onkin ollut lähes PELKKÄÄ imetysasioiden ajattelua. Mutta lapsi on vain vähän aikaa näin pieni joten ehkä seisoisin vaikka päälläni tämän ajan hänen vuokseen. Ollaan kuulemma jo voiton puolella. Sitä toivon minäkin....

Ja minulta puolestaan pudonnut hiukan painoa! Kilo vähemmän kuin 2vko sitten :D
Vielä tosin on 10kg sellaista mikä voisi lähteä pois. Ja nyt siis painan jo vähemmän kuin ennen raskautta. En ehkä pääse niihin teinimittoihin, mutta lähemmäksi ehkä muutaman vuoden takaista? Ehkäpä?

..tai ei ihan. Onhan täällä J ja kolme tyhjäpäistä eläintä minulla seurana. Kaikista niistä on vaivaa ja kaikki pitää hoitaa. Lauri on töissä ja nähtäväksi jää miten tästä päivästä selvitään. Tai selvitäänhän siitä, mutta kuinka menestyksekkäästi?

Aamu alkoi ihan ok. Nakupelleilimme peitonalla ja pissatkin sain metsästettyä harsoon. Sitten jossain vaiheessa meni taas "kaikki-on-perseestä"-vaihde silmään. Ei kelvannut tissi, ei kuiva vaippa, ei syli, ei sänky. Onneksi kantoliina kelpasi ja nukkuu siinä nyt toistaiseksi.

Halla oli saanut ulkohihnansa solmun auki, mutta ei onneksi ollut lähtenyt mihinkään. Kuulin kuistilta kolahduksen ja menin katsomaan. Siellä poloinen odotteli sisällepääsyä vaijeri perässään. Pysyy nykyisin pihassa kohtuuhyvin, en tiedä onko paimenkoirana ottanut nyt asiakseen vahtia että perheessä asiat sujuu nyt kun meillä on poikasiakin ;)

Toivottavasti Lauri tulee ajoissa töistä.. mielisin nimittäin ratsastamaan!
Toissapäivänä kävin ekaa kertaa Elsan selässä. Arvatkaa vaan jännittikö ihan homona!
20min oltiin kentällä, juoksutin eka kevyesti kun ei tammalla oltu menty pariin kuukauteen. Helle oli kuitenkin vienyt energian joten uskalsin selkään. Taivuttelin käynnissä molempiin suuntiin ja sujuikin ihan hyvin muuten, paitsi keskittyminen oli jossain muualla. Aasi huusi laitumella ja paarmat kiusasi. Onneksi meidän kenttä on sentään illat varjossa.
Negatiivista on se, että kaksista liiveistä huolimatta tissit eivät tykänneet. Pitää ottaa nyt varovasti pari kertaa viikossa ja tunnustella fiiliksiä.

Mirkka soitteli eilen ja Matleena SAATTAA nyt olla tulossa taas kiimaan. Vaan eipä noista tiedä missä mennään. En luota enää mutu-tuntumaan. Olkoon nyt siellä toistaiseksi ja tulee tiineeksi jos tulee. Kun sitä ei kukaan vahdi niin ei oikein muuta voi. Ultrataan sitten syksymmällä kaikki tammat kerralla niin nähdään jäikö tiineeksi vai oliko suhde oriin sittenkin platoninen.

Assyt on loppuviikosta.
Kelien mukaan katsotaan että mennäänkö käymään perjantaina vai lauantaina.
Jos Spiikki tai joku lukee tämän niin laitellaan sitten viestiä buhelimella kun ollaan tulossa. Olisi mukava treffata ihmisiä ja juoda kenties yksi siiderikin siellä :)
Ollaan senaikaa kun poika viihtyy, mennään nyt hänen ehdoillaan tänä vuonna. Ensi vuonna on jo senverran isompi että saa jäädä johonkin hoitoon että äiti ja iskä pääsee tosissaan boozaamaan :D

Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden ;)
Pojan sänkykamarikatse alaviistosta on niin aseistariisuva että on pakko heittää paita pois ja kaivaa rinta esiin. Kirota sitä että oli jo mennyt ostamaan E-kupin "ei-imetys"liivit siinä ajatuksessa että varsinainen imetys olisi meidän osalta ohi.
Edelleen meidän tilanteessa olisi helpompaa vain pumpata ja antaa pulloa, mutta minä en tahdo. En halua. Ja nämä ajatukset ovat sitten vain minun päässäni ja koskevat omaa minä-kuvaani, en ajattele näin ihmisistä jotka eivät imetä. Ymmärrän itseasiassa oikein hyvin että kaikki eivät ongelmatilanteissa jaksa ja on ihmisiä jotka eivät vain yksinkertaitsesti pysty.
Mutta asiaan.

Hävettää. En tiedä miksi. En kehtaa sanoa ihmisille että en imetä. En jaksa alkaa selittämään tätä meidän tarinaa uudelleen ja uudelleen. Nännihaavat ovat senverran yksityinen asia että niiden tilittäminen sukulaisille käy luonnonpäälle. Silti selittelyn tarve on suuri ja usein ne jotka ovat itse onnistuneet ilman ongelmia, eivät voi tajuta miten kivuliasta tämä voi oikeasti olla. Sattuu imetyksen välitkin.

Ärsyttää. Paasaaminen, imetyksen tekeminen itseisarvoksi. Ensin sanotaan että "olet paras äiti lapsellesi kävi miten kävi" ja samaan hengenvetoon todetaan että "jokainen pystyy siihen kun on vaan tarpeeksi halua yrittää!" Tästä saa sellaisen kuvan että "olet paras ehkä paras äiti lapsellesi, mutta voisit olla parempikin jos uhrautuisit enemmän!"
Tälläisessä tilanteessa ollessa se ei tunnu miltään muulta kuin SYYLLISTÄMISELTÄ vaikka ei välttämättä ole sellaiseksi tarkoitettu. Imetysfanaatikot hehkuttavat sen autuaaksitekevyyttä ja vaikka äidinmaito on toki parasta ruokaa lapselle niin uskaltaisin väittää asian olevan kuitenkin enemmän korvienvälissä. Tunnen monta lapsena korvikeruokittua aikuista jotka ovat aivan normaaleja.

En tiedä aiheuttaako tämä välillä itseinhoa - tai tiedän. Kyllä. Järjetön ajatus: "lapsi varmaan vihaa minua" tulee aika ajoin esiin, etenkin kun on puoli tuntia koittanut asettaa häntä rinnalle ja hän vain huutaa otsa hiessä kyynelien valuessa silmistä. Tulee olo että olen aivan paska, huudatan pikkuista, ei mikään kelpaa. Herää ajatuksia että mikä MINUSSA on vikana (ihan kuin vika olisi minussa, oikeasti se on puhtaan tekninen...) MIKSI tuo huutaa eikä edes yritä ottaa sentin päässä olevaa rintaa suuhunsa. Pahimmillaan tulee vihantunteita. Kyllä, kehtaan sanoa sen mitä äiti ei saisi sanoa. Tekisi mieli teipata ne huitovat kädet toisiinsa kiinni etteivät ne käy jälleen kerran kipeästi nänniin. Ja kun tulee tälläinen tunne, niin sitten tulee itku siitä miten saatoi ajatella noin. Haluaisi vain sulkea pojan syliinsä ja silittää, sanoa että kaikki on hyvin. Mutta sillä ei saa hänen itkuaan loppumaan.

Aina välillä uskon päässeeni siitä vaiheesta että on "pakko" imettää.
Minulla on jääkaapissa nytkin kolme desia pumpattua maitoa ja selitän itselleni että imetän niinä hetkinä kun voin tehdä sen huolettomasti ja rauhassa. Opettelisimme uudelleen ja tämä olisi lähinnä mielenvirkistystä enkä pyri enää täysimetykseen.
Alkuviikosta näin olikin. Mutta se tarve kasvaa, suorituspaineet kasvavat. Kun kaivan jo valmiiksi kipeän rinnan esiin, teen sen helposti siksi että kokisin pystyväni ja ylittämään itseni. Ja mitä siitä jää käteen? Ehkä käy taas niinkuin alussa. Paikat eivät kestä.
Tai sitten kestävät. En minä tiedä. Tällähetkellä olen ainakin vähän surullinen.

