IRC-Galleria

Plaa, olen joka päivä käynyt ihmettelemässä postilaatikolla olisivatko Hilin AIO:t jo tulleet. Tilasin rohkeasti niitä kolme lisää kun ovat senverran kuivapintaisia että sopivat Juliukselle paremmin kuin hyvin. Helppoa on niillä joiden lapsilla ei ole kovia vaatimuksia kuivuuden suhteen. Meillä on nyt bongattu kaksi materiaalia jotka passaavat ja ne ovat kuivaliinaneulos ja polyestermokka. Myin Fuzzinikin pois kun eivät herralle kelvanneet, Magic Alls- AIO:n kanssa kuitenkin nukkuu yönsä läpi mukisematta. Eli niitä lisää.

Olen joutunut kokonaan uusimaan vaippavarantoni ja tuossa välissä tilaamani vaipat olivat enimmäkseen epäsopivia (meille). Lisäksi kundi on jo niin iso ja pulleareitinen että M-koon vaipoille saa heittää hyvästit. Laitoin surumielin ihanat Igun Velourtaskut ja pari muuta taskuvaippaa (Napis ja Cherry) odottamaan parempia päiviä. Kyllä niille vielä käyttäjiä tulee...

Koska vaippavarastoni on niin ehtynyt olen harmikseni joutunut sortumaan myös kertikseen ja HYI ETTÄ NE HAISEVAT oksettaville! Olivat sitten ihan pakasta vedettyjäkin niin voi ällötys!
Mutta kun saan ensin tuon Hilivinksis-tilaukseni (3kpl) ja sitten vielä Magic Allsit joita otin kaksi lisää plus kokeeksi yhden Rumpsterin, niin eiköhän tässä jotenkuten pärjätä.
Kiitän onneani että ostin muuten Igun aio:n käytettynä. Ihana vaippa kyllä joo, mutta ei pintakuiva. Hitonmoinen raivari jos edes vähän lirahtaa.

Aktiivikäytössä meillä tilauksen jälkeen on 5 Hilin aio:ta, LillaMamman ja Napa-Ketun taskut (jostain syystä toinen M-kokoisista on isompi kuin toinen!) 3 Magic Allsia ja muutama muu lyhkäisen välin (eli 5min eteenpäin) vaippa. Kun olen testikäyttänyt näitä vähän aikaa voin harkita lisätilausta, mutta enää en viitsi hommata mitään ennenkuin olen suurinpiirtein varma että ne ovat jätkälle ok.

No, voi ainakin sanoa että kun nämä jäävät minulle tulevaisuuden varalle niin on ainakin tiukan seulan käyneet lävitse. Jos näen käytettynä esim. noita Magic Allseja niin pienemmät ostetaan jo valmiiksi. En tiedä koska Laurille otan asian puheeksi mutta itse haaveilen jo kakkosesta kovasti :) Vaikka Julius kovin vaativa poika onkin, niin lapsiluvun lisääminen ei pelota. Mielummin tehdään ne sitten kerralla jotta pääsen toteuttamaan seuraavia projekteja joita olenkin jo mielessäni kypsytellyt... :)

Ei voi muuta sanoa kuin että väsyttää niin maan perkuleesti. Pojan mahakivuissa mennään ylämäki-alamäki-meiningillä. Siinä missä maanantaina oli tosi hyvä ilta, eilinen oli aivan kauhea, tämä aamu vielä pahempi ja nyt taas vyöhyketerpian päälle sain lapsen nukkumaan.

Eipä voi sanoa että paljon ehtisi päiväkirjaa kirjoittelemaan. Kolmesti viikossa olen liikuttanut itse Elsan ja vuokraajatyttö kerran. Tekee kyllä hyvää päästä säännöllisesti senverta tuulettumaan, sunnuntainakin tehtiin Annen kanssa ihanan reipas 1,5h maastorepäisy. Paljon hölkkää ja uusia reittejä syystihkussa. Eilen tein ekaa kertaa Elsalla kunnon kenttäreeniä. Puolisen tuntia taivuttelua ja hiukan siirtymisiä ja sitten koitimme ylittää pientä ristikkoa josta enimmäkseen vaan juostiin läpi. Ehkä Elsa tarvitsisi isomman esteen jotta jalat nousisivat. Heta sensijaan oli tohkeissaan hyppelöistä ja menikin hienosti vaikka Annella meinasi iskeä rimakauhu.

Eilen sitten myös ilmoitin Elsan Vihdin näyttelyyn kantakirjaukseen, 24.10. Niemenkylän Kartanossa Vesikansan suunnalla. Anne lupasi esittää sen, koska minun on todennäköisesti otettava Julius mukaan. Eikä siinä mitään, oikeastaan en ole ollenkaan huolissani etteikö Elsa olisi hieno ;)

Spiidi oli ollut Ruukin näyttelyssä ja saanut vain III -palkinnon. Ilmeisesti siksi että se oli saanut tyypistä vain 6 koska oli arvosteltu ratsusuunnalle. Mutta vielä on pojalla aikaa näyttää kyntensä (tai kavionsa), sillä kasvuvaihekaan ei ehkä ollut paras mahdollinen. Siitä tulee varmaankin veljeään reilusti isompi, koska mitat nyt 1v olivat 140/144 Saku oli silloin 1-vuotiskeväänä paljon pienempi mutta myös kasvanut tasaisemmin.

Lauri on viettänyt illat traktorin kimpussa.
Lauantaina sitä kotiin ajaessa oli pakoputki keikahtanut nokalta ja jäänyt takapyörän alle. Nyt selvisi myös miksi traku oli meinannut lähteä käsistä. Voi yksinkertaisuus... tasauspyörästön lukko! Masse oli viimemmäksi ollut peltohommissa ja siinä oli vielä paripyörätkin kiinni kun kävimme sitä katsomassa. Ei tullut meille sitten mieleen tarkistaa asiaa.
No, tyhmyydestäänkin voi oppia, mutta meinasi tulla kalliiksi ;) Onneksi L sai suoristettua pelin juuri ennen Ford Focusta jota päin olivat kovaa menossa.

Zelex -kuvassa meidän pikku Pahis.

Paholainen meinasi kyntää matkalla kotiin matalaksi erään nimeltämainitsemattoman kylän keskustan. Ehkäpä Laurilla on vielä opettelemista trakun voimien hallinnassa?
Hengissä selvittiin, mutta sanoin kyllä että turha haaveilla Ferrarista jos ei Massikka pysy hanskassa.

(...ja kuvia tulee kun ehditään ottaa! Indeed tulee!)

Menemme katsomaan yhtä traktoria kohta! Saas nähdä tuleeko meistä punaisen paholaisen omistajia vai jääkö Massikka ostamatta.

Ennenkuin huomaankaan on jo torstai. Viikot sujahtavat eteenpäin tappavalla nopeudella vaikka juuri olikin viikonloppu maastoiluineen ja mahaitkuineen. Mihin ne päivät katoavat?

Maanantai meni lohdutellessa ja kantaessa. Kävin luontaistuotekaupassa ostamassa fenkoliteetä. Vatsavaivat olivat niin pahat että poika ei rentoutunut liinassakaan joten käytin hänet varmuudenvuoksi päivystyksessä. Venäläinen lääkäri ylenkatsoi minua ja piti varmasti hysteerisenä. Poika on terve - No, itseasiassa sen halusinkin kuulla! Vatsaoireet olivat vaan niin äkilliset ja rajut että tahdoin poissulkea elimelliset viat. Sori vaan lääkärille kun joutui työtään tekemään mutta minun oli helpompi ainakin yrittää nukkua kun tiesin ettei mitään akuuttia ollut.

Tiistaina litkin teetä - ja kannoin. Tee olikin ihan hyvää ja sitä meni varmaan litranverran. Iltasella Anne tuli tallille ja kun Lauri tuli kotiin lapsenvahdiksi pääsin minäkin.

Tarhassa odotti järkytys. Elsa oli onnistunut piehtaroidessaan löytämään jostain ruosteisen naulan joka törrötti sen niskassa pystyssä. Kylmäsi aika lailla ja tamma oli sen verran surkea että mietin jo eläinlääkärin soittamista. Tallinkäytävällä koittaessani huomasin kuitenkin että naula on vain nahkan alla - onneksi! Pahaa teki, mutta yhdellä voimakkaalla nyppäisyllä sain sen pois eikä tamma tuntunut edes pahemmin aristavan tai panikoivan kohtaa. Tetanus-uusinta annettiin viime keväänä eli päätin nyt katsoa mitä tuleman pitää. Verta tuli hieman ja sehän vain puhdisti haavaa.

Läksimme rennolle lenkille, tunninverran siinä meni. Tamma selvästi halusi mennä aika pitkällä ohjalla, luultavasti kohta kuitenkin tuntui hieman ilkeältä. Hölkättiin suht paljon ja Elsa nautti kun maiseva vaihtuu. Se on sydämessään urheiluhevonen vaikka rauhallinen ja fiksu. Ainoita tuntemiani jotka toimivat äänellä ihan oikeasti. Prrrr... ja ravi tosiaan hiljenee ja muuttuu käynniksi vaikka menohaluja selvästi olisi. Tämänkin lenkin jälkeen Heta oli läpimärkä mutta Elsassa vain pari hionnutta kohtaa. Laitoimme fleeceloimet viilenevään iltaan ja Lauri haki ne sitten myöhemmin pois ennen nukkumaanmenoa.

Keskiviikko alkoi pitkästä aikaa hyvin. Hieman itkuja pitkin päivää ja kol 14:30 vyöhyketerapia!
Riisuin pojan ulkovaatteet ja sukat ja asetin hänet plintille. Lapsi meni aivan punaiseksi ja alkoi huutaa kuin syötävä. Märän vaipan vaihto kuivaan ei auttanut ja samantien hän kasteli seuraavan... jonka jälkeen pissasi vielä äidin päälle. Pieni punainen - kuin rapu - ja todella vihainen! Terapeutti epäili että lapsi vierastaa ja itse epäilin että outo paikka ja omaankin korvaan kummallinen akustiikka pelottivat Jullea. Lopulta hän kuitenkin makasi plintillä, äiti roikkui siinä vieressä pitäen kädestä ja hoidon alkaessa ja jatkuessa alkoi jo hymynkarettakin nousta kasvoille.

Loppuvaiheessa hoitoa ja pukiessa ei pojalla olisikaan enää ollut mikään kiire lähteä kotiin!
No mutta maanantaina uusi aika, jos nyt tälläkertaa aloitettaisi ilman paniikkikohtausta. Nostin Juliuksen Ergoon ja lähdin kyselemään korvakuumemittarien hintoja (Karkkilassa halvimmillaan 65e - en ostanut) ja poikkesin lastenvaateliikkeessä. Pakkohan sieltä oli sitten pari paitaa ostaa vaikka sitten niitä geneerisen sinisiä. Toinen tosin ihan kiva raitapaita kokoa 74.. pian näillekin tulee käyttöä. Mielummin puen liian isoa kuin pientä. Väljempi on lämpimämpi ja liian pieni menee hankalaksi vääntämiseksi.

Ergossa ja kotona poika sitten nukkuikin ja heräsi hyväntuulisena syömään. Juttelimme hyvän tovin ja Laurin tultua läksimme kauppaan. Isäkin ihmetteli illalla kotona pojan hyväntuulisuutta - oli kuin eri lapsi viimepäivät huomioonottaen.

Järkytyin kaupassa kun tarkkasin hiukan mehujen tuoteselosteita. Tosi monessa mehussa on aspartaamia vaikka mitään light-merkintää tai vastaavaa ei olisikaan. Mm.Ryb&Deckerit sisältävät sitä ja eräät karpalo- ja puolukkamehut jotka näyttävät viattomilta pikkuputiikkituotteilta päällepäin. Nuo saavat jäädä nyt hyllyyn. Valitsin tuttua ja turvallista omenatuoremehua ja jotain karpalojuomaa jossa on perinteinen sokeri makeutusaineena. Ja sitten minulla on sitä teetä. Mutta taidan nyt mennä nukkumaan ja juoda lisää vasta aamulla.

Fenkolitee, Cuplaton, Relatipat ja vyöhyketerapia tuntuvat auttavan. Toivottavasti tällä arsenaalilla päästäisi mahavaivoista lopullisesti eroon!

Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?

Omaa aikaa otin 1h maastolenkillä eilen tiistaina. Myös traktorin etsintä jatkuu - nyt kiikarissa yksi kiinnostava mutta vaan hiukan kaukana...

Teimme tänään ihan mielettömän kivan maastolenkin!
Minun ja Annen lisäksi saimme uuden tuttavuuden naapuritallilta ja kolmen ratsukon voimin läksimme pitkää metsälenkkiä vetämään.
Yhteensä meillä meni aikaa n.2h15min - mainittakoon että Severin kanssa sama lenkki kesti n.1h 45min vaikka tammat pyyhälsivätkin pikakävelyä kokoajan. Kilometrejä? Olisiko tullut 15-20 väliltä, vaikea arvioida näin äkkiseltään.

Aluksi otettiin raviakin, Elsa kuumeni kovasti kun Heta koitti tulla rinnalle ja ohi. Meinasi että tässä startissa nopeampi tamma voittaa ;) Hevoset hössöttivät muutenkin kovasti ja tuntui vaan vireystila kasvavan loppua kohti. Ja Elsa ei edes hionnut kunnolla! Heta oli aivan läpimärkä ja Donna-tamma oli hiukan nihkeänä kaulalta.
En tajua miten voi olla Elsalla sellainen kunto kun koko kesä on laidunnettu ja lomailtu.
Hauskaa oli kuitenkin kaikilla ja uudelleen otetaan varmaan lähiaikoina. Loistavaa kunnonkohotusta niin ratsastajille kuin hevosillekin. Itsellä on vielä suht tottumattomana sellainen olo että olisi saanut kunnolla turpaani (eli hakattu ja potkittu ;)

Mutta nyt illalla ilo vaihtui taas huoleksi ja murheeksi. Jullen vatsavaivat tulivat viimeisellä iltaimetyksellä tosi voimakkaina. Hän vain huusi ja huusi, puklaili ja ilmaa tuli molemmista päistä. Tämäniltainen sai minut epäilemään syylliseksi aspartaamia, koska ratsastamasta tultuani join 1,5l light-jääteetä eikä koskaan ennen vatsaoireet ole olleet näin rajuja. Aikaisemmin juomani määrät taas vastaavasti pienempiä. Puolta litraa ja sitä luokkaa. On sanomattakin selvää että makeutusaineet julistetaan nyt pannaan ainakin seuraavaksi viikoksi ja toivotaan todella että nämä vatsajutut hellittävät.
Itsekin itkee aina silmät päästään kun on niin voimaton olo pienen lohduttomien kipujen edessä. Tekee sen mitä pystyy - kantaa, taputtelee ja lohduttaa - mutta silti ei voi poistaa niitä vaivoja kokonaan.

Loppujenlopuksi poika nukahti tyynyjen varaan isän jutellessa rauhoittavasti vieressä ja pitäessä kädestä kiinni. Minä olen niin surullinen ja levoton etten saa unta juuri nyt ja koitin etsiä netistä tietoa aiheesta. Mitään en löytänyt missä kerrottaisi aspartaamin imeytymisestä äidinmaitoon :(
Mutta kun neuvolasta ei näihin asioihin saa yhtään tukea niin ei auta kuin lähteä kokeilemaan yksin sen mitä osaa. Senvertaa eivät siellä jeesanneet että olisivat edes kertoneet mitä aineita kannattaa välttää imetyksen aikana. Senkin tiedon saa kaivaa itse esiin netistä.
Minulla sentään on se mahdollisuus, mutta kaikilla ei ole sitäkään... :(

Vuokraajatytöt kävivät tänään ratsastamassa tammat ja pyysin jättämään hevoset pihaan. Eiköhän tämä laidunkesä ala olla ohi. Vielä on kysymysmerkkinä mutkalaitumen uudelleen syöttö, mutta lupasin Linkkerin-Annelle että ostan puolet hänen säilöpaalistaan joten säilyvyyden nimissä luulen että ensisijaisesti syötän sen pois.

Karsinat on siivottu valmiiksi hevosille, suolakivet ja kupit pesty. Julle oli liinassa mukana kun viimeistelin pohjat - ne ovat vielä uutta turvetta vailla mutta äkkiäkös kuivikkeet sinne kantaa. Vielä ensi yötä en kuitenkaan ota sisään. Tänään on ollut varsinainen hellepäivä ja yökään ei tule olemaan kylmä mutta kelien mukaan hummat alkavat pian nukkumaan yötkin katon alla.

Kentän aidat alkavat myös olla kunnossa. Kävi vain niin että lankkunauha loppui kesken ja sitä tulee Agriin vasta ensi viikolla. Lauri ei kelpuuttanut Ollin nauhaa vaan DeLavalia pitää saada koska on parempilaatuista, joten odottakaamme sitä sitten. On muuten aika eri näköinen kuin se vanha kaatunut aitaus ja hevoset voivat pian myäs ulkoilla kentällä jos tarha menee sateiden myötä toivottoman kuraiseksi.

Valjashuone se on kuitenkin aivan toivottomassa kunnossa. En tiedä mitä sen kanssa nyt tehdään kun Laurin piti vetää sinne vedet mutta projekti on siirtynyt.
Kuinka ollakkaan, Skodasta hajosi pakoputki ja iloisesti menee viikonloppu taas hitsaillessa ja kiroillessa. Ja hittolainen just maksoin diesel-veron siitä p*skasta! Ostakaa joku pois että saan sen pakettiauton.

Hohhoi miten hyvin nukuttu yö takana. Pikkuinen pyöri aivan kokoajan ja parin tunnin välein heräsi itkemään. Onneksi sain aina rauhoitettua hänet rinnalle. Kuumetta ei tullut mitattua kun en viitsinyt sitten enää herätellä ja aamulla kun ajattelin sen tehdä oli poika taas nukahtanut sillävälin kun kävin mittaria etsimässä.

Nyt päivemmällä on selvästi ollut jo enemmän oma itsensä vaikkakin hieman väsyneempi ja veltompi. On kuitenkin juteltu, lueskeltu ja muutenkin seurusteltu eikä hymyä ole puuttunut. Toisaalta aika iso helpotus minulle ettei enää itke niin paljon kuin esim. eilenillalla koska olen tosiaan aika väsynyt. Yöllä poika potki minua jatkuvasti mahaan ja rintoihin ja jossain välissä oli napannut Lauria tiukalla otteella nenästä kiinni!