IRC-Galleria

Olipas eilen mukava päivä. Käytiin hakemassa matkarattaat, tutustumassa tukussa, hain pari avoketjua Eurokankaasta (ja ehdin ompelemaan? hahahah!) ja sensellaista. Kotiin tultiin vasta neljän maissa.

Lapsikin tuntui nauttivan reissusta. Välillä söi leipää ja banaania, annoin pullosta vesihuikkaa ja kun me vedettiin hamppareita niin iskin maissinaksun pojalle käteen, onhan nuo "uretaanipötköt" toki melkein yhtä hyviä kuin Chili McFeastit ;) Lapsi kuitenkin söi omansa nopeasti joten jouduin nyppimään omasta sämpylästäni pari palaa hänelle koska alkoi osoittaa harmistumisen merkkejä kun iskä mussuttaa viereisellä penkillä. Näin opetetaan lapsi jo nuorena siisteille tavoille.. autossa syöminen on nimittäin oma bravuurini ;)

Tukussa Battery muuten maksaa ihan sikapaljon vähemmän kuin kaupassa. Ostimme melkolailla kaikkea pientä, mutta käynti jäi vähän vajaaksi kun ei ollut lapsikärryjä ja jouduin häntä kantamaan. Painoa sentään n.9,5kg jo.

Illalla me siivottiin olkkari. Järjestettiin johdot ja pestiin lattiat.
Älkää kertoko Laurille että läikytin jo tänä aamuna siihen Batterya.. ja näppiksellekin. Inhottavan tahmea.

Tässä on sitten se lähete allergiatesteihin, joihin olisin ollut lasta viemässä jo puoli vuotta sitten. Kotona on niin kiva miettiä ja kokeilla eri juttuja ja yrittää samalla iskostaa lääkärien ja neuvolan päähän takomaa ajatusta että "on normaalia että vauva itkee".
Onneksi en ikinä ole onnistunut tuudittautumaan tuohon ajatukseen vaan yhdessä ollaan itketty kymmenet kerrat väsymystä ja huolta siitä kun ei yhtään tiedä missä vika on.

Saatiin sitten neuvolantätiä varten ne tarvittavat "todisteet" eli iho-oireet joita ilman "ei se voi olla allergiaa". Kiva näitä sitten hoidella ja levitellä kortisonia kun tämä olisi ollut vältettävissä. Kyselin pääsyä lääkärille jo silloin kun poika oli ihan pieni, mutta sitä ei tippunut.
Hymistellään että "kun on ensimmäinen lapsi..." jne. Esikoisetko ne sitten saakin kärsiä?
Äideillä ei ole paljon vaihtoehtoja kun pitäisi luottaa terveydenhuoltoon. Kakkosen kanssa jo osaakin olla jämäkämpi ja TIETÄÄ ettei siihen voi luottaa vaan pitää toimia itse ja pistää kovaa kovaa vastaan.

Mulla on suoraansanoen paska fiilis, sen verran ikävästi mua on kohdeltu julkisen puolella kun olen osoittanut huoleni lapsen terveydestä. Päivystyksessä pyöritetty silmiä ja milloin syytettyä hampaita (joita ei sitten ollut juuri silloin tulossa) tai pari päivää aikaisemmin syömääni valkosipulia. Eiköhän se jatkuva kitinä ja "vaikean vauvan tempperamentti" ole ollut kuitenkin osaltaan oireilua allergiasta ja mahavaivoista.

Ei ole pitkään niistä ajoista jolloin Jullea ei voinut laskea sekunniksikaan pois sylistä tai huuto alkoi. 5-6kk ikä oli se, jolloin kehitys tuntui ikäänkuin pysähtyneen. Muut sanoi että puoli vuotta on ihana ikä.. minä ihmettelen kun lapsi ei edes yritä, itkee vaan ja on lopettanut hymyilynkin. Ja kuukausi menee siinä että viihdytän häntä aamusta iltaan, olen aivan väsynyt, lopen kyllästynyt eläimiimme, omaan mieheen. koitan nukkua aamulla mahdollisimman pitkään että päivä olisi meillä lyhyempi. Olen jättänyt omasta ruokavaliostani jo kaikki maitotuotteet ja hedelmät, mehut, limsat yms. pois... Joka suupalalla mietti että "voiko tätä syödä", toisaalta en koskaan saanut omaan dieettiin mitään otetta.
Ja sitä alkoi itsekin kehitellä kaikkia selityksiä mistä se milloinkin johtui. Vaikka yritti kaikkensa niin silti tuntui epäonnistuneensa kun edes hymyä ei omalta lapseltaan saanut.

