IRC-Galleria

Lähdin ennen kymmentä hierontakeikalle naapurikuntaan.
Tiet ovat ihan peiliä ja tuulessa kulkevat lumikiteet hyväilevät sen vieläkin liukkaammaksi. Meinasi lähteä jalat alta kun kotiin tullessa kävin postilaatikolla. Mersu myös pyki hiukan mäkeä noustessa mutta pääsimme kunnialla pihaan.

Tällähetkellä lumi tulee vaakasuorassa, joten houkuttelin hevoset pihaton sisään syömään päiväheiniä. Matleena ei vaan tunnu olevaan millänsäkään vaikka sen selässä oli sentin valkoinen kerros ja Heta menee sinne missän Matleena on. Onneksi sain karsinat siivottua jo aamusta niin ei tarvitse illemmalla enää mennä itseään jäädyttämään. Tämä kun ei varmaan lopu ihan heti. Seuraavina päivinä tullaan käymään taas lähellä myrskylukemia. Tylsää :(

Taidan perehtyä kirjastosta lainaamaani aineistoon. Hevosen ensiapua, imettämisen perusteita ja vaateompelua. Elämässä on hyvä osata monenlaisia asioita.

Kellon on tulossa pian viiden, eikä ulkona vielä ole sysimustaa niinkuin kuukausi takaperin.
Sininen hetki on tosin jo lopuillaan ja puut ovat menettäneet persoonallisuutensa. Ne ovat enää hahmoja tai yhtenäinen seinämä tummenevaa taivasta vasten.

Ompelin tänään elämä ensimmäisen vauvanvaatteen ja minulla meni siihen nelisen tuntia ruokataukoineen. Ei tullut kovin hieno, mutta ehkäpä sitä voi käyttää. Lehdessä oli niin huonot kuvat, etten tiedä miten tämän vaatekappaleen pitäisi oikeasti toimia ja tein siitä vielä oman versioni jättämällä hihat pois. Hihattomia löytyy kaupasta niin huonosti että pari täytyy surauttaa itse. Ensi kerralla ostan helpompi neppareita. Nuo joutui ompelemaan käsin ja siihen meni tuhottimasti aikaa.

Tuloksena tuntien uurastuksesta on 56cm musta kietaisubody punaisilla koristeompeleilla. Tämä on aika punk, mutta niin saakin olla. Pieniä istuvuuskämmejä niinkuin omatekemissä aina on (viimeksi olen ommellut mitään vuonna 2001) mutta ei varmaan näytä vauvan päällä kovin karsealta.

Sain myös postissa ostamani sisävaipat ja odottelen ensimmäistä vaippakuortani. Meidän takia ei tarvitse lyhentää jäteastian tyhjennysväliä ensi kesänä.

Faija vinkkasi minulle Pandora.comin ja jäin koukkuun. Oma radioasema soi jatkuvasti ja uusia kivoja tuttavuuksia olen löytänyt. Nyt soi Beau Brummels ja kappale Just a Little. Tämä on joku San Franciscolainen bändi, perustettu vuonna -64. Aika kiva.

Viikonloppu meni vähän turhan hektisissä merkeissä. Ikävä todeta että se on nyt jo ohitse. Tällä viikolla tosin on niin paljon tekemistä, että kuluu varmaan nopsaan. Vielä puristan viimeiset hierontakeikat läpi Heinäsissä ja Karkkilassa. Sitten vois alkaa sapatti. Maha alkaa muutenkin olla jo tiellä ja sieltä tuupitaan meikäläistä ihan päivittäin.

Haimme lauantaina vaunut, jotka ostin huutonetistä. Ovat lähes käyttämättömät ja siistikuntoinen viimevuoden malli. Olen aika tyytyväinen ostokseeni, nyt pitäisi vaan malttaa odottaa ensi kuuhun ennen mitään isompia hankintoja. Tekee hirveästi mieli hankkia kaikkea vaikka tässä on vielä 5kk jäljellä.

