IRC-Galleria

Hevoset järjestivät minulle eilen aidankorjausta ja kiinniotto-operaatiota, mutta näistä selvittiin suhteellisin vähin vaurioin. Ajattelin kuitenkin soitella Laurille jos olisi tullut hiukan aikaisemmin kotiin katsomaan tuota toista paimenta joka vaikutti vähän turhan vaisulta.

Pahat aavistukset täyttivät mieleni, kun kännykkä ei ollutkaan olkkarin pöydällä johon se oli kiireessä jäänyt. Osa kuorista löytyi sängystä ja loput koiran pediltä. Siellä pyöri myös sim-kortti jossa oli keskellä hampaanjälki. Kokeilin kuitenkin sitä vanhaan puhelimeeni ja totesin toimimattomaksi. Tilasin samantien uuden saunikselta ja se luvattiin toimittaa keskiviikkoon mennessä.

No. Tänäaamuna olin sitten ulkona kiristelemässä aitalankoja. Tarkoitus oli aluksi laitella vain yhden tolpan langat, mutta päädyin kiertämään koko pihatarhan. Mielestäni Halla kyllä katseli lähes kokoajan ikkunasta, ainakin sinne vilkaistessani näin useimmiten tutun silmäparin makkarin ikkunassa.

Olin suht tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vielä täytyy yksi tolppa kiinnitellä, kun Heta katkaisi eilen - ja tulin sisään. Makkarissa huomasin vanhan kännykkäni takakuoren lattialla. Ajattelin että koira on varmaan pudottanut sen makkarin pöydältä pyöriessään ikkunan luona.
Kerrankos optimisti erehtyy!
Loppu puhelimesta löytyi sitten tietenkin koiran pediltä (dejavu-ilmiö?) sekä kuoret että näppäinmatto murskana. 1,5 viikon sisään kolmas kerta... ensimmäistä kertaa huusin ja kirosin ääneen ja olisi tehnyt mieli napata koiraa niskavilloista. Ei se kuitenkaan olisi enää tajunnut mistä on kyse joten jälleen kerran jouduin loppuviimein nielemään kiukkuni ja sisimmässäni raivoamaan omaa tyhmyyttäni kun en ollut nostanut puhelinta hyllyn päälle.

Positiivista: En ollut vielä saanut uutta sim-korttia joten meni pelkkä puhelin
Negatiivista: Vaikka saan sim-kortin huomenna, niin minulla ei ole enää puhelinta

Jahas. Olisikos kohta päiväheinien aika. Tallilla on taas elämää ja tekemistä. Pitäisi katsoa Elsalle sopivat suitsetkin. Toivottavasti pää olisi yhdellä reijällä Severiä isompi niin saisin ihanat leveät työsuitset käyttöön!

Kun elämäni punainen hevonen lähti kotipihasta ikuisiksi ajoiksi pois ja parkkeerasin tyhjän trailerin illalla pihalle, en ollut avannut sen ovea enää.
Talli tuntuu vieraalta, traikku irrotettuine etupuomeineen muistuttaa siitä lohduttomasta reissusta jolloin se vedettiin kevyesti mäkeä ylös ja jätettiin seisomaan lumen kinostuessa sen ympärille.

Eilen aamupäivällä kuitenkin avasin etuoven ja aloin siivoamaan. Kiinnitin puomit paikalleen, taitelin heinäverkon solmut auki ja jätin etuoven auki tuulettaakseni koppia hieman ennen lähtöä. Tasan kaksi kuukautta on mennyt Severin lopetuksesta, silloinkin oli sunnuntai kun illalla punaisen hevosen hahmo puuttui tarhasta.

Tänään heräsin maanantai-aamuun ja katselin ikkunasta pientä laumaani pihatarhassa.
Talvisin liinaharjainen Matleena väsyneen ilmeensä kanssa, kompaktin pyöreä Heta mutrusuisena omassa pikkutarhassaan ja punainen Suikkulainen tähtipää, joka ryhdikkäänä valvoo ympäristöään. Kaksi kuukautta tuntuu kadonneen johonkin. Kaikki oli vain pahaa unta.

