IRC-Galleria

Kuten eilisestä päiväkirjamerkinnästä käy ilmi, oli Tammelassa hyvissä ajoin - ennen klo 14. Tamma piehtaroi juuri sopivasti pienessä varsomistarhassa kun ajoin pihaan ja oltiin ihan fiiliksissä että kyllä se kohta sieltä tulee. Muutenkin välillä kulki rauhattomasti ja ja tömisteli. Kävi pieharoimassa.

Aika vaan kului ja olisi tullut aika lähteä nukuttamaan lasta joten päätin jäädä Juliuksen kanssa Suvin luo yöksi. Lauri käväisi tervehtimässä tammaa ja toi Batterya minulle. Klo 22 alkoi jo hämärtää. Ja Matleena jatkoi samaa rataa. Se käveli tarhassa ympäri, vaikutti levottomalta ja muutenkin hermostuneelta. Välillä se kävi ikkunan takana katsomassa syyttävästi meitä - en tiedä huomasiko se että katselemme.

Puolen yön jälkeen alkoi olla jo tosi pimeää ja nökötimme nenät lasissa kiinni tuijottaen ikkunan alla olevaan tarhaan. Tamma muuttui aina vaan levottomammaksi, kävi maaten, nousi ja kiersi tarhassaan. 1:05 se maatessaa yhtäkkiä ähkäisi ja noustessaan ylös huomasimme että vedet olivat tulleet. Tamma hörisi ja haisteli, alkoi olla jo ihan fiiliksissä varsan vuoksi.
Muutamassa minuutissa se ponnisteli etujalat ja pään näkyviin, pimeässä tosin erottui vain jotain valkoista mustan hahmon hännän alla.

Odottavan aika on pitkä, mutta ponnisteluista huolimatta tuntui että varsa tule ulos enempää. Suvi kävi hieman auttamassa ja varsa luiskahti maailmaan. Hän repäisi nopeasti kalvot ja kipitti takaisin sisälle - jätettiin tamma huolehtimaan kun varsa kerran oli ollut hyvissä voimissa. Hetken hevoset makasivat. Sitten Matleena nousi ylös kiivaasti höristen ja alkoi nuolemaan varsaa. Kaikki sujui aivan kuten aina ennenkin.

Tämä oli tosi reipas varsa, alle puolessa tunnissa nousi tukevasti jaloilleen ja jos sattuikin kaatumaan, pääsi heti ylös. Varsa oli heti tosi "vanhan" oloinen. Ei ollenkaan sellainen jolla luut kolisee vaan suht täydet kupeet, varmat askeleet ja "asiantuntijan" elkeet. Se juoksi ja taaperteli määrätietoisesti emänsä ympärillä joka kieppui höristen ja koitti vähemmän hellästi tuuppia pikkuista imemään. Jälkeisetkin putosivat ennenpitkään ja olivat täydelliset.

Imemisessä oli vähän hankaluuksia aluksi kun varsa oli niin korkea eikä tajunnut kumartua nisän perässä. Varmistimme kuitenkin että se sai imettyä jonkinverran maitoa parin tunnin sisään. Sitten oli pakko otta pienet torkut.
Jostain syystä Matleena oli tosi huolestuneena kokoajan tuossa varsomistarhassa ja varsa sai levätä hyvin vähän. Tamma ajoi sen aina ylös etusella tai puremalla ja taas ne kiersivät kehää. Varsa kuitenkin sai syödäkseen, kakkasi ja pissasi ja ne pääsivät ennen lähtöäni tutumpien hevosten pariin.

Voi olla että outo tarha ja tutun johtajatamman puuttuminen vaikutti Matleenan synnytykseen niin että se pitkittyi ja tamman supistukset olivat siksi heikot. Sen kuulemma tunsi kun auttoi varsaa maailmaan. Matleena oli kuitenkin kipuillut jo pitkin päivää ja valuttanut maitoa eli olisi laittanut varsan ehkä jo aikaisemmin jos olisi tuntenut olonsa turvallisemmaksi.
Tämä on kuitenkin ihan vaan spekulaatiota, ihan mahdollista sekin että varsa olisi syntynyt itsekin. Nyt katsottiin vaan parhaaksi auttaa hieman.

Tässä on se tammavarsa jota olen odottanut vuodesta 2002.. joten nyt pidetään peukkuja että homma lähtee alun jälkeen sujumaankin yhtä hyvin. Mikäli en itse pitäisi varsaa niin Suvi haluaisi sen itselleen ;) Joten tämä ei ole myynnissä.

Matleenan ensimmäinen tammavarsa syntyi viime yönä noin 1:20.
Todella vahva ja valmis varsa, iso tähtipäinen ruunikko.
Viihdytän yksityiskohdilla myöhemmin, nyt järki ei riitä kun olen valvonut lähes koko yön. Kerrotakoon kuitenkin että kaikki osapuolet voivat hyvin ja Matleena on jälleen kerran äärimmäisen ylpeä kauniista varsastaan.