Avauspäivä 19.12.2005

Severillä ollut edellisenä päivänä ähkyoireita . Seuraavana päivänä se oli alkanut kipuilemaan voimakkaammin letkutuksen jälkeen. Tullessaan hevossairaalaan se oli maannut selällään. Severi oli kauttaaltaan hikinen ja tuntui rektaalisesti tutkittaessa täyttyneelta. Siltä ei tullut refluksia. Ultraäänessä havaittiin ohutsuolen seinämän olevan voimakkaasti paksuuntunut, paksusuolen seinämässä lievää ödeemaa sekä ohut- ja paksusuolen olevan liikkumattomat. Severiä nesteytettiin ja annettiin lidocainia, mutta sen kipuoireet eivät hellittäneet. Sillä ei ollut leikkauslupaa, joten päädyttiin eutanasiaan.

Sisäelinten asento sekä ruumiinonteloiden sisällys ja kalvot:
Vatsaontelossa oli kellertävää nestettä muutama litra. Umpisuolen ja ison koloonin kiinnittymiskohta oli siirtynyt kraniaalisesti pallean oikeaan reunaan. Vasen koloon oli siirtynyt kaudaalisuuntaan ja kulki poikittain lantio-ontelon edestä ja flexura pelvina oli oikealla kyljellä ja voimakkaasti laajentunut.

Verenkiertoelimet:
Perna oli kauttaaltaan staasautunut ja sen viillospinta oli verekäs. A mesenterica cranialiksesta haarautuvan verisuonen limakalvossa oli poikittaisia juovia.

Hengityselimet:
Keuhkot hieman kongestoituneet ja ödemaattiset.

Ruuansulatuselimet:
Maksassa kaksi vaaleaa, tarkkarajaista kiinteää, ulospäin pullistuvaa nodulaa joiden halkaisija noin 1cm. Mahalaukun sisällä pehmeää rehumassaa n.7l. Duodenumin limakalvo oli paksuuntunut ja punertava. Ison colonin loppuosa oli laajentunut ja siinä oli 2 ämpärillistä (reilu 20l) kohtalaisen tiivistä rehumassaa jonka seassa oli hiekkaa, muualla koolonin sisältö oli melko vetistä. Pikku koolonin sisältö oli vetistä. Paksusuolessa oli runsaasti kaasua ja sen limakalvo oli kauttaaltaan staasautunut ja ödemaattinen. Myös umpisuolen limakalvo oli staasautunut ja ödemaattinen. Flexura pelvinan kohdalla suoliliepeessa vertymiä.

Diagnoosiehdotus:
Paksusuolen asennon muutos on aiheuttanut suuren osan Severin löydöksistä. Ruuansulatuskanavan sisällön muutokset, limakalvomuutokset ja suoliston laajentuminen johtuvat tästä. Pernan staasautuminen johtuu kivusta ja lopetuksesta. Keuhkojen muutokset ovat todennäköisesti lopetuksesta johtuvia.

Patologiaeläinlääkärin loppuarvio:
Päälöydöksenä oli paksusuolen asennonmuutos, jossa fleksura pelvina oli siirtynyt kaudalisesti oikealle kyljelle. Umpisuoli ja paksusuolen tyvi olivat siirtyneet kraniaalisesti lähelle palleaa. Umpi- ja paksusuolen limakalvo oli ödemaattinen ja verekäs mikäs saattaa johtua osittaisen torsion aiheuttamasta verenkiertohäiriöstä. Lisäksi dorsaalisen koloonin loppuosassa oli suuri ummetusmassa, mikä on saattanut myötävaikuttaa asennonmuutoksen syntyyn. Ummetusmassan seassa oli myös hiekkaa.
Sivulöydöksenä maksassa todettiin kaksi pientä kroonista paisetta

Siivosin eilen ja siivoan tänään. Mitä hittoa?

Tämä päivä on kuin eilisen kopio. Paska ilma, väsyttää, vieläkään ei tullut postissa kyttäämääni Severin patologiaa tai Laurin Skoda-kirjaa ja olen vaan notkunut netissä.