No, eihän mikään korvaa Severiä, eikä tuo sitä takaisin. Mutta kun Anne laittoi minulle lauantai-iltana viestiä Suikkulaisesta tammasta joka oli lähdössä teuraaksi maanantaina, päätin toimia samantien.
En tiedä onko kohtalon ivaa vaiko sattumaa, että tämä tamma on niin samasta isäoriista, samana vuonna syntynyt ja aivan saman värinen kuin Severi!
En välillä tiedä mitä ajatella kun katselen sitä tuolla tarhassa.

Annekin totesi eilen illalla kun alkoi jo hämärtää että aivan kuin Seve olisi tullut takaisin.
Minun täytyy kuitenkin muistaa että tämä on nyt Elsa-tamma ja häntä kohdellaan Elsana. Toivottavasti unelmani kauniista ryhdikkäästä Suikkulaisesta saa jatkua ja tästä tulee luottotamma meidän perheeseen.

...juuri kun oli kaikkein huonoin aika uuden hevosen hankintaan...

Soon sitten perjantai taas. Huomenna meille ois tulossa vierahia ja tää päivä pitäs saada vaan kulutettuu poies. Isäntäki viipyy reisussa vissiin aika myöhään, ku lähtivät Turkkuseen rassaamaan jotai tsydeemejä.

Me nukuttiin Hallan kanssa kymmeneen asti, kun kerrankin oli pimeää kun Lauri lähti töihin. Jos ulkona alkaa olla valoisaa niin en saa enää unen päästä kiinni.
Halla ei olisi kyllä oikein ollut tulossa aamutallille. Makasi vaan unisena kun puin päälle ja hyppäsi sängystä vasta kun kaivelin hihnan esiin. Myös hevoset olivat tyrmistyneitä siitä, miten tulin herättämään ne jo 6:30. Matleena räpytteli silmiään ja käveli tarhassa ensimmäisenä aamukakalle ennen heinien ääreen siirtymistä.

Hirvitys miten eilen pistin taas satasen sileäksi!
Hommasin makkariin verhokankaat, ostin vähän lisää vauvanvaatteita sekä pikkutilpehööriä mitä kotona tarvitaan. Tulin Hesen ja kaupan kautta kotiin ja illemmalla tuli sitten Carita laittamaan hevosia. Matleenalta vuoltiin lähinnä säteet, kun kaviot eivät kengättöminä ole juuri kasvaneet. Onneksi tammalla on niin suora-asentoiset jalat että kuluma on tasainen.

Halla on koko aamun ravannut edestakaisin ja kytännyt ikkunasta pihalle. Itse en siellä mitään näe mutta jotain siellä ilmeisesti kummittelee. Tekisi mieli laittaa koira nippusiteillä nätisti lepäämään tuohon huovalle ja äänenvaimentimen kanssa, koska suun sulkeminen ei estä piippaamista.

*huoh*, eipä taas tullut hullua hurskaammaksi.
Se tuntuu aina näitten hevosten kanssa olevan samalla tavalla. Jos eläinlääkärin nyt saakin paikalle, niin joko mitään ei voida tehdä tai sitten mitään ei löydy. Rokotukset ja raspaukset saa tehtyä, mutta tuntuu että näin isoille eläimille ei sitten oikein muuta mahdeta ;)

Harjailin Matleenan oikein huolellisesti, kun kerrankin yhdessä touhuttiin.
Tammalla on tosi paksu ja pitkä karva. Kaviot ovat kuluneet tasaisesti ja ovat huippukunnossa kun olen pitänyt ilman kenkiä. Huomenna tuleekin Carita ja varmaan vuolee lähinnä säteet.

