IRC-Galleria

Miten voikaan muutaman viikkotunnin tuleva työtahti tehdä iloiseksi!
Olen ollut kolme vuotta kotona ja välillä seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Nyt sain pikkutuurauksia eräältä tallilta ja odottelen perjantai-aamua innokkaasti. Muutama vuoro viikossa firman nimissä tehdessä. Ihanaa, ulkoilua, heppasia, maisemia kodin ulkopuolelta.

Kotona tekemäni lastenhoitotyö on toki erittäin tärkeää ja Severi onkin niin pieni että tarvitsee äitiä vielä pitkään. Silti en koe että pieni määrä extratienestiä vaarantaa perheen pienempien hyvinvointia koska pyrin tekemään hommat niin että Lauri on lapsenvahtina ja toisaalta Seve saa tulla Ergossa mukaan siivoushommiin ja Julle mennä vaikka mummin hoitoon.

Paskaakin tässä ehti tapahtua.
Tiistaina mentiin Pilpalaan ja Lauri ajoi Skodan öljypohjan puhki niitten pihatiessä olleeseen kiveen.
Korjausprojekti on edelleen kesken, mutta eiköhän tuo saada viikonlopuksi ajoon.

En suotta "hieman" odota perjantaina ja Meijua! Jippii! Pileet pystyyn :D
Perkeleet lähtee kaatamaan kuppia! Zelex

juu, tuon saman tylypään kanssa edelleen. Kiitos lauri näistä ja seuraavista vuosista :)

Ei me menty kuin kerran piha edestakaisin. Julle ja poni olisivat varmaan menneet pitempäänkin, mutta Severin mitta tuli täyteen kun joutui odottelemaan. Senverran tuo väsyi jo kun meidän ulosmeno viivästyi parin pitkähkön puhelun vuoksi.
No toisena päivänä paremmalla tuurilla. Laitan tuohon ehjän satulahuovan kun pääsen ilman lapsia tallille.

Pappa saapui minun, Paulan ja lasten iloksi viettämään pihattoelämää.
Ikää herralla jo on, mutta kavio vielä nousee reippaasti ja elämä tuntuu maistuvan.
http://www.sukuposti.fi/fakta.php?Numero=47662

Severi täyttää viikon kuluttua 6kk ja on tänään ja eilen syönyt ensimmäistä kertaa lusikkaruokaa.
Luumusosetta on ollut tarjolla ja se vaikuttaisi olevan tosi hyvää. Ei mitään sellaista yökkäilyä mitä Juliuksella oli ensimmäisellä maistelukerralla - tosin Jullen lautasella oli parsakaalia joten se ehkä selittää ;)

Jotenkin vaan tuntuu niin tyhjältä ja oudolta näin aluksi kun vauva hymyilee leveästi ja maistelee jotain muuta kuin omaa maitoa. Heti saatiin syötettyä kaikki mitä oli tarjolla, eli ekakerralla reilu ruokalusikallinen ja nyt tänään hiukan enemmän. Huomenna annan sitten loput tuosta purkista.

Varmaankaan enää ikinä en täysimetä ketään tai mitään.
Pienoinen luopumisentuska on tässäkin, mutta ei herätä kuitenkaan sen suurempaa vauvakuumetta. Aikansa kutakin vaikka vähän kirpaisee.
In other hand... IHANAA että lapset kasvaa ja elämä tasoittuu.

Mennyt idlatessa.
Välillä käytiin Karkkilassa hakemassa hevosille ja itsellemme ruokaa ja kävin myös siivoamassa tallin kun odottelin että Atec lähtee ajoon.
Sitten on taas jumitettu sisällä, leikitty ja luettu lasten kanssa, katsottu kun iskä tekee puolellateholla remppaa ja mietitty syntyjä syviä.

Nyt ei taida enää taivaalta tulla mitään mutta synkkää tuolla pihalla silti on. Ne upean värikkäät syyskelit ovat ohi, puut ovat pian lehdettä ja sateet alkaneet - tuskin enää kuivia kelejä on kuin randomisti.

Ratsastin eilen pitkästä aikaa Tazzan kunnon hikeen.
Sillä oli senverran energiaa pellolla että mentiin reipasta ravia ja muutama laukkaympyrä melko vapaassa muodossa mutta silti hyvässä kontrollissa. Tänään olis vähänniinku kenttäpäivä koska taidan lähteä vasta sitten kun saan hevot suoraan sisään ja pimeä tulee todennäköisesti suht aikaisin.

Kiitos Paulalle, sain Giittan juoksutettua eilen päivällä. Sillä on kyllä kunto aivan pohjalla ja lisäksi se on kamalan läskissä kunnossa. Varoen pitää tehdä, nytkin hikosi melko vähästä ravailusta. Eikun väkirehut pidetään edelleen poissa ja tehdään satunnaisesti hommia rauhalliseen tahtiin. Hyvin se kyllä toimii enkä tiedä onko tuossa juoksuttelussa kauheasti opittavaa sinällään. Lähinnä jos sanalliset käskyt opettaisi niin niitä saisi hyödyntää sitten selästä.

Huomenna olisi tarkoitus mennä maastoon Johannan ja issikkaponin ;) kanssa. Saas nähdä miten nuo aikataulut sujuu kun mulla ja Paulalla on yksi tyttöjen juttu hoidettavana. Täytyis varmaan käydä hakemassa metri vaaleanpunaista silkkinauhaa ;) Vai olisko vaaleansininen sittenkin parempi?

Raspun arvaus meni väärin. Ei tule kolmatta kersaa meille (kiitos imetyksen, ollaan sokeasti luotettu siihen) varmaan ikinä jos minä saan päättää.

Mutta "kolmonen" ymmm... joo, tavallaan ;)

..en kerrokkaan vielä. Tsihihi ;)

Tein omppupiirakkaa. Noi takapihan happamat omenat on sikahyviä siinä.

Pahoittelut paskaisesta peilistä... ;) Oli vaan ihan pakko hehkuttaa kun vanhat farkut menivät hyvin jalkaan. Paita ei sensijaan vielä peitä tuota Extrafull-kokoista vatsanahkaa joka tilanteessa, mutta se nyt vaan on hyväksyttävä kun on ollut pari raskautta niin lyhyen ajan sisään. Ottaa toki aikansa että vetäytyy.

Onhan tässä vielä työmaata mutta ennenkaikkea iloinen olen siitä että alkaa tulla inhimillisempiä muotoja esiin ja muutenkin olo on energisempi ja jaksavampi. Viihdyn paremmin tälläisessä "vanhanmallisessa" kropassa. Lukemia en tiedä kun vaaka on rikki, mutta varmaankin siinä 68kg tienoissa ollaan nyt.

Vielä 5kg voisin pudottaa ja sitten keskittyä siihen että pystyn pitämään tämän ruokavalion - nimittäin sitten kun imetys loppuu niin energiankulutuskin pienenee reilusti. Senverran pitää puolustautua että alkuraskauden pahoinvointiin auttoi napostelu ja siitähän jää sitten syömiskierre päälle, etenkin kun sitten loppuraskauden hormonit tekee sen että on kokoajan nälkä. Ihminen ei kuitenkaan elä enää luonnossa, joten yllinkyllin on tuota sapuskaa tarjolla eikä sitä vararavintoa suinkaan tarttis kerätä...

Tuossa kuvassa mulla on sama paita päällä ja painoa vähän päälle 60kg Zelex&image_id=136458
Sen alle en halua mennä, pitää sitä kuitenkin pysyä jalat maassa kun hevosia käsittelee. Riittää että näyttää normaalilta ja kaupastakin löytää päällepantavaa.