Nyt toivosin että se ompelukone olisi täällä. Kerrankin inspiroisi edes pikkiriikkisen alkaa väsätä jotain bodya, niin en sitten ole saanut aikaiseksi tuoda tuota kotosalle tekosyynä se ettei ole tilaa. No ei sitä itseasiassa kauheasti olekkaan. Kyllähän käsityöt sitten lähtee käyntiin kun vaan saa potkittua itseään perseelle, mutta just nyt en ole ommellut mitään varmaan neljään vuoteen enkä tiedä miten katastrofaalisia tulokset on. Onneksi nuo suunnitelmani ovat pieniä kokonaisuuksia. Muistan vieläkin miten olen joskus ommellut väärät puolet vastakkain huolimattomuuttani. Huoh. Joskus oli ihan kivaakin olla tuottelias.

Olen suunnitellut jo jonkinaikaa että listaisin Hallan lempinimet. Koitan tehdä sen tähän. Varmaan joutuu päivittämään vielä:

Koira, Haltex, allaH-Akbar, Schnappi, Nappi, Sinappi, Pentu, Yy, Rakki, Räkky, Päivänsäde, Kuono, Äitin-Kulta, Hallusinaatio, Hallu

Muita:
Inhottava, Tassut Rivissä, Paskiainen, Rakkinahka

Lisäksi se "tahrii kaiken".

..tai itseasiassa toisin päin. Ja onnistuin polttamaan ikeneni mozarellajuustossa.
Parin tunnin päästä skruudasin jälkiuunileipää (kermajuustolla ja tomaatilla) ja ai että teki kipeetä jokainen haukkaus. Piti yrittää napata sivuhampailla kun tuo ien on vieläkin ihan tulessa varomattoman pizzannauttimisen jäljiltä.

Vaikka oikeasti minulla on hampaat huippukunnossa. Nyt on hammaskivet poistettu, suussa ei ole yhtään paikkaa eikä yhtään reikää. Piti ihan varmistaa että onko minua koskaan paikattu, kun itse en osannut sanoa. Eipä siellä kuulemma mitään näyttänyt sitten olevan. Joudun kuitenkin käymään vielä hammaslääkärillä koska hoitaja tykkäsi että viisaudenhammas näyttää hiukan epäilyttävältä. Ei ole nyt vaivannut pariin vuoteen, mutta olisihan se tietty mukavaa jos ottaisivat nuo loputkin pois edellyttäen ettei ole yhtä rankka operaatio kuin tuo yhden leikkaaminen silloin 5v sitten.

Tehtiin ihan pieni hihnalenkki Hallan kanssa. Postilaatikolle ja takaisin. Onhan se hyvä että 9kk ikäinen koira osaa kulkea narunpäässä nätisti... kun ei ole montaa kertaa tarvinnut viedä. Mutta ei se kyllä ole myöskään oppinut vetämään joten aika "kivuntonta" sen kanssa olisi varmaan narussa lenkkeilläkin.

Laurin vanhemmat ovat muuttamassa Karkkilaan. Kiva että isovanhemmat tulevat meidän ipanalla olemaan lähellä. Olen koko päivän surffaillut kestovaippasivuilla ja jotain tarvis vähitellen hankkia. Täytyy pitää silmällä hyviä tilaisuuksia :)

Jeejee.
Olipas taas ihana pitkä viikonloppu, yhdessäoloa ja sitärataa :)
Jätskiä on tullut syötyä ihan laittoman paljon ja elokuvia katsottua "muutama". Tänäänkin tsiigasin aamupalaksi yhden joka itsessään ei ollut mikään ihmeellinen, mutta siinä esiintyi Rebecca Romijn-Stamos joka on tosi lääh ja varmaan about kauneimpia naisnäyttelijöitä mitä on.