Matleena sai tetanuksen ja flunssapiikin. Rektaalitutkimuksessa eläinlääkäri totesi kohdun kyllä laajentuneen kuten tiineydessä, mutta ei löytänyt sikiötä. Kokeili monesta suunnasta, mutta sanoi että ei kyllä mitään tunne. Varsa saattaisi olla syvällä lantiossa, mutta ei varmuudella voinut sanoa että siellä on mitään.
Ulkoisesti Matleena ei näytä tiineeltä, eli epätietoisuus jatkuu edelleen.

Aamun autereessä
Lämpö viihtyy välissämme
Kuin en koskaan nousisi,
jään kuuntelemaan, sydämesi syke

Hautaat hiuksiini
käsiesi hellän kaipuun
Me teemme elämästä kokonaisen
rakkauden raukeimmalla hetkellä

Halla haukku heiluhäntä
äidin oma koppanaama
Kylmä kuono tunkeileva
pusuja on saava

Simmut pyörii, korvat pyörii
tassut rivissä törröttää
mussukkainen tunkee syliin
korvakarvat pörröttää

Tuhiseepi unten mailla
höpsö rakkinahkanen
suloinen ja ihan oma
Halla pieni kultainen

En jaksa laittaa koko ohjeistusta, koska en kuitenkaan keksi viittä ihmistä vastaamaan tähän ;)
Mutta mitä minulla on päällä, kun sain tämän haasteen, jonka minulle lähetti Rasputina :

-Iso punainen neule, jonka alla merkitön T-paita ja Triumphin tri-action-liivit
-Valtavat mustavalkoiset talliverkkarit, mustat kalsarit ja tummansiniset sydänkuvioiset alkkarit
-Tennissukat joiden päällä mummon kutomat punaiset villasukat.

Laitan tämän menemään tuttuun tapaan:
Inanna
ZenWytch

Raskausviikkoja tänään tasan 22. Ja sen kyllä tuntee nahoissaan. Viimeyönä oli taas vaikea nukkua ja Halla oli vielä erityisen eloisa. Vaihteli nukkumapaikkaa alvariinsa tehden sen vielä mahdollisimman äänekkäästi. Pitäisi varmaan kynnet taas leikata.

Viimeviikon idlauksen jälkeen minulla onkin pikkupuuhaa täksi viikoksi.
Keskiviikkona tulee eläinlääkäri raspaamaan Hetan ja tekee Matleenalle sisätutkimuksen. Selvitetään onko se tiine vai ei. Rokotus on myös ajankohtainen.
Torstaina sitten saapuu Carita kengittämään. On varmaan yllätys hänelle, kun hevosia onkin vain kaksi, meillä kun oli vielä viimekerralla Spiidi ja Severi tallissa.
Viikonloppuna on ilmeisesti tulossa Helsinkiporukkaa iltaa istumaan ja meidän täytyy lauantaina käydä laattakaupoilla.
Huomenna aamulla Mersu huoltoon, mutta muuta ihmeempää ei ystävänpäíväksi olla keksitty.

Selkä on kipuillut ja iskias etenkin oikeassa pakarassa.
Instasin eilen UFOn windows-version ja se ei kaatuile yhtä paljon kuin dos versiona promptissa ajettuna. Uusi UFO oli ilmestynyt ja toki haaveissa, mutta nyt voisi vähän kuumotella vanhaa pelaten. Miksi en ole muuten tehnyt sitä, kun minulla on kerran aikaa?

Kun viime vuosi oli niin persauksesta, niin tulisikohan tänä vuonna vielä ilouutisia Blizzardilta.. nimittäin Diablon jatko-osia kaivattaisi. Kakkonen on hakattu läpi n+1 kertaa, eikä enää tarvitse happihyppelyä ennen Andarielin tappamista. Laurillekin jouduin tappamaan Diablon aikoinaan kun ei saanut sitä itse hengiltä vaan menetti hermonsa joka kerta ;)

Tyhjensin juuri tölkinpohjallisen Reilun Kaupan mehua ja söin kasvispihvien jämiä ruisleivän kanssa jääkaapista. Perjantaita on odotettu kohta kaksi viikkoa ja lasken tunteja että Lauri tulee kotiin. Saamme olla viikonlopun yhdessä!