Heräsimme kuuden aikaan. Imetin ensin toisen rinnan ihan ok. Sitten pumppasin toisen rinnan. Mielessä kävi että kun joudun kuitenkin nousemaan ja pumppaamaan, niin oliko siinä järkeä.
Toisaalta suht onnistunut imetys hivelee jossain määrin itsetuntoa. Fiilikset ovat ristiriitaiset, mutta kylmä totuus on että molempia rintoja särkee ja poikaa huutaa viereisessä huoneessa isän hoivissa. On taas niellyt ilmaa imetyksen aikana, mitä ei pullon kanssa tee.

...mutta se vauvan katse. Kun hän flirttailee, muikistelee suutaan ja haluaa rinnalle. Ei sille mahda mitään. Luontoäiti on suunnitellut sen niin että äiti kokee voimakkaana imetyksen tarpeen vaikka se tappelisikin järkeä vastaan.
Katsotaan mikä on tilanne ensiviikolla. Näillänäkymin osaimetän edelleen muutaman kerran päivästä. Ihan silkasta uhrautuvaisuudesta vaikka se ei hyvältä tunnukaan.

Hitto että on ollut karsea ilta ja yö. Vauva huusi illalla pari tuntia. Vaipatin, syötin, juttelin, heijasin. Välillä nukahti syliini itkuunsa ja sitten heräsi taas johonkin vatsanväänteeseen ja alkoi huutamaan.
Rauhoittui periaatteessa kun mentiin nukkumaan, mutta pyöri ja narisi unissaan ihan jatkuvasti. Tiedä sitten olenko itse syönyt jotain mikä aiheuttaa pojalle vatsanväänteitä vai mikä pikku masua oikein riivaa. Miehekkästä flatulaa heittää aika ajoin ilmoille.

Eihän tuo kuitenkaan riittänyt. Lauri ei saanut nukuttua, vatsa kipeä hänelläkin kun söi liikaa jalapenoja pizzan päällä. On rampannut nukkumassa välillä sohvalla ja välillä sängyssä. Tämä tietty hermostutti koiran joka on juossut huoneesta toiseen kynnet rapisten. Ei riitä että se siirtyisi olkkarin pediltä makkarin pedille vaan se nimenomaan juoksee kauheaa kyytiä, pyörii raivokkaasti muutaman kierroksen pedissä ja heittäytyy siihen kerälle mahdollisimman äänekkäästi.

Kävimme Hallan kanssa äsken kurkkaamassa kavioeläimiä. Siellä ne sulassa sovussa seisoivat heinikossa. Elsa on hieno. Tosi makean näköinen hevonen. Molemmat tammani ovat saaneet erikoiskehuja hyvästä käytöksestään. Ajatella, Matleenakin!

Kävin hakemassa Elsan tänään kotiin. Turhaan tiinettä tammaa seisottaa oriasemalla, kun kotonakin on syötävää. Lisäksi mieli tekee jo satulaan ja koska Lauri menee töihin maanantaina niin ainakin toinen tamma on nyt haettu - Matleenahan matkustaa kuitenkin mieluiten yksin joten hevoset pitää kuitenkin hakea eri kertoina.

Onneksi minulla on näin helppo tamma, pystyy kuljettelemaan ilman apulaistakin. Se oli kyllä jotenkin jykevöitynyt kesän aikana mutta oli oma leppeä itsensä.
Matkan varrelta poimin lainaksi aasin, sehän ei paljon eroa Matleenaan tee, joten Elsakaan tuskin huomaa että kaveri puuttuu ja joku toinen on tilalla... Carmen on kenties hieman pienempi mutta vähintään yhtä fiksua seuraa kuin Matleena.
Aasi on samalta tallilta missä Metku parhaillaan on, joten hakiessani sitä palautan myös tämän pitkäkorvan.