6kk jälkeen onneksi kaikki muuttui aika paljon, mutta ei tietenkään kokonaan.
Onneksi lääkärilähete tuli nyt neuvolasta, itsellä on mennyt jo niin usko terveydenhuoltoon. Samantien kun neuvolantäti sanoi että pitää käydä tuota näyttämässä, niin kysyin tietääkö hän hyviä YKSITYISIÄ lääkäreitä.
Maksettiin 50e siitä ilosta ettei tarvitse mennä kunnalliseen tylytettäväksi, mutta saatiin ainakin asiantuntevaa ja perinpohjaista sekä ystävällistä palvelua Mehiläisestä.

..vähän sama juttu kun reilu vuosi sitten ultrassa kun Juliuksen sydänäänet eivät kuuluneet ja polilta olivat viskaamassa vaan lähetteen takaisin neuvolaan. Pääsin Mehiläiseen heti ja siellä varmistettiin että minun 11+ viikkoinen voi hyvin ja gyne teki nopean rakennetutkimuksenkin samaan syssyyn :)

Juliuksen ihottuma oli yllättäen äitynyt tosi pahaksi ja sopivasti ennen neuvolaa oli tosi hirveä, näppylää on selässä, käsissä ja myös kyljessä. Tälläkertaa hyvässä yhteisymmärryksessä neuvolantädin kanssa sovittiin että vien pojan nyt lääkäriin ja tulen kuukauden päästä näyttämään uudelleen mikä on tilanne.

Paino oli nyt noussut puolisen kiloa kuukaudessa eli sen suhteen asia on kunnossa ja poika esitti neuvolantädille hienoa konttausta ja "karhunkäyntiä" sekä pyöri lelujen kanssa lattialla ja vääntyili, teki "vaakoja" ja ryntäsi repimään roskiksen muoveja.
Näiden asioiden suhteen tilanne on siis hyvä, enkä saanut enää narinaa siitä etten pakota lasta lattialle - viihtyy siellä jo ihan itsekin.

Ulkonanukuttamisesta tuli kyllä saarna, mutta en välitä.. hankeenko se pitäisi törtätä kun ei kerran vaunuissa viihdy edes sitä aikaa että saisin putsattua yhden karsinan, saati makuuasennossa nukkuakseen?
Sitten kun piha ei ole enää luistinrata niin ulkoillaankin enemmän, mutta nyt on suorastaan vaarallista kulkea lapsi liinassa/ergossa tuolla jäätiköllä.

Sainkin varattua jo täksi päiväksi ajan Lohjan Mehiläisestä lastenlääkärille. Kunnalliseen en lähde jonottamaan ja kuuntelemaan arvailuja vaan mennään suoraan yksityiselle ja selvitetään asia perinpohjin kun on aloitettukin.
Tuntuu että en saa mitään otetta tuosta ihottumasta, nytkin poika on nukkunut pelkässä vaipassa joten ilmaa on saanut ihan varmasti, toisaalta atooppista ihoa voi pahentaa stressi jota on nyt ollut uusien asioiden ja hampaiden muodossa viikon sisään enemmän kuin tarpeeksi.

