IRC-Galleria

On ollut todella mukava viikko. Aivan perfecto.
Lassi on ollut melkein joka päivä jeesaamassa kylpyhuoneen kanssa ja seinälaatat ovat kohta paikoillaan! Aivan uskomatonta että ollaan päästy tylsästä gyproc-pinnasta eroon ensin psykedeelisen värisen vesieristeen muodossa ja nyt sitten todellinen lopputulos alkaa paljastua kun ollaan lyöty laattaa paikoilleen.
Sinänsä kiireaikataululla, että lopulliset värilaatat hankittiin vasta maanantaina ja eilen loppui boordi kesken ja piti lähteä tänään taas Vantaalle sitä hakemaan.

Lauri voi sitten duunissa kertoa että on joka aamu lomalla herännyt klo 6 ;)
Todellisuudessa olemme käyneet vain äkkiä aamutallilla siihen aikaan ja parhaimillaan onkin nukuttu tai halittu puoleen päivään asti. Hyvät unet ovatkin tehneet terää ja yhdistettynä näihin aivan upeisiin keleihin olen viihtynyt ulkona tavallista enemmän.

Tänäänkin tallitöiden ohessa juoksutin Hetan ja Elsan ja tultuani sisään huomasin pari tuntia kuluneen kuin siivillä. Eilen minä ja Halla olimme Lunan ja Marikan kanssa lenkillä. Hyvin jaksoin kävellä pellolla moottorikelkan uraa vaikka hankea olikin reilusti, ainoa vaan että pitkä kävely alkaa särkemään jalkoja. Mutta yhtään ei hengästytä tai sinällään väsytä. Olen oikeastaan elämäni kunnossa, tuntuu ettei minuun näin raskauden aikana tartu mitkään flunssat ja mahakin on paremmassa kunnossa kuin aikoihin - normaalisti närästää paljon ja usein, nyt ei alkuraskauden jälkeen ole tullut otettua kuin pari kertaa Samarinia.

Takassa palaa tuli ja miehet naureskelevat kylppärissä. Harmi että on jo perjantai, mutta toisaalta tässä on vielä ennen kesää mm. pääsiäisen pitkät pyhät aikaa olla yhdessä <3
Kesällä onkin sitten toinen ääni kellossa kun meidän perheen pääluku kasvaa yhdellä :)

Laurin lomaviikko! Ihanaa :)

Arki on ihanaa ja helppoa. Päivän kohokohtia on se, kun toinen tulee kotiin, seuraava kun mennään nukkumaan. Ja jokainen yöherääminen kun jompikumpi kääntyy ja nappaa taas toisen syliinsä. Aamulla on harvemmin aikaa hellitellä, mutta se viisikin minuuttia ennen aamutalliin kipittämistä on tärkeimpiä elementtejä hyvin alkaneelle päivälle.

Rakkaus ei ole kilpailua toisen tunteista tai huomiosta. Ei kilpailua siitä kumpi on tehnyt enemmän asioita minkäkin seikan eteen, vaan puhdasta tahtoa ilahduttaa itseään ja toista arkielämän teoilla. Rakkaus on suvaitsevaisuutta. Toinen ihminen ei ole valmis aihio siitä millaiseksi itse hänet haluat vaan sinun on muokkauduttava hyväksymään hänet vikoineen - hänen mieltään ei saisi pahoittaa ilmentämällä : "kumpa olisit toisenlainen" tai "miksi sinä et ole sellainen" -puheilla. Eikö ihmistä rakasta juuri siksi että hän on hän?

Yhteenkuuluvuus säteilee parhaimillaan ulkopuolisille ilman suurempia tekoja.
Minulla on rohkeus ottaa rakastani kädestä kiinni kun haluan, minä en loukkaa tai arvostele rakastani muiden ihmisten kuullen. Seison hänen vierellään ja puolustan häntä jos tarve vaatii. Vaikka olemme itsenäiset yksiköt, muodostamme myös kokonaisuuden jota pitää kasassa ennenkaikkea luottamus siitä että on olemassa ihminen joka ei tosipaikan tullen käännä selkäänsä vaan on valmis vaikka taistelemaan yhteisen kunnian puolesta.

