IRC-Galleria

Tämä päivä on kuin eilisen kopio. Paska ilma, väsyttää, vieläkään ei tullut postissa kyttäämääni Severin patologiaa tai Laurin Skoda-kirjaa ja olen vaan notkunut netissä.

Nyt toivosin että se ompelukone olisi täällä. Kerrankin inspiroisi edes pikkiriikkisen alkaa väsätä jotain bodya, niin en sitten ole saanut aikaiseksi tuoda tuota kotosalle tekosyynä se ettei ole tilaa. No ei sitä itseasiassa kauheasti olekkaan. Kyllähän käsityöt sitten lähtee käyntiin kun vaan saa potkittua itseään perseelle, mutta just nyt en ole ommellut mitään varmaan neljään vuoteen enkä tiedä miten katastrofaalisia tulokset on. Onneksi nuo suunnitelmani ovat pieniä kokonaisuuksia. Muistan vieläkin miten olen joskus ommellut väärät puolet vastakkain huolimattomuuttani. Huoh. Joskus oli ihan kivaakin olla tuottelias.

Olen suunnitellut jo jonkinaikaa että listaisin Hallan lempinimet. Koitan tehdä sen tähän. Varmaan joutuu päivittämään vielä:

Koira, Haltex, allaH-Akbar, Schnappi, Nappi, Sinappi, Pentu, Yy, Rakki, Räkky, Päivänsäde, Kuono, Äitin-Kulta, Hallusinaatio, Hallu

Muita:
Inhottava, Tassut Rivissä, Paskiainen, Rakkinahka

Lisäksi se "tahrii kaiken".

..tai itseasiassa toisin päin. Ja onnistuin polttamaan ikeneni mozarellajuustossa.
Parin tunnin päästä skruudasin jälkiuunileipää (kermajuustolla ja tomaatilla) ja ai että teki kipeetä jokainen haukkaus. Piti yrittää napata sivuhampailla kun tuo ien on vieläkin ihan tulessa varomattoman pizzannauttimisen jäljiltä.

Vaikka oikeasti minulla on hampaat huippukunnossa. Nyt on hammaskivet poistettu, suussa ei ole yhtään paikkaa eikä yhtään reikää. Piti ihan varmistaa että onko minua koskaan paikattu, kun itse en osannut sanoa. Eipä siellä kuulemma mitään näyttänyt sitten olevan. Joudun kuitenkin käymään vielä hammaslääkärillä koska hoitaja tykkäsi että viisaudenhammas näyttää hiukan epäilyttävältä. Ei ole nyt vaivannut pariin vuoteen, mutta olisihan se tietty mukavaa jos ottaisivat nuo loputkin pois edellyttäen ettei ole yhtä rankka operaatio kuin tuo yhden leikkaaminen silloin 5v sitten.

Tehtiin ihan pieni hihnalenkki Hallan kanssa. Postilaatikolle ja takaisin. Onhan se hyvä että 9kk ikäinen koira osaa kulkea narunpäässä nätisti... kun ei ole montaa kertaa tarvinnut viedä. Mutta ei se kyllä ole myöskään oppinut vetämään joten aika "kivuntonta" sen kanssa olisi varmaan narussa lenkkeilläkin.

Laurin vanhemmat ovat muuttamassa Karkkilaan. Kiva että isovanhemmat tulevat meidän ipanalla olemaan lähellä. Olen koko päivän surffaillut kestovaippasivuilla ja jotain tarvis vähitellen hankkia. Täytyy pitää silmällä hyviä tilaisuuksia :)

Jeejee.
Olipas taas ihana pitkä viikonloppu, yhdessäoloa ja sitärataa :)
Jätskiä on tullut syötyä ihan laittoman paljon ja elokuvia katsottua "muutama". Tänäänkin tsiigasin aamupalaksi yhden joka itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, mutta siinä esiintyi Rebecca Romijn-Stamos joka on tosi lääh ja varmaan about kauneimpia naisnäyttelijöitä mitä on.

Viikonloppuna oli myös vastoinkäymisiä.
Halla suuttui kun läksimme kauppaan ja jätimme hänet yksin. Niinpä tuo pieni ryökäle oli päättänyt lorottaa täyden lastin meidän sänkyyn. Kun tultiin paikalle, oli petari tietty imenyt jo kuset, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa se kuivumaan ja sitten seuraavaksi päiväksi tuulettumaan.
Torstaina söin mummun 80-vuotispäivän kunniaksi liikaa makeaa ja koko illan vaan väsytti ja olimme pahalla tuulella. Lauantain ravintola-ekskursio Lohjalla oli myös pettymys. Jouduimme odottamaan ruokaa tilauksen jälkeen YLI TUNNIN ja syötyämme lähdimme kassan kautta, kun kukaan ei tullut meille laskua tuomaan. Jos ei olisi ollut jo niin väsynyt odottamaan niin olisin laittanut palautetta.

Tämän päivän hyvä asia. Skodanromu lähti käyntiin ja Lauri pääsi töihin ongelmitta.
Huonoa: Mersulla ei viitsi ylimääräistä ajoa tehdä, kun vetari huutaa niinmaan perkuleesti. Siitä syttyi sitäpaitsi flekti eilen palamaan ja muutenkin vaatisi vuosihuoltoa ennen katsastusta.
Olen vankina kotona.

Spiidi lähti tänään.
Uusi omistaja saapui 8 jälkeen suurensuuren trailerin kanssa pihaan ja varsa saatiin lastattua ongelmitta sisään. Heidän matkansa jatkui kohti Renkoa, jossa Spiidin siskopuoli Aava tulee kyytiin ja sieltä ajavat sitten keskisuomen kautta Kainuuseen. Spiidi on uudessa kodissaan joskus iltapimeällä. On varmaan aika väsynyttä poikaa siinä vaiheessa.

Matleena ei ole ollut oikein millänsäkkään. Heta näytti viimenäkemältä hieman huolestuneelta. Vaikka alkaa se varmaan olla tammoilekin helpotus että pääsivät tuosta isoksi kasvavasta rontista eroon. Ikäähän varsalla on jo sentään melkein 7kk.

Hevoset olivat yön pihalla, joten ei ole karsinoitakaan siivottavaksi. Söin juuri hapankaalia ja mietin mitä muuta keksisin tekosyyksi että pääsisin käymään postilaatikolla. Hallaa kun ei voi ottaa mukaan. En halua esitellä sille pihan ulkopuolisia asioita. Uudet paikat katsellaan sitten erikseen.

Here in this prison
Of my own making
Year after day I have grown
Into a hero
But there's no worship
Where have they hidden my thrown...

Irroittelen muistoja vuosien varrelta. Kauniita ja karuja.
Mitä minä näin, kun pää pystyssä katsoin eteenpäin.

Jokainen elämä on yhtä lailla seikkailua, yllätystä, pettymyksiä ja onnea. Sitä kaikkea sekaisin ja yhtä aikaa. Jos minun talenttini on kadonnut johonkin, olen saanut vastapainoksi tasapäistetyn mielenrauhan. Jos minun tuskani luovuus on poissa, löydän itsestäni empatian ja kyvyn ymmärtää sekä rakastaa ehdoitta.

Samaan aikaan ihminen voi olla surullinen siitä mitä on menettänyt ja iloita siitä mitä on tämän menetyksen johdosta saavuttanut.
Ystävät ovat jääneet taakse ja usein kaipaan niin että sydän pakahtuu.
Toisaalta minulla on oma koti, sellainen josta olen haaveillut, jossa saan elää turvassa ja pitää eläimet lähelläni.

Toisina päivinä keräilen rippeitä vanhasta itsenäisyydestäni ajelemalla johonkin suureen karuun ostoskeskukseen.
Mutta minulla on myös nyt ihminen johon voin täydestä sydämestäni luottaa. Niinkuin olen sanonut että yhdessä mennään yli mistä vaan.

On päiviä jolloin sydämeni on raskas ja kaipaan ihmisiä ja tilanteita.
Pitää kuitenkin muistaa ettei mennyttä voi koskaan saada takaisin.
Ja ilman menneisyyttä ei olisi näitä armaita nykyhetkiä, jolloin me rakennamme lisää mennyttä jota voi sitten vuosien päästä kaiholla muistella.

Koira tassuttaa unisena makuuhuoneessa. Vaihtoi juuri sängystä huovan päälle lattialle. Itsekin olin aamutallin jälkeen takaisin peiton alla klo 7:01, mutta jostain syystä uni ei nyt sitten tullut. Eipä ole ensimmäinen kerta.

Ulkona on pimeää, enkä osaa muuta kertoa kuin että plussakeliä mennään. Jotain partikkeleita oli ilmassa mutta suoranaisesti en sitä sateeksi kutsuisi. Matleena räpytteli unisen silmiään aamulla, olisivat matalapaineen johdosta varmaan jääneet vielä mielellään talliin nukkumaan.

Tänään alkoi viikko 16 ja sikiö voi kohta kuulla puheeni ja sen jälkeen ympäröiviä asioita. Nyt vain ahkerasti progea kuuntelemaan ja toivomaan että tulisi korvaa muullekin kuin humpalle.

Mikään kovin hektinen viikko ei ole edessä, ellei jotain yllättäen ilmene. Keskiviikkona olisi varsan tarkoitus lähteä kohti uutta kotia ja torstaina menen iltapäivällä hammaslääkäriin. Hevospuolen hierontahommia saattaa toki tulla, mutta mitä pitemmälle loppuviikkoon mennään, sen epätodennäköisempää on että otan mitään ylimääräistä.