Viikonloppuna oli myös vastoinkäymisiä.
Halla suuttui kun läksimme kauppaan ja jätimme hänet yksin. Niinpä tuo pieni ryökäle oli päättänyt lorottaa täyden lastin meidän sänkyyn. Kun tultiin paikalle, oli petari tietty imenyt jo kuset, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa se kuivumaan ja sitten seuraavaksi päiväksi tuulettumaan.
Torstaina söin mummun 80-vuotispäivän kunniaksi liikaa makeaa ja koko illan vaan väsytti ja olimme pahalla tuulella. Lauantain ravintola-ekskursio Lohjalla oli myös pettymys. Jouduimme odottamaan ruokaa tilauksen jälkeen YLI TUNNIN ja syötyämme lähdimme kassan kautta, kun kukaan ei tullut meille laskua tuomaan. Jos ei olisi ollut jo niin väsynyt odottamaan niin olisin laittanut palautetta.

Tämän päivän hyvä asia. Skodanromu lähti käyntiin ja Lauri pääsi töihin ongelmitta.
Huonoa: Mersulla ei viitsi ylimääräistä ajoa tehdä, kun vetari huutaa niinmaan perkuleesti. Siitä syttyi sitäpaitsi flekti eilen palamaan ja muutenkin vaatisi vuosihuoltoa ennen katsastusta.
Olen vankina kotona.

Spiidi lähti tänään.
Uusi omistaja saapui 8 jälkeen suurensuuren trailerin kanssa pihaan ja varsa saatiin lastattua ongelmitta sisään. Heidän matkansa jatkui kohti Renkoa, jossa Spiidin siskopuoli Aava tulee kyytiin ja sieltä ajavat sitten keskisuomen kautta Kainuuseen. Spiidi on uudessa kodissaan joskus iltapimeällä. On varmaan aika väsynyttä poikaa siinä vaiheessa.

Matleena ei ole ollut oikein millänsäkkään. Heta näytti viimenäkemältä hieman huolestuneelta. Vaikka alkaa se varmaan olla tammoilekin helpotus että pääsivät tuosta isoksi kasvavasta rontista eroon. Ikäähän varsalla on jo sentään melkein 7kk.

Hevoset olivat yön pihalla, joten ei ole karsinoitakaan siivottavaksi. Söin juuri hapankaalia ja mietin mitä muuta keksisin tekosyyksi että pääsisin käymään postilaatikolla. Hallaa kun ei voi ottaa mukaan. En halua esitellä sille pihan ulkopuolisia asioita. Uudet paikat katsellaan sitten erikseen.

Here in this prison
Of my own making
Year after day I have grown
Into a hero
But there's no worship
Where have they hidden my thrown...

Irroittelen muistoja vuosien varrelta. Kauniita ja karuja.
Mitä minä näin, kun pää pystyssä katsoin eteenpäin.

Jokainen elämä on yhtä lailla seikkailua, yllätystä, pettymyksiä ja onnea. Sitä kaikkea sekaisin ja yhtä aikaa. Jos minun talenttini on kadonnut johonkin, olen saanut vastapainoksi tasapäistetyn mielenrauhan. Jos minun tuskani luovuus on poissa, löydän itsestäni empatian ja kyvyn ymmärtää sekä rakastaa ehdoitta.

Samaan aikaan ihminen voi olla surullinen siitä mitä on menettänyt ja iloita siitä mitä on tämän menetyksen johdosta saavuttanut.
Ystävät ovat jääneet taakse ja usein kaipaan niin että sydän pakahtuu.
Toisaalta minulla on oma koti, sellainen josta olen haaveillut, jossa saan elää turvassa ja pitää eläimet lähelläni.

Toisina päivinä keräilen rippeitä vanhasta itsenäisyydestäni ajelemalla johonkin suureen karuun ostoskeskukseen.
Mutta minulla on myös nyt ihminen johon voin täydestä sydämestäni luottaa. Niinkuin olen sanonut että yhdessä mennään yli mistä vaan.

On päiviä jolloin sydämeni on raskas ja kaipaan ihmisiä ja tilanteita.
Pitää kuitenkin muistaa ettei mennyttä voi koskaan saada takaisin.
Ja ilman menneisyyttä ei olisi näitä armaita nykyhetkiä, jolloin me rakennamme lisää mennyttä jota voi sitten vuosien päästä kaiholla muistella.