Parin tunnin kuluttua siis matkaan, vaikka tuskin tuo ilman testejä selviää. Saadaan ainakin jotain hoito-ohjeita. Pistin jo tilauksen parista silkkivillaisesta lyhythihaisesta aluspaidasta joita ruvetaan käyttämään vaatteiden alla. Ihottumaahan ei koskaan ennen tätä ole ollut kropassa, mutta koska sitä nyt sitten on tullut niin käytetään kaikki keinot sen hoitoon. *huoh*

Taas näitä aamuja eikä mulla ole Batterya.
Eilisilta oli suoraan helkkarista, en enää päässyt nousemaan kun koitin nukuttaa poikaa joten Lauri teki iltatallin. Tasaisin väliajoin lapsi pärähti huutamaan ja muutenkin oli tosi levoton.
Hänelle on juuri ilmestynyt uusi yläetuhammas ja se selittäisi viimeaikaiset valittelut, mutta mielestäni hammas oli jo eilen niin hyvi läpi ettei tätä nyt oikein voi laittaa sen piikkiin.
Lieneekö jäänyt päälle?

Annoin varmuuden vuoksi särkylääkettä, en tiedä auttoiko se mutta seuraavat heräilyt oli vähemmän tramaattisia. Joka tapauksessa taas kerran tuli nukuttua paskasti. Ja olen tietty kovasti huolissani. Poika raapi taas otsansa verille illalla, eikä ihottuma oikein pääsee parantumaan.

Tulin aamutallilta. Pakkasta vain pari astetta, ulkona valoisaa. Hevoset taapersivat tyytyväisen ja rauhallisen oloisina ulos heinäkasoilleen. Sisälle päästyäni avaan Batteryn ja istun koneelle. Hoidan vähän firman sähköpostia ja kirjoitan myös yhden oman. Lauri vahtii poikaa makkarissa. Tulee aivan viime kesä mieleen - melkein pystyn haistaman helteen porottaman pihan.

Kuulin aamulla kun naapurit lähtivät töihin. Lauri ei huomannut varmaa sitäkään kun nukkui niin sikeästi. Tarhan portilla elukoita järjestellessän lähti vielä yksi auto.
Meidän perheestä kukaan ei mene duuniin tässä kuussa. L on nyt yli kuukauden lomalla - katsotaan mitä se tuo tullessaan.
Kauheasti kehittämismahdollisuuksia meillä ei nyt ole kun ei ole likviditeettiäkään. Remontit eivät pääse edistymään. Olen aivan persauki taas vaihteeksi, Mersun remontti vei melkein puolet viime kuun äp-rahasta ja sen lisäksi maksoin siitä isomman paalierän. Päasia on nyt kuitenkin se, että mulla on pihassa 2 heinäpaalia hevosille joista toinen avattiin toissailtana, eli ruokaa niille riittää. Koirallekin ostin viimeviikolla oman pussin, joten elukat pidetään sapuskassa hyvin. Julius syö sitten osittain jo samaa kuin me.

Huomasin nyt aamulla, että Elsa alkaa olla jo aamuisin hieman jäykkä. Kai tuon ison mahan kanssa paikallaan olo käy vähän turvottamaankin. Lisäksi se on nykyisin alkanut makaamaan karsinassa (ennen makaili lähinnä tarhassa) eli selkeät emätamman elkeet tulevat esiin.
Ajattelin käydä kävelemässä ilman satulaa tässä joku päivä ja kokeilla miten pysyn siellä. Viimeksi syksyllä ratsastimme tammoja ilman satulaa alalaitumelta tallille ja olinkin vähän hukassa paljaassa selässä. Tosin tasapaino muutenkin oli huono kun olin vasta synnyttänyt.

Matleenaa pitäisi lähteä katsomaan lähipäivinä. Jännittää nähdä se pitkästä aikaa. Vatsa on silläkin varmaan valtava. Ehkäpä siellä olisi nyt se tamma tulossa minulle mistä on haaveiltu vuosikausia...?

Autossa kuulin radiosta artistia nimeltä Jore Marjaranta. Olen todella typertynyt millaista paskaa kanavat syytävät eetteriin. Onko tämä vitsi?

Minulla oli eilen niin huono olo että jouduin lähtemään koulusta kesken luennon pois. Närästi ihan sairaasti ja vatsassa kiersi. Vaikka tiedän tämän olevan pelkästään stressioireita, niin haittasi kuitenkin keskittymistä siinä määrin että katsoin parhaaksi mennä lepäämään.
Ja mikä parasta, sain tehtyä tallityöt ennen Juliuksen nukuttamista - kerrankin.