Loppukuusta ajattelimme viettää Laurin kanssa vielä yhteiden lemmenloman ja varasin hotellin. Toivottavasti saadaan eläinten hoito järjestymään sille ajalle ja saa vielä kerran relata, syödä ravintolassa ja ennenkaikkea nukkua pitkään!

Pelasin pitkästä aikaa Princess Maker 2:ta vain todetakseni että minusta tulisi huono isä pienelle tyttärelleni.
Laitoin lapsen ravintola-alalle ja tanssia opettelemaan ja siitä tuli todella kaunis ja hyvä kokkaamaan, mutta valitettavasti tyhmä kuin saapas ja loppujenlopuksi niin syntinen yksilö, ettei kukaan huolinut sitä vaimoksi vaan se joutui takakujille ilotytöksi.

Toisaalta huvittaisi ottaa uusikin erä peliä, mutta sitten pitäisi kaivella spoilerit esiin ja warrior-luokan intuektiellin tanssitytön duusaamiseen menee tuplasti aikaa tämänpäiväiseen pikapeliin verrattuna.

Vink: Princess Maker 2 löytyy ainakin joiltain Abandon Ware- siteilta. On melkein yhtä jännä kuin Diablo II.

"Kamalia kuvia olette ottaneet! Miksi ihmeessä pitää seistä moottorisahan kanssa hevosen vieressä? Mitä jos hevonen olisi säikähtänyt ja juossut päin sahaa? Oletteko ihan terveitä tapauksia? Voi jestas että pitää ihmisen olla TYHMÄ!!!!"

**reps**

Tänään pääsin liikkeelle jo aamusta kun neuvola-aika oli klo 9.00.
Eipä siellä mitään ihmeellistä, vähän tuli närinää kun painoni on pikemminkin laskenut vaikka sen pitäisi nousta. Sydänäänet osattiin tälläkertaa ottaa niin että sieltä jotain kuuluikin ja arvot olivat muutenkin kohdallaan.

Suuntasin johtotähden kohti Kehä III:sta ja palloilin Petikossa kunnes Lauri oli valmis lähtemään syömään. Hyvä tarkoitukseni olisi ollut käydä jossain isommassa kauppakeskuksessa yksin ja ajan kanssa, mutta koska Lauri halusi Myyrmanniin raketteja ostamaan, pyörähdin vain siellä parissa paikassa. Eihän sieltä oikein mitään löytynyt. Kenkäkaupassa tulin taas vain vihaiseksi. Yksi paita lähti mukaan ja söimme intialaista kakkoskerroksen lounaspaikassa. Raketteja sen sijaan tuli pari muovikassillista.

Vein Laurin pois ja ajelin kotiin. Sain sentään Petikon Tarjoustalosta hankittua tallitalikkoon uuden lavan. Kun kaksi vierekkäistä piikkiä on katki, on vanhaa ihan turha käyttää enää. Tulee vain vihaiseksi. Täytyy vaihdella uusi tilalle kun kerkiää. Oli taas varmaan vuoden paras investointi!

Eilen olin Heinäsissä. Alkaa työ jo tuntua. Tänään on ollut alakroppa, mm. jalat kipeät hierontatyöstä. Kuukauden aikana vielä muutama keikka ja se on siinä sitten.

...mutta ei se ylettömän hauskaa ja ihanaakaan ole tuntunut olevan.
Ensin 3kk silkkaa pahoinvointia, jonka jälkeen alkavat epämääräiset kivut ja vihlaisut kun kudokset alkavat antamaan periksi. Kaiken yllä leijuu raskas aikaansaamattomuus ja väsymys, joka jumiuttaa pienen naiseläjän sohvan pohjalle peiton alle.

Olin pikkuinsen uumoillut lähtöä kaupoille. Kurkkaamaan olisiko alennusmyynneissä ollut mitään kivaa. On vain ollut jotenkin ylivoimaista mennä laittamaan Eberspächer hurisemaan ja kammata tukkansa. Huomenna joutuu kuitenkin tekemään taas jotain elämisensä eteen ja muutenkin hiukan närästää aamiaiseksi nautittu jouluruoka. Mitä selityksen makua.

Laittelin uuden kuvan pärstästäni. Ompa minusta tullut masentuneen näköinen, tai sitten se vaan on tämä pimeä vuodenaika. Huomatkaa aito Diorin huivi. Lienee ainoita merkkivaatteita joita omistan ;)

Äh, pitäisikö lähteä sinne Nummelaan. Tarvitsisin mm. uudet kengät, jotkut talvimonot. Olen juossut kuseltahaisevissa tallikengissä koko syksyn. Missä meikäläisen mennyt tyyli on? Nyt on vain pilkkihaalarit ja uudet toppakengät, kun huomasin punaisten Strollersieni homehtuneen viime kesän kosteuden vuoksi.