Sanat eivät ole tärkeitä.
Vaan se tapa jolla katsot minuun, se hymy jonka tunnen.
Se, että jos väsyn kesken illan, menemme yhdessä kotiin.
Ja että voit luottaa siihen että haluan että sinulla on ennenkaikkea hyvä olla kanssani.

Kun sain sunnuntaina taas vihdoin puhelimen käyttööni, niin nyt onkin linjat käyneet kuumina. Eilen soitin Kelalle, tänään varasin labra-aikaa ja kyselin Hippoksesta paperiasioita. On taas niin virallinen olo ettei oo tosikaan!

Neuvolassa oli kaikki taas ok kuten pitikin. Verenpaineeni ei kyllä varmaan ikinä ennen ole ollut näin korkea, nimittäin 120/80! Toivottavasti oli kuitenkin vaan joku satunnainen juttu, eikä siitä tullut edes sanomista. Kaikki muu oli OK eikä hemokaan ollut laskenut käytännössä yhtään. Sain Kelan paperit pähkäiltäväkseni ja kotona selasin vihkoa ja surffailin vähän avuttomana netissä löytääkseni haluamani tiedon (juu, olen perfektionisti koska Kelakin on näissä asioissa...) kunnes päätin soittaa ja kysellä että koskas sitä isyysrahaa haetaan ja miksi siellä alleviivataan sitä 4kk työttömyysaikaa, että eikö menekkään 2004 verotuksen mukaan. No meneehän se onneksi :)

Sokerirasitus on sitten loppukuusta ja inholla odotan sitä. Onneksi on perjantaipäivä ja saan Laurin mukaan, joten ehkäpä "hyvitykseksi" on pidennetty viikonloppu tiedossa. Tällä syntisellä karkinsyömiselläni täytyy pitää peukkuja että kaikki on ok. Eilenkin tuli ostettua salmiakkia ja suklaata - onneksi en ole kaikkea itse syömässä.

Vihdin tamma- ja varsanäyttely olisi sitten ainakin Peltosen mukaan 20.4. ja lupailivat että Elsan paperit tulisivat hyvissä ajoin ennen sitä. Toivotaan että homma sujuu näin! Pelkäsin jo vähän että se olisi sillon 12. päivä ja menisi neuvola-aikani päälle, mutta täytyy sitten kuukauden päästä vielä varmistaa asia. Eiköhän me tuo tamma kirjoihin saada ja sen jälkeen onkin jo Kiuruvesi takana ja uudet oriit tsekattuna - päsee kyttäämään kiimoja. Kun saisi astutettua tamman hyvissä ajoin ennen omia tsembaloita. Kesäkuulla voi olla jo vähän rankkaa ajella ympäri suomen koppi perässä.

http://kevan.org/johari?name=Zelex

Valitkaa tuosta 5-6 minuun sopivaa ominaisuutta, niin katsotaan tunnenko itseäni yhtään ;)

Jee, uuden äippäpakkauksen kuvat ovat saapuneet Kelan sivuille :) Päätin sitten venyttää kelan papereiden laittoa huhtikuulle, jotta olisi paremmat mahdollisuudet saada tuo uusi. En oikein piittää tuosta 2005-pakkauksen mintunvihreästä ja tuolla on noita kestojakin, tosin vain yksi sisävaippa, mutta harsoja yms. mukavaa jota en ole vielä ehtinyt hankkia.

Eilinen päivä otti fyysisesti koville vaikka en mitään kummempaa tehnytkään. Selkää särki ihan ennätysmäisen paljon. Sohvalla maatessa jouduin suurinpiirtein kiskomaan itseni toiseen asentoon. Samoin yöllä heräsin aina kun piti kääntää kylkeä. Maha on jotenkin aivan mielettömän turvonnut ja nivusista hiukka ylöspäin vihloo aika-ajoin kovasti. Samoin särkee kylkiä, en tiedä onko liian kireät tissiliivit tähän syynä.

Huomenna on kuitenkin neuvola joten valitan siellä sitten lisää. Tänään myös ekaa kertaa pyörrytti ja todella voimakkaasti, joten tämä saa vähän epäilemaan omaa terveydentilaa. Mutta kun ei tiedä mikä on raskaudessa normaalia ja mikä ei... päätin kuitenkin että tänään otan oikein iisisti, enkä tee mitään ylimääräistä tallihommien lisäksi.

