IRC-Galleria

Kiire ja stressi, once again.

Maitoaltistusta ei tarvinnut sitten tehdä kuitenkaan. Kuvaamani oireet olivat kuulemma niin selvät että siiretään kontrolli lähemmäs 2-vuotissynttäreitä ja altistetaan sitten jos on tarve.
Lääkäri kehui pojan ihoa ja kuunteli keuhkot ja katsoi korvat, kaikki kunnossa!

Julle sai myös erityiskehut kärsivällisyydestään kun istui niin nätisti sylissäni toimenpiteiden aikana. Hauska vaan miten lapsi on niin vieraskorea. Kotona kiukuttelee pikkujuttujen perään, mutta lääkärissä, ravintolassa tai kylässä on niiiin kiltti ja rauhallinen ;)

Mietiskelin tässä jos tekisi omille hevossivuilleen pienen muistosivu myös Severille. Kuuntelin tuossa sitten biisiä josta haluaisin ottaa lyriikkapätkän sitä varten ja alkoi kovasti itkettämään.
Julius huomasi miten kyyneleet valuivat poskille ja tuli syliin istumaan, silitti poskea ja pyyhki pienellä kädellään kyyneleitä pois silmien alta.

Noin pieni osaa olla jo tilannetajuinen ja lohduttaa samalla tavalla kuin hänelle itselleen on tehty. Ehkä olen toistaiseksi onnistunut jossain :)

Severi on vahvasti mielessä. Kaksi vuotta sitten elimme parasta yhteistä - joskin lyhyttä - aikaamme. Maastolenkkejä, hierontatuokioita. Juoksutusta pimentyneessä illassa ensilumessa kahlaten.
Elsa sai eilen ensimmäistä kertaa pellavalimaa joten keittelin vedet ja kaadoin ne Pellavaisen päälle ämpäriin. Tuoksu toi mieleeni ne kymmenet (VAIN kymmenet...) iltatallit jolloin laittelin Pellavaista Severiä varten. Myös se viimeinen iltatalli jolloin sain ruunan syömään hieman pellavalimaa kupinpohjalta... En tiedä onko se tämä syksy, mutta ruuna on nyt ollut joka päivä mielessä.

Olen jopa miettinyt että ehkä sitä ei ollut tarkoitettu jäämään, ehkä sekin oli täällä vain lohduttamassa minua äidin kuoleman jälkeen. Sen se osasi tehdä, mutta jätti valtavan tyhjiön jälkeensä. Elsakaan ei ole pystynyt täyttämään sitä vaikka tammasta paljon pidänkin.

Puuh. Tunti pyörittiin pihalla (sain tallityöt tehtyä, jee!) ja sitten eläinlääkäri soittaa että ei ihan vielä pääse tulemaan, tunti menee. Ja sitten vielä perään että ei hänellä olekkaan pelkkää Tetanusta kuin yksi satsi... No, siirrettiin aika torstaiksi, Julius oli jo sen verran tiukkana kun päiväuniaika oli käsillä että katsoin paremmaksi että saadaan homma kerralla kuntoon ja tehdään ne jutut toisen kerran. Kunnaneläinlääkärillä on joku sijainen, toivottavasti on yhtä mukava kuin Katri itse... no torstaina se nähdään.

Asioita on ollut perkeleestä viimepäivinä.
Pääsimme kovalevyyn käsiksi vasta eilen (paskanahan se, boottisektori korkannut) koska Skodasta irtosi pakoputki ja lisäksi Lauri tappeli Mersun kanssa laturin hihnan vaihdossa varmaan yhteensä 6h... Lisäksi kaivoremontti oli pahassa jamassa kun kaivantoon oli tullut vettä. Piti taas vetää kertaalleen tyhjäksi koska pintavesiä oli valunut sitämyöten kaivoon. Lauri kärräsi hiekkaa ja pisti routalevyjä monttuun + oli ihan paskana senkin jälkeen.
Oli joo taas viikonloppu.

Lisäksi olen aika vittuuntunut erääseen wannabe-sukulaiseen, enkä välittäisi pilata jouluani hänen seurassaan. Ihminen joka valittaa vaan, on ahdistavaa seuraa.

Viikko meni tuosta vaan, ihan hetkessä. En ole oikein mukana ajankulussa.
Päivät seuraa toisiaan, Hevitutin säätöä, tallitöitä, lapsen kanssa olemista ja illalla kenties vähän Laurinkin jos vaan ehtii.

Meillä sanoi eilen ilmeisesti uudempi vinsu sopimuksen irti ja koneen tilanne on nytkin hyvin epävakaa. Saattaa kilkata ihan koska vaan. Tekohengityksenä tähän toiselle yhä lailla rikkinäiseksi epäillylle levylle on asennettu senverran wintoosaa että pystyn sähköpostit hoitamaan ja kaupapäälle surffaamaan. Kunhan L tulee tänään uuden levyn kanssa kotiin niin selvinnee saadaanko tärkeitä filejä Masterin uumenista pelastettua... Jos ei, niin sanon notta VITTU, siellä on kirjanpito ja kaikki.