Olen törmännyt sellaiseen huvittavaan seikkaan että omassa blogissakaan ei saa käyttää voimasanoja tai se aiheuttaa pahennusta, hyvänen aika - AIKUISEN IHMISEN KIELENKÄYTTÖ.
Koska tämä on kirjoitettua tekstiä ja sellaisella areenalla jossa käyvät lähinnä sen ikäiset ihmiset että he ovat varmaankin oppineet kirosanansa jo jostain, en ole katsonut todellakaan aiheelliseksi siistiä tekstiäni sellaiseksi että se miellyttää kaikkia.
Jos minua kiukuttaa niin ihan tasan tarkkaan heitän perkeleeni sinne mihin ne sillä hetkellä parhaiten sopivat. Luulen että se on parempi kuin että huutelen niitä ihmisten kuullen tosielämässä.

Jos aikuisen ihmisen pitää olla siisti ja sovinnainen, hänen elämänsä pitää olla aina järjestyksessä ja noudattaa valmiiksi sekoitettua kaavaa niin ehkä minusta ei sitten ikinä tule sellaista.
Ne jotka kuvittelevat että elämä on tarina jonka ratkaisut ovat aina loogisia ja mielellään vieläpä onnellisia, he saavat puolestani etsiä muuta luettavaa jos nämä ratkaisut eivät sovi kuvioihin.

En elä miellyttääkseni muita, en kirjoita henkilökohtaista blogia miellyttääkseni muita. ENKÄ myöskään loukatakseni ketään. Jos joku löytää teksteistä liikaa itseään niin ehkä kannattaa myös minun osoitteluni lisäksi tutkia vähän omaatuntoaan. Jos se on kiiltävän puhdas niin mietihän seuraavaksi olenko kirjoittanut kuitenkaan juuri sinusta?

Nämä huomiot siksi, että päiväkirjaani on taas vaihteeksi puitu eräällä nimeltämainitsemattomalla hevostalli.netin sennufoorumilla. Se, joka sanoo ettei voisi vähempää kiinnostaa: Luit tämänkin. Ehkä kiinnosti kuitenkin? Hävettääkö uteliaisuutesi?

Ihan ekaa kertaa iski ikävä ja tuli jopa kyynel silmään kun näin Matleenasta tuoreen kuvan täällä galleriassa. Siinä se poseeraa kauniina ison vatsansa kanssa.
Minun ei pitänyt koskaan luopua tuosta hevosesta, mutta toisin kävi.
Tärkeintä on kuitenkin hyvä koti jossa se nyt elää. Toivottavasti ehtisin pian katsomaan...

Melkein 9kk ikäiselle liikkumisen riemun hokanneelle villimiehelle jokainen vaipanvaihto on uroteko.

Sillointällöin saan hänet huijattua sormeilemaan jotain lelua, mutta useammin lapsi vääntää ja kääntää itseään kaarella molempiin suuntiin tai ottaa minusta kiinni ja vetää itsensä istumaan. Kiroan nepilliset vaipat! Niitä en meille enää osteta, kunhan nyt käytetään noita mitä on tullut hankittua mutta uusia ei tule.

Eilinen päivä oli todennäköisesti kaikista raskaimpia lapsen kanssa. Hän oli niin aktiivinen että sain olla jatkuvasti itsekin nostamassa häntä pois, viiden jälkeen alkoi taas iltaraivarit jolloin piti olla sylissä, mutta istuminen ei käynyt vaan olisi pitänyt seisottaa tai kantaa. Jos laskin lattialle niin lysähti siihen huutamaan ja piti taas poimia syliin mutta nukkumisesta oli ihan turha haaveilla.

Sain Laurin viemään vihdoin koneet pois ja halot kippasin korkeaan pahvilaatikkoon. Nyt ongelmana on se että poika pääsee kiipeämään sohvatyynyjen yli ja pääsee siten johtoihin käsiksi jos en ole valppaana. Vaikka hän ei varsinaisesti nouse tukemattomaan istuntaan vielä, niin tukea vasten on polvillaan ja jopa seisoo etunojassa sekä vetää itsensä jonkun tuen kautta istumaan jonka jälkeen pysyy kyllä pystyssä.

