IRC-Galleria

Syön suklaata ja kuuntelen Turkkilaista metalia.
Blackmetal alkoi kyllästyttää joten nyt rulettaa Mezarkabul ja itämaiset folk-melodiat :)

Tämä viikko on ollut rankka. Olen poikki mutta melko onnellinen. Kunto on hyvä ja kaikkeni olen antanut - enkä edes turhaan :)
Pahin on kuitenkin edessä: Huomenna täytyy mennä lasten kanssa Ikeaan. Voi helvetin perkeleen homonkakka! Ei tule olemaan kiva reissu, mutta tuleepahan tehtyä kun ne sängyt on hommattava.

Eilen sensijaan oltiin Nummelassa kolmistaan ja kaikilla oli mukavaa. Sai vähän aikaa kulumaan ja turhia hankintoja tehtyä ;) Ostin jopa itselleni jotain, kun oli paitoja 70% alennuksessa Seppälässä. Päägalloja etc.

Tänään perjantaisiivous tehty, vigit lauottu, Batteryt juotu ja kello vasta kymmenen.
Näillänäkymin Deifi tulisi tuossa vapun tienoilla himaan riippuen keleistä ja siitä miten meikäläisen käsi kestää implantin laiton jälkeen ison pelleilevän hevosen lastaamisen ;)

Joo. Väsyttää.
Olin eilenkin niin poikki että kun menin ennen kasia nukuttamaan Severiä niin jäin sille tielle.
Mulla on nyt duunijuttuja su-pe välillä joka päivä. Maanantai piti olla vapaa mutta tuli se varsan vienti. Tänään piti olla vapaa, vaihdettiin vuoroa joten vapaa viikonloppu.
Onneksi hevoshommat on sellaisia että niissä ei mene hermo, jossain asiakaspalvelutilanteessa kiristyisi varmasti pinna tälläisen uupumuksen päälle, mutta paskaa lapatessa voi nollata aivot ja pistää kropan kärsimään ;) Ja taas tuli tehtyä parin tunnin kokovartalotreeni.

Kyllä mä vähän kelailinkin siinä samassa kun Joelfinan boksia mätin.
Feminismiä kun väitetään tasa-arvoa edistäväksi aatteeksi.
No nythän on niin että ihmiset on pirun ahneita ja jos tasa-arvo toteutuu niin meneekö tämäkin aate överiksi? Pistetään miehet kärsimään kostoksi menneistä ajoista? Ajetaan naisten etua jo miesten edun yli?

Minua ällöttää sukupuolten välinen etujen tavoittelu muutenkin.
Tässä tapauksessa olisin sitten ehkä itse se humanisti joka ajaa yksilön etuja ja yksilönvapautta sukupuolesta riippumatta. Toisaalta jokaisen pitäisi pystyä ajamaan omaa asiaansa edes vähän myös itse - olla oman onnensa seppä. Apua toki voi saada jos sitä osaa pyytää mutta periaatteessa yksilö on viimekäden vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Täysin satanistinen ei kantani tähän kuitenkaan ole vaan arvostan pitkälle yhteisöllisyyttä ja heikompien tukemista. Mahdollisuudet avaavat uusia mahdollisuuksia ja hyvä tulee usein takaisin kun sen laittaa kiertämään.

Otan eilisen tekstini siltäosin takaisin että meillä oli vuokraajalla käynyt vahinko. Asia on selvityksessä, hän soittaa anteeksipyynnöt.
En silti kauheasti arvosta sitä että hyökätään asiasta päälle ja puhutaan kuin pikkulapselle.
Samoin ihmettelen kuinka tunnistaa nimeltä hevosen useiden kymmenien metrien päähän, no varmaan muuta kautta kuultu että Keke on meillä joten sillä ok.

Toiset päivät vaan menee alusta loppuun pieleen ja eilinen oli yksi niistä. Koitan tänään koota itseäni vähän. Giittallekin olisi jo ratsuttajaa tiedossa ja ehkä jo vkl tulossa eli hommat etenee jossain suhteessa johonkin suuntaan.

Mua vaan vä-syt-tää tänäänkin mielettömästi. Onneksi Leila tekee tallityöt tänään. En ole hänelle vihainen, jokainen voi mokata joskus ja jos pyrkii korjaamaan virheensä niin uskon anteeksiantamiseen.

Eilinen epäilykseni piti paikkansa. Sissi varsoi viimeyönä.
Kauniin tähtipäisen orivarsan, harmi vaan että se ei ollut elävä :(
Minut soitettiin viemään varsaa tutkittavaksi, kyyneleet tulivat silmiin kun näin pienen mustan säkin jonne varsa oli piilotettu. Nostimme sen pakettiautoon ja ajelin Viikkiin jossa obduktio tehtiin jo tänään.
Sähköpostiin tuli pari kuvaa Virpille annettavaksi. Kyllä oli suloinen varsa, ikäänkuin nukkui silmät kiinni.

Itselläkin on tyhjä olo kun on jo monta kuukautta seurannut tamman tiineyttä ja odottanut varsaa syntyväksi. Vaikkei ole oma, niin silti koskettaa samoin kun se suru mitä tämä on tallilaisille ja tamman tukijoukoille aiheuttanut.
Huomenna kun menen töihin, on masu poissa :(

Odotus sekä oman Zafirini että töissä Jossun kohdalla jatkuu. Molemmat varsoisivat kesäkuun alussa.
Silti se iloinen fiilis on nyt jotenkin poissa. Ei osaa kuin toivoa parasta ja ajatella että elävä, terve varsa on suuri ihme.
Varsakuume laskee kummasti tälläisistä tapauksista.

Huomatkaa keskittynyt ilme ja tamman "mitä tuokin ämmä tuolla meinaa" -mulkaisu.
Kiitos kuvasta Johannalle, Deifi tulee näillä näkymin tuossa kevätpuolella, toivottavasti jäädäkseen.
Tamma kokeili aluksi että tarvitseeko minua totella, mutta kun istuin selkään niin tuntui että olisin tullut kotiin. Hei, mähän olen ollut täällä ennenkin ;)

Zafirin mahanen tänä aamuna

Vakuutusyhtiössä osataan lukea ja kirjoittaa.
Arvatkaa kuka omistaa Tapiolan mukaan ponin jonka nimi on NIMENPALLON ZAFIR

Virginia Tech johtaa edelleen... bc 33.
Mutta suomipojat eivät pärjää sakemanneille.

Eilen säännöllinen sukulaiskierros. Olin niin väsynyt että nukahdin klo 20 Julius kainalossa ;)
Leila ratsasti Kekkulin ja teki iltatallin joten ei tarvinnut sen suhteen uhrata voimia enää.

Ensin Turenkiin Ulla-tädin luokse. Äidin vanhemmatkin tulivat poikia katsomaan. Vähän huolissani olen ukista, ei ole oikein enää parhaimmillaan :( Tosin yli 80-vuotiaita hekin ovat kuten myös toiset isovanhempani.
Ulla oli tehnyt sapuskaa ja Severi söi posket pullollaan muusia ja lohta. Olisi mennyt varmaan miten paljon vaan. Julle nirsompana tökki sapuskaa, mutta Ulla-tädille ei ryppyillä ;) Sinne meni syöttämällä loputkin. Jälkkärin suhteen ei poika sitten kursaillutkaan.

Ennen kahta ajeltiin toisten isovanhempieni luokse Kikaristonkujalle.
Sielläkin pojat otettiin avosylin vastaan ja molemmat taisivat leikkiä itsensä väsyksiin vanhusten kanssa. Itsekin sai vähän huokaista ja istua rauhassa ilman että joku kokoajan kiipeilee päällä tai nahistelee niskassa. Sain myös vähän sponsorointia että saadaan vihdoin pojille sängyt ostettua. Olen kyllä todella kiitollinen koska meillä on ollut melko tiukkaa viimeajat. Onneksi hirvenlihaa tuli myös mukaan jokunen kilo, joten pysytänä sapuskassakin paremmin.

Neljän jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti ja Seve nukahti melkein heti autoon (päikkäreitä ei luonnollisesti saanut nukuttua) ja Julle putosi 30min ennen kotia. Oli muuten hänellä ensimmäinen pitempi reissu kokonaan ilman vaippaa. Niin se vaan on nyt sitten taakse jäänyttä elämää - ja äiti huokaisee tyytyväisyydestä ja helpotuksesta ;)

Rankkaa reissata kolmistaan pienten kanssa, mutta sukulaisia on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Joskus teini-ikäisenä sukujuhlat oli pakkopullaa, mutta nykyisin ymmärtää miten rajallista aika on. Olen todella onnellisessa asemassa siinä että kaikki isovanhemmat ovat vielä hengissä ja heihin on hyvät välit niin että tavataan ainakin jokusen kerran vuodessa.
Myös lapsille valtavia elämyksiä nähdä ystävällisiä kasvoja ympärillään, jotka jaksavat loruilla ja leikittää heitä :)