Tia ratsasti eilen Elsalla ja homma sujuikin odotettua paremmin. Tamma kuulemma tunnistaa pohkeet, hakee oikeaa muotoa ja on yhteistyöhaluisen oloinen. Menivät hiukan raviakin ja tamma hölkkäsi rauhalliseen tahtiin. Se kuitenkin tuntuu väsyvän hyvin nopeasti joten ratsastuskerrat on syytä pitää toistaiseksi lyhyinä. Vähän kaihoten olen katsellut muita uuden hevoseni selässä, mutta kun vara ei venettä kaada niin on odotettava kuitenkin heinäkuulle.

Olen lämmittänyt koko aamun, äitiyspakkausta on pällistelty vauvapalstalaisten kanssa ja pian voisi mennä pelaamaan Aftershockia. Huomenna onkin jo maaliskuu ja siis virallisesi *kevät* vaikka viimeyönä elohopea tippuikin taas sinne -20 asteen kylmemmälle puolelle. Päivisin kuitenkin on toinen ääni kellossa - nytkin aurinko lämmittää mukavasti ja vielä kuuden aikaan oli pihalla eilen valoisaa.

Tänään raskausviikkoja on tasan 24. Se tarkoittaa että sikiö on tästälähin periaatteessa elinkelpoinen, eli masussa on nyt sitten ihka oikea vauva! On se kyllä isokin.. eilen oltiin Solstrandissa saunomassa ja minulla oli niin tukala olo koko illan etten saanut hyvää asentoa ollenkaan. Masu painoi keuhkoja ja kylkiä särki. Täytyisi jossain vaiheessa saada uusi kuva tästä kummusta, tuon vanha kun ei ole enää ollenkaan ajantasalla.

Anne kävi Elsan selässä perjantaina, eikä tamma ottanut sitä ollenkaan raskaasti. Nyt aletaan mietiskellä sille varovaista ja helppoa liikuntaohjelmaa. Annen kanssa sovimmekin jo, että juoksutan Hetan joka perjantai ja hän vastaavasti ratsastaa Elsalla viikonloppuna. Itse juoksuttelisin sitä kerran-pari viikossa ja olen nyt koittanut saada Tiiaa innostumaan tamman liikutuksesta. Tarkoitus olisi että tulisi tänään kokeilemaan.

Kelit ovat olleet kertakaikkiaan ihania ja upeita. Aurinkoa riittää ja tammat ovat kuopsutelleet isolla laitumella nyt neljättä päivää. Itse olen välillä aloitellut vähän Ufo Aftershockin pelaamista. Buginenhan tuo on, mutta ihan ok oloista viihdettä.

Olen saanut todella ihanaa palautetta Elsa-tamman pelastamisesta. Kerrankin jokin asia, johon melkein kaikki ovat suhtautuneet iloisesti ja positiivisesti!
Iso kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka ovat kannustaneet ja tukeneet minua tässä päätöksessäni, etenkin hevostalli.netin väelle, joista varmaan osa tämänkin tekstin lukee.
On hieno asia että kerrankin puhalletaan yhteen hiileen, asiahan kuitenkin on tärkeä ja päämäärä yhteinen eli rakkaiden eläintemme hyvinvointi.

Itsestäni tuntuu, että minä olen se voittaja tässä asiassa. Sain todella hienon ja hyväkäytöksisen tamman - se oli enemmän kuin osasin odottaa. Vasta Elsan kotiuduttua selvisi että se on kantakirjakelpoinen eikä mahdolliset ongelmat olleetkaan niin suuria kuin olin aikaisemmin ymmärtänyt. Tamma ei hankaa kesäisin, vaan kestää valkuaista. Ainoa ongelma on kaura. Samoin puhuttu jännevamma on menneen talven lumia ja tiinehtyvyydestä ei oikein voi sanoa yhden siemennysyrityksen perusteella mitään.
Minähän sain kertakaikkiaan upean hevosen, joten joskus kannattaa ottaa riski ja napata se koppi sinne perään vaikka ei tarkkaan tietäisikään millaisen elukan vetää mukanaan kotipihaan.

Just kun kehuskelin ettei ommella jaksa niin parin tunnin kuluttua tuli hurautettua nuo uudet verhot ripustuskuntoon. Ihan kivalta näyttää, vaikka Laurin mielestä niistä varmaan meneekin valo päähän.