Illalla lapsi on niin villi että vaatii täyden rauhan saada hänet nukkumaan. Pienikin kahahdus jossain niin poika on valmiina hyppäämään kontalleen ja pyörimään kikattaen ympäri sänkyä.

Ostin tiistaina sellaisen ison hevoskäsinuken jolla on valtava suu. Ja se on ihan yliveto! Se on pehmeää karvaa ja mikään ei ole niin hauskaa kuin se, tartun sillä poikaa kyljestä tai jalasta kiinni ja kutitan. "Nam nam nam! Julius syödään!"

Laurin loma alkaa huomenna. Viimeiset ponnistukset - ehkä sitten saan vähän näitä univelkojakin pois.

Olin eilenilalla niin stressaantunut että oli pakko vetää Samarinia naamaan ja muutenkin voin todella huonosti. Syitä on monia, mutta mainittakoon vielä että mitenkään se ei johdu lapsesta vaikka sen vuoksi olen noin muuten väsynyt. Pelkän väsymyksen kestää kyllä mutta kun siihen vyöryy päälle muut huolet niin tekisi mieli vain paeta johonkin pieneen yksiöön jonka alakerrassa olisi ruokakauppa. Lattialle matto eikä yhtään sähköjohtoja. Siellähän sitten loikoiltaisi matolla kaiket päivät ja nukuttaisi silloin kun huvittaa.

Uusin jalostuskuvasto tuli viimeviikolla. Jotenkin en ole kuitenkaan innoissani.
En siitä että Elsa varsoo noin kolmen kuukauden kuluttua, en siitä että saisin viedä sen sittenkin tänä vuonna Temelle laitettavaksi. En oikein mistään hevosiin liittyvästi juuri nyt. Ehkä tilanne muuttuu kun Laurin loma alkaa ensi viikolla ja pääsen ehkä ratsastamaankin. Kyllähän meillä toki muutenkin jo saisi hidastaa tahtia koska tamman maha on jo reilun kokoinen mutta varsomisen lähestyessä saan synninpäästön siitä ettei ole ollut aikaa. Ehkä.

Hevoset ovat olleet tämän talven pakkopulla. Karsinoita siivoamaan klo 21:30 kun sitä ennen en ehdi, vuokralainen joka valittaa seuranpuutteesta ja huonoista säilytystiloista ja riimunnarut joita kaivelen hangen alta hänen jäljiltään. Loimikerrokset joiden alta hevosia saa kaivaa kun kelit ovat mitä sattuu, vesi joka pitää kantaa sisältä talosta kun kaksi vuotta sitten tehdyt suunnitelmat lämpimästä satulahuoneesta kusivat jälleen ja tietty tallin vanha hana jossa on lämmityskaapeli oli jo poistettu. Laurin burn-out joka vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen.

Matleenan myyminen viime syksynä oli eräänlainen avunhuuto siitä että en pysty harrastamaan täyspainoisesti. Kolmas karsina josta oli ollut puhetta VUODEN ei sitten valmistunut koskaan joten en jaksa enää edes odottaa ihmeitä.
Välillä mielessä pyörii että pitäisin sapattia hevosista. Antaisin Elsan jonnekin ylläpitoon vuodeksi tai pariksi ja sitten jatkaisin. Toisaalta haluaisin kasvattaa joka vuosi enkä usko että kukaan tahtoo tiinettä tammaa vaivoikseen vaikka sen kanssa voikin aika täyspainoisesti harrastaa pitkälle kevääseen.

Kolmas vaihtoehto - että pitäisin vain omat hevoset kotona enkä ottaisi vieraita nurkkiin valittamaan - on muuten hyvä, mutta siinä menisi se vähäinenkin talliapu jota saan nykyään kerran viikossa iltatallin laiton muodossa. Rahallisestihan tämä hyväntekeväisyys on suunnilleen plus miinus nolla.