Palatakseni historiassa taaksepäin, messut sujuivat hyvin. Muotinäytös oli upea ja hyvä mieli jäi vaikka päivä oli raskas.
Sunnuntai sujui Meijun ja heppojen parissa ja maanantaina pääsimme *ah* rautakauppaostoksille Laurin kanssa. 300e paloi taas ihan heittämällä, mutta nyt olisi ne panelit keittiöön... petsata vielä pitäisi ennen koolaamista ja naulaamista.

Kalenterikin näyttää täydeltä. On eläinlääkäriä, allergialääkäriä, hammaslääkäriä, neuvolaa, ultraa... kengittäjä buukataan johonkin vielä kätevästi.

Mutta josko nyt söisi jotain päivällistä kun poitsu vielä nukkuu.
Osoituksena talven tulosta mun ulkovaatemuoti on taas palannut tutulle haalari-linjalle. Ei tarvitse edes pukea kunnon päivävaatteita vaan voi sisällä laahustaa verkkareissa ja t-paidassa näinä välipäivinä ;)

Helvetin perkele! Mistään valmisteluista ei tule taas mitään. Yksi paljasperse pyörii tuossa ja estää kaiken ajatustyön, tallihommat tekemättä ja päiväunet nukkumatta.
Voipi jäädä ensiyö vähän lyhyille unille ennenkuin hinnoittelut, tavarat ja hiustevärjäys ynnä muu oleellinen on pulkassa.
Olis edes nukkunut niin olisin pystynyt hinnoittelua tekemään, mut puskan marjat. Huuto siitä vaan tuli kun koitin rauhoittaa sänkyyn.

Ettei aamu olisi paremmin alkanut niin huomasin peseväni hampaita lasten tahnalla. Hohhoijaa. Nyt gotta run again. Kuulen jo Turun (kraaaah..) kutsuvan...

Söin sitten rullallisen suklaanappeja perkeles. Varmaan kostautuu nekrotuksena ja väsymyksenä parin tunnin sisään.

Vähän pitäisi jäsennellä tämän viikon aktiviteetteja. Perjantaina hakea myytävät Hämptönista ja sitä ennen hoitaa heinätilaukset ja ehkä tehdä pikainen invis.. ja Katrilta hakea Karkkilasta hame näytöstä varten. Niittenkin kotisivuprojekti ontuu pahasti tällä hetkellä.

Kun katsoo tuota oletuskuvaa, niin Julle näyttää kyllä ihan pikkuvauvalta siinä. Pitäisi saada vaan jostain uudempi otos jolla ollaan molemmat. Todellisuudessahan poitsu on jo iso mies joka rakastaa kaikkea rokkia (ei heviä pelkästään vaan heiluttelee itseään monenlaisen kitaravetoisen tahdissa) ja jolla on paljon mielipiteitä asioista. Näitä asioita ovat mm. kaaliraaste, kengät, joittenkin tavaroitten hallussapito ja vaipat jotka saavat kyytiä kun silmä välttää. Suosikkiasioita ovat hevoset (jo pelkkä vilahdus näytölle saa kommentointia aikaan), banaani, masun esitteleminen ja ihmisten hiusten harjaaminen joka käy vielä aika kömpelösti. Iskän tukka on paras.

Minulla on ollut vähän vaikeuksia nukkua viimeaikoina kun sänky käy ahtaaksi.
Mutta ei auta - niin kauan kun tuo yksi huone on remontissa (siellä ei ole lattiaa) niin ei ole tilaakaan vaan samassa sängyssä joudutaan nukkumaan. Todella toivon että saadaan hyvissä ajoin se kuntoon että saan loppuraskaudesta siirtyä sinne ja nukkua siellä sitten vauvan kanssa ettemme häiritse muitten unta. Minulla on sellainen olo että meille tulisi toinen poika, mutta eipä siihen ole luottamista, yhtä hyvin voi olla tyttökin.

Plaa, pitäis mennä tallitöihin. Nää on nyt söpömpiä:
http://www.gamesheep.com/game/horsey-racing/index.php?act=PlayNow

Ikkunasta katsoessa ei voi enää päätellä kellonaikaa, joten arpapelinä olen herännyt molempina viikonloppuaamuina tekemään tallityöt vähän ennen normaalia ja sitten jäänyt koneelle idlaamaan.

Meillä on taas ollut pari vähän vaikeampaa yötä Jullen kanssa. Tuo toinen poskihammas tunkee hitaasti mutta varmasti, on nyt puoliksi läpi ja kiusaa varmasti. Viimeyönä taas kiljuttiin ja mikään asento ei ollut hyvä kunnes yhtäkkiä taas nukahti. Huomaa kyllä että poika on väsynyt, aamupalan jälkeen jäivät isänsä kanssa sänkyyn ja nukkuvat unikeot edelleen! Kellohan on jo yli yhdeksän!

Meiju oli tämän viikonlopun Tampereella joten hevosten äkseeraaminen tapahtunee ensi viikolla.
Rokihan kulkee jo osan matkoista narussa, mutta sen kiinnisaaminen on välillä vähän niin ja näin. Kyllä se sen siitä oppii. Viikko on nyt ollut sisäkautta ja karsinoitten siivoaminen tekeekin meikäläisen kunnolla hyvää. Olisi vaan pitänyt ehkä aloittaa vähän aikaisemmin koska äkkiseltään olen joutunut mahan takia hidastamaan vähän tahtia. Vaan kyllