IRC-Galleria

Tämän päivän hyvä asia. Skodanromu lähti käyntiin ja Lauri pääsi töihin ongelmitta.
Huonoa: Mersulla ei viitsi ylimääräistä ajoa tehdä, kun vetari huutaa niinmaan perkuleesti. Siitä syttyi sitäpaitsi flekti eilen palamaan ja muutenkin vaatisi vuosihuoltoa ennen katsastusta.
Olen vankina kotona.

Spiidi lähti tänään.
Uusi omistaja saapui 8 jälkeen suurensuuren trailerin kanssa pihaan ja varsa saatiin lastattua ongelmitta sisään. Heidän matkansa jatkui kohti Renkoa, jossa Spiidin siskopuoli Aava tulee kyytiin ja sieltä ajavat sitten keskisuomen kautta Kainuuseen. Spiidi on uudessa kodissaan joskus iltapimeällä. On varmaan aika väsynyttä poikaa siinä vaiheessa.

Matleena ei ole ollut oikein millänsäkkään. Heta näytti viimenäkemältä hieman huolestuneelta. Vaikka alkaa se varmaan olla tammoilekin helpotus että pääsivät tuosta isoksi kasvavasta rontista eroon. Ikäähän varsalla on jo sentään melkein 7kk.

Hevoset olivat yön pihalla, joten ei ole karsinoitakaan siivottavaksi. Söin juuri hapankaalia ja mietin mitä muuta keksisin tekosyyksi että pääsisin käymään postilaatikolla. Hallaa kun ei voi ottaa mukaan. En halua esitellä sille pihan ulkopuolisia asioita. Uudet paikat katsellaan sitten erikseen.

Here in this prison
Of my own making
Year after day I have grown
Into a hero
But there's no worship
Where have they hidden my thrown...

Irroittelen muistoja vuosien varrelta. Kauniita ja karuja.
Mitä minä näin, kun pää pystyssä katsoin eteenpäin.

Jokainen elämä on yhtä lailla seikkailua, yllätystä, pettymyksiä ja onnea. Sitä kaikkea sekaisin ja yhtä aikaa. Jos minun talenttini on kadonnut johonkin, olen saanut vastapainoksi tasapäistetyn mielenrauhan. Jos minun tuskani luovuus on poissa, löydän itsestäni empatian ja kyvyn ymmärtää sekä rakastaa ehdoitta.

Samaan aikaan ihminen voi olla surullinen siitä mitä on menettänyt ja iloita siitä mitä on tämän menetyksen johdosta saavuttanut.
Ystävät ovat jääneet taakse ja usein kaipaan niin että sydän pakahtuu.
Toisaalta minulla on oma koti, sellainen josta olen haaveillut, jossa saan elää turvassa ja pitää eläimet lähelläni.

Toisina päivinä keräilen rippeitä vanhasta itsenäisyydestäni ajelemalla johonkin suureen karuun ostoskeskukseen.
Mutta minulla on myös nyt ihminen johon voin täydestä sydämestäni luottaa. Niinkuin olen sanonut että yhdessä mennään yli mistä vaan.

On päiviä jolloin sydämeni on raskas ja kaipaan ihmisiä ja tilanteita.
Pitää kuitenkin muistaa ettei mennyttä voi koskaan saada takaisin.
Ja ilman menneisyyttä ei olisi näitä armaita nykyhetkiä, jolloin me rakennamme lisää mennyttä jota voi sitten vuosien päästä kaiholla muistella.

Koira tassuttaa unisena makuuhuoneessa. Vaihtoi juuri sängystä huovan päälle lattialle. Itsekin olin aamutallin jälkeen takaisin peiton alla klo 7:01, mutta jostain syystä uni ei nyt sitten tullut. Eipä ole ensimmäinen kerta.

Ulkona on pimeää, enkä osaa muuta kertoa kuin että plussakeliä mennään. Jotain partikkeleita oli ilmassa mutta suoranaisesti en sitä sateeksi kutsuisi. Matleena räpytteli unisen silmiään aamulla, olisivat matalapaineen johdosta varmaan jääneet vielä mielellään talliin nukkumaan.

Tänään alkoi viikko 16 ja sikiö voi kohta kuulla puheeni ja sen jälkeen ympäröiviä asioita. Nyt vain ahkerasti progea kuuntelemaan ja toivomaan että tulisi korvaa muullekin kuin humpalle.

Mikään kovin hektinen viikko ei ole edessä, ellei jotain yllättäen ilmene. Keskiviikkona olisi varsan tarkoitus lähteä kohti uutta kotia ja torstaina menen iltapäivällä hammaslääkäriin. Hevospuolen hierontahommia saattaa toki tulla, mutta mitä pitemmälle loppuviikkoon mennään, sen epätodennäköisempää on että otan mitään ylimääräistä.

Loppukuusta ajattelimme viettää Laurin kanssa vielä yhteiden lemmenloman ja varasin hotellin. Toivottavasti saadaan eläinten hoito järjestymään sille ajalle ja saa vielä kerran relata, syödä ravintolassa ja ennenkaikkea nukkua pitkään!

Pelasin pitkästä aikaa Princess Maker 2:ta vain todetakseni että minusta tulisi huono isä pienelle tyttärelleni.
Laitoin lapsen ravintola-alalle ja tanssia opettelemaan ja siitä tuli todella kaunis ja hyvä kokkaamaan, mutta valitettavasti tyhmä kuin saapas ja loppujenlopuksi niin syntinen yksilö, ettei kukaan huolinut sitä vaimoksi vaan se joutui takakujille ilotytöksi.

Toisaalta huvittaisi ottaa uusikin erä peliä, mutta sitten pitäisi kaivella spoilerit esiin ja warrior-luokan intuektiellin tanssitytön duusaamiseen menee tuplasti aikaa tämänpäiväiseen pikapeliin verrattuna.

Vink: Princess Maker 2 löytyy ainakin joiltain Abandon Ware- siteilta. On melkein yhtä jännä kuin Diablo II.

"Kamalia kuvia olette ottaneet! Miksi ihmeessä pitää seistä moottorisahan kanssa hevosen vieressä? Mitä jos hevonen olisi säikähtänyt ja juossut päin sahaa? Oletteko ihan terveitä tapauksia? Voi jestas että pitää ihmisen olla TYHMÄ!!!!"

**reps**

Tänään pääsin liikkeelle jo aamusta kun neuvola-aika oli klo 9.00.
Eipä siellä mitään ihmeellistä, vähän tuli närinää kun painoni on pikemminkin laskenut vaikka sen pitäisi nousta. Sydänäänet osattiin tälläkertaa ottaa niin että sieltä jotain kuuluikin ja arvot olivat muutenkin kohdallaan.

Suuntasin johtotähden kohti Kehä III:sta ja palloilin Petikossa kunnes Lauri oli valmis lähtemään syömään. Hyvä tarkoitukseni olisi ollut käydä jossain isommassa kauppakeskuksessa yksin ja ajan kanssa, mutta koska Lauri halusi Myyrmanniin raketteja ostamaan, pyörähdin vain siellä parissa paikassa. Eihän sieltä oikein mitään löytynyt. Kenkäkaupassa tulin taas vain vihaiseksi. Yksi paita lähti mukaan ja söimme intialaista kakkoskerroksen lounaspaikassa. Raketteja sen sijaan tuli pari muovikassillista.

Vein Laurin pois ja ajelin kotiin. Sain sentään Petikon Tarjoustalosta hankittua tallitalikkoon uuden lavan. Kun kaksi vierekkäistä piikkiä on katki, on vanhaa ihan turha käyttää enää. Tulee vain vihaiseksi. Täytyy vaihdella uusi tilalle kun kerkiää. Oli taas varmaan vuoden paras investointi!

Eilen olin Heinäsissä. Alkaa työ jo tuntua. Tänään on ollut alakroppa, mm. jalat kipeät hierontatyöstä. Kuukauden aikana vielä muutama keikka ja se on siinä sitten.

...mutta ei se ylettömän hauskaa ja ihanaakaan ole tuntunut olevan.
Ensin 3kk silkkaa pahoinvointia, jonka jälkeen alkavat epämääräiset kivut ja vihlaisut kun kudokset alkavat antamaan periksi. Kaiken yllä leijuu raskas aikaansaamattomuus ja väsymys, joka jumiuttaa pienen naiseläjän sohvan pohjalle peiton alle.

Olin pikkuinsen uumoillut lähtöä kaupoille. Kurkkaamaan olisiko alennusmyynneissä ollut mitään kivaa. On vain ollut jotenkin ylivoimaista mennä laittamaan Eberspächer hurisemaan ja kammata tukkansa. Huomenna joutuu kuitenkin tekemään taas jotain elämisensä eteen ja muutenkin hiukan närästää aamiaiseksi nautittu jouluruoka. Mitä selityksen makua.

Laittelin uuden kuvan pärstästäni. Ompa minusta tullut masentuneen näköinen, tai sitten se vaan on tämä pimeä vuodenaika. Huomatkaa aito Diorin huivi. Lienee ainoita merkkivaatteita joita omistan ;)

Äh, pitäisikö lähteä sinne Nummelaan. Tarvitsisin mm. uudet kengät, jotkut talvimonot. Olen juossut kuseltahaisevissa tallikengissä koko syksyn. Missä meikäläisen mennyt tyyli on? Nyt on vain pilkkihaalarit ja uudet toppakengät, kun huomasin punaisten Strollersieni homehtuneen viime kesän kosteuden vuoksi.

Kinkkua, suklaata, lohta, suklaata, laatikoita, kettukarkkeja jne.
Olen juonut jopa punkkua, puoli lasillista päivässä ;) Ehkä sen verran uskaltaa joulun kunniaksi ottaa. Ripassa on herkkua siinä missä muutkin jouluruuat.

Aatto meni ihmeen kivuttomasti, ehkä siihen auttoi kiire, ettei tarvinnut olla liian pitkään missään. Saatiin sitä sun tätä ja vähän rahaakin. Ja syötyä tuli niin paljon että illalla nukahdettiin kotona sohvalle kesken elokuvan. Siitä sitten heräiltiin klo 3:30 omaan petiin.

Jouluaaton parhaita hetkiä on tuoda hevoset iltaruualle sisään. Tälläkertaa saivat makeaa omenaa ja kuivaa leipää jokainen normaalisapuskan joukkoon. Matleenan karsinan nurkasta kuului aikamoinen möyssytys ja voin vain kuvitella miten kuola lensi suupielistä kun herkut katosivat hamuavaan kitaan. Varsallekin maittoivat omenanlohkot.

..ja sen jälkeen. Ollaan vain syöty, katsottu elokuvia ja syöty vähän lisää. Odottelemme tässä astianpesukoneen lopettelua, jonka jälkeen olisi tarkoitus lähteä käväisemään Nummelassa. Lisää filmejä... ;)

..huomatessani että olen kirjoittanut tänne melkein joka päivä.
Ehkä tämmöiset nettipäiväkirjat ovat ensimmäinen askel ihmisen kuolemaan syvässä angstissa ;) (eli minulla tuskin kaiken paskan keskellä on pelkoa että niin tulisi käymään, kun tässä kuussakin on monta tyhjää koloa)

Päivä lähti käyntiin yhtä kauniina kuin eilinen. Rautiaat kirmasivat varsa kannoillaan heinäkasoille. Eilen pysähdyin niitä katsomaan. Istuin pilkkihaalareissa kottikärryjen päällä. Jos tupakoisin, olisi varmaan vetäissyt sätkän siinä samalla.

Kohta pitäisi lähteä kaupoille. Minulla on tällä viikolla ollut taas jonkinverran pahoinvointia. En tiedä onko henkisellä puolella oma osuutensa. Eilen sain paniikkihäiriön omaisen tunteen kaupassa ja käveltiin äkkiä hyllyt läpi että päästin pois. Kun äiti kuoli, saatoin ottaa tarpeen mukaan rauhoittavaa, mutta Xanoria ei voi raskauden aikana syödä. Nyt täytyy selvitä omin voimin.


Tänään on se päivä että Moonspell kuulostaa hyvältä. Vanha sellainen.
Muistan kun olimme Derwyn kanssa keikalla Lepakossa keväällä 1998 ja siellä soittivat Moonspell ja Therion. Olin todellä järkyttynyt niistä synista, jotka Kuupellillä oli käytössä, eikä sen jälkeen olekkaan tullut yhtään hyvää levyä.
Wolfheart ja Irreligious ovat kovin erilaiset, mutta tykkään kovasti molemmista.

Viime kesältä on hyvät muistot Tampereelta. Olimme ryypänneet kaksi päivää Horzan kämpillä ja luukutimme Mephistoa uudelleen ja uudelleen. Olisi ollut hauska lähteä Messukylän Kirkon pihaan istumaan. En muista oliko keli huono vai nekrottiko muuten, mutta se reissu venyi ja venyi. Joka tapauksessa reissu oli helvetin hauska ja pääsimme vielä hengissä kotiinkin sunnuntaina.