Siihen aikaan kun olin Hesessä töissä, oli kuukausia ettei yhtään vapaata viikonloppua ollut. Nyt myöhemmin ajateltuna siihen aikaan oli enemmän kränää asioista ja muutenkin tuntui usein että niillä viikolla olevilla vapaapäivillä ei tehnyt mitään vaan olisi yhtä hyvin voinut olla silloinkin töissä kun kerran kaikki muutkin olivat.

Nykyisin ei riidellä vaan nautitaan yhteisestä ajasta, toisen lämpimästä sylistä, halauksista ja juttutuokioista. Jopa yhteisillä kauppareissuilla on hymy herkässä kun saa kävellä toisen käsipuolessa tai suikata suukon marketin hyllyjen välissä.

..ja tänään pääsee sinne kauppaankin. Mersu on ollut "vähän väsynyt" koko viikon eikä suostunut eilen lähtemään liikenteeseen. Onneksi tiistaina on vihdoin huolto, niin saadaan säädettyä tuo löpönsyöttökin kuntoon. Olen kykkinyt himassa koko viikon ja alkaa vähitellen maistua puulle, mitä nyt postilaatikolla on tullut käytyä Hallan kanssa ;)

Lauri sai kutsun kertausharjoituksiin toukokuun lopulle. Oltiin jo ajateltu ettei ne varmaan pyydä, mutta sieltä se lappu sitten tuli.

Tallissa huomattiin toissailtana valtava rotta! Itse en nähnyt sitä ja aluksi se oli Laurin mukaan "melkein kissan kokoinen!" mutta pieni sitten loppupuheissa aika normaaliksi, samankokoiseksi kuin viime kesän saalis, mutta lihavammaksi koska oli juuri kömpinyt kaurasäkistä kun sieltä piti ottaa iltapalaa Matleenalle ja Hetalle.
Puolisen tuntia pyörittiin lutkun kanssa tallissa, mutta pentele ei näyttäytynyt enää. Vaikuttaa ovelammalta ja fiksummalta kuin edeltäjänsä joka ei jäänyt kovin pitkäikäiseksi.

Mahassa muksitaan taas oikein kunnolla. Maanantaina tuleekin raskausviikkoja täyteen 22 ja kohta saa laittaa äippäraha-anomukset ja pakkauspaperit vetämään.
Olen huutanut netistä muutamat vaippakuoret lisää ja puolipotkareitakin olisi kolmet tuloillaan. Hyvällä mallilla siis kevättä kohti kulkemassa.
Ja vauvan vaatetuksessahan tärkeintä on tietty ulkonäkö, jos vaan muuten ovat toimivia ja sopivaa materiaalia ;)

Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää
Missä lintuset laulaa
metsäkanatkin ne pauhaa
Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa

Katsoin minä alas vetten puoleen
näin rannalla tytön ihanan ja nuoren
joka istui ja itki
katsoi aaltoja pitkin
Ja hän oli niin surullinen joka hetki

Miksi itket sinä rannalla yksin?
Sinun silmistäs vedet vierivät nytkin
Mikä tuska ja vaiva
sinun sydäntäsi painaa?
Kun se ei anna sydänyölläkään rauhaa

Ja hän vastas: "sepä suru mua painaa"
kun ei koskaan tule takaisin se laiva
kussa kultani kulki
yli aaltojen julki
Minut jätti ja surun sydämeeni sulki

Ja hän katseli hetken aikaa vielä
näki kaukana pilven punertavan siellä
Pilvi ei ollut lainkaan
tunsi kultansa laivan
Ylistetty nyt herra maan sekä taivaan!