Kuvia:
http://s18.photobucket.com/albums/b150/Zelex/Matleenan07/

Matleena oli tehnyt vahatipat, toinen oli tullut jo eilen!
Meikäläinen hyppää autoon heti kun poika herää päikkäreiltä ja suuntaa johtotähden kohti Tammelaa.. pitäkää peukkuja etten tule takaisin ilman hyviä uutisia :D

Halla lähti eilen koeajalle uuteen kotiin.
Toivon koko sydämestäni että se löytäisi sieltä rakastavan perheen loppuiäkseen melkein aikuisikäisen tyttären ja tämän isän koirana. Tekstiviestin mukaan koira oli edelleen ollut illalla rauhaton mutta muutoin oli mennyt ihan hyvin. Lupasin ottaa koiran heti takaisin jos tuntuu ettei homma toimi, kiertoon en missään nimessä sitä tahdo.

En tiedä mitä olen taas tehnyt väärin. Ja jos en tiedä sitä, on aika vaikea korjata asiaa.
Minun on kuitenkin jaksettava itseni ja pojan vuoksi, joten en viitsi alkaa väkisin hautomaan. Pitää olla vahva, omaa mielenterveyttäni en tahdo likoon, sen olen tehnyt monta kertaa. Seurauksena on vieläkin arpia ja ikäviä muistoja. Olen alentanut itseni ja syönyt lääkkeitä.
Sinne en enää lähde. Ei ole varaa siihen. Minulla on maailman hienoin asia jonka puolesta elää ja olla positiivisella mielellä. Se kiipesi juuri syliin suukottamaan joten nyt huomio sinne

Makaan hiljaa aloillani. On vähän vaikea olla. Olen juuri vuodattanut muutaman kyyneleen, tuntenut olevani tyhjä ja yksin.
Päätä särkee vasemmalta puolelta. Mieleni huutaa, älä mene.

Sitten tunnen kosketuksen korvani takana, vasemmalla. Juuri siellä missä kipu on. Hengitän syvään ja rakkaus leviää kehooni, kipu väistyy.
Hän painaa hartioitani alaspäin, tarttuu niihin kiinni ja lämpö leviää käsistä rentouttaen. Kaunis, turvallinen, minulla ei ole hätää.

Hoidon jälkeen vien hänet bussille. "Sinä rakastat liikaa kaikkia muita ja kannat heidän huolensa", hän sanoo minulle. Tiedän.

Tiedättekö tunteen, halaa jotakuta. On pakko sanoa miltä tuntuu. "Olet ihana". Eikä se tarkoita mitään muuta kuin sitä että arvostaa sitä ihmistä aivan suunnattomasti. Hän on juuri koskettanut minua todella syvältä ja kertonut minulle sellaisia asioita jotka olen unohtanut... tai hetkinen, hän ei ole niitä minulle kertonut. Vain antanut minulle voimia penkoa itseäni.

Omat sanat ovat olleet vähän riittämättömiä viimepäivinä

"Though I cannot change the world were living in
I can always change myself"

Näin.

Pistin tänään hameen päälle pitkästä aikaa koska itse tykkään käyttää niitä.
Paskat muista tälläisessä pikkuasiassa. Ja viihdyin - olo oli paljon parempi kuin pitkään aikaan.

Hei, vtustako minä tiedän ;)
Laitetaan pieni hymy kuitenkin mukaan.

I'm dazed and confused,
Is it stay, is it go?
I've been abused,
And I sure wanna know,
Give me a clue as to where I am at,
Feel like a mouse, and you act like a cat.

Sain eilen ensimmäisen energiahoidon elämässäni.
Olen edelleen hyvin hämmentynyt, pihalla suorastaan.

Eilisilta meni valvomiseksi, mutta positiivisella tavalla. Kelasin paljon juttuja mutta päälimmäisenä oli oikeastaan ihan hyvä olla.
En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa mutta uskottava se nyt on. Vaikka koin todella hämmentäviä juttuja, ei sitä pysty kuvaamaan.

Muitten onnea ei voi laittaa omansa edelle.

Toisina päivinä olen varma että kaikki sujuu taas entiseen malliin.
Toisinä päivinä en ole valmis hyväksymään ollenkaan että kaikki sujuisi kuten ennenkin.

Onko valmis nousemaan oman asian vuoksi barrikadeille vai ei. Onko voimia viedä asia loppuun asti, vai meneekö energia turhaan mesoamiseen.
Ja mikä on oikein, mikä väärin. Missä asiassa olen itse oikeassa vai olenko keksinyt kaiken?