Kolmen tunnin reissu sujui leppoisasti ja isä ja poikakin olivat sulassa sovussa kotona sillävälin. Onnistuin kotona purkamaan kuorman ilman apua. Ainoa mikä vähän tekee tiukkaa on lastaussillan laskeminen se kun painaa aika lailla tämmöisen pienen "lapsivuodeaikana" heikentyneen naisen käsitellä :D

Elsa näytti heti vähän takapuolta ja aasi väisti. Se tuntui riittävän - laumanjärjestys on selkeä. Tuntuu oudolta että kaviokkaat ovat taas kotona, mutta nyt tulee ehkä itsekin käytyä pihalla enemmän. Tämä laidunkausihan on vielä suht helppoa aikaa mutta vastaavasti J on sitten isompi kun aletaan ottaa hevosia yöksi sisään.

If he were a president, he'd be Baberaham Lincoln

Hevosasioista epätietoisuus jatkuu edelleen.
J sai sentään tukkeutuneen rinnan imettyä auki aamupäivällä.

Avasin eilen pojalle tilin, sellaisen säästöversion. Kävin pistämässä sinne tänään 66,66e rahaa - siitä on hyvä alkaa. Saatiin myös sellainen jääkarhun näköinen "säästöpossu" jonne voidaan yhdessä laittaa kolikoita kun poika on isompi. Tällähetkellä sinne menee satunnaiset pikkurahat taskunpohjalta.
Opetetaan lapsi kunnon kapitalistiksi heti pienestä ;)

Vihaan sitä että asiat etenevät omalla painollaan eikä voi kuin odottaa.
Koitin eilen kysellä että missä vaiheessa Matleenan kiima on että saan hakea tammat kotiin, mutta meni jahkailuksi ja peukalonpyöritykseksi.
Ori oli kuulemma yrittänyt astua loppuviikosta niin etten tamma ollut antanut koska sillä oli potkujälkiä ryntäillä. Hevoset ovat kuitenkin metsälaitumella jossa niitä ei pysty sivusilmällä tarkkailemaan, eivätkä sextaile muiden nähden vaan ihmisen saapuessa tulevat kerjäämään herkkuja ja rapsutuksia. Pyysin että koittaisi edes katsoa vieläkö kiima on päällä. Tuntuu turhalta makuuttaa Elsaa turhanpäiten oriasemalla ja tuntuu ikävältä ettei voi ilmoittaa Marjolle aikaa koska haen hevoseni pois. Sitäpaitsi hinkuisin itse jo ratsastamaan - Elsa on ollut 1,5kk tyhjänpanttina ja kuntoakin pitäisi päästä nostamaan.

Toinen harmituksen aihe on oikea rinta. Se on osittain pakkautunut, ilmeisesti tiehyttukos ylä- ja alapuolella. Olen koittanut ennen pumppausta pitää lämpöhaudetta, mutta ei ole auttanut. Tänään ajattelin kokeilla josko lapsi saisi sen avattua, mutta tulehduksen vaara alkaa jo pelottaa. En olisi ensimmäinen jolla loppuu maidontulo siihen ja sitä en missään nimessä halua! Olen päättänyt että täys minimi olisi 3kk tuolle äidinmaidon pääasialliselle antamiselle ja ihanne vähintään 6kk. Pakkasessakaan minulla ei ole kun joku hassu pussillinen joskin tänä aamuna sain sinne kaksi desin annosta. Nukuimme nimittäin 5,5h putkeen, eiliset vatsavaivat ilmeisesti väsyttivät pojan ja yövaipatuskin lieni kohdallaan.

Nyt voisin käydä ottamassa pumpun osat kattilasta ja pujahtaa noiden miesten väliin. Josko nukkuisi vielä pari tuntia ja sitten miettisi mitä näiden asioiden kanssa tekee. *kiukutus*

Elsa ultrattiin tänään tiineeksi Rokki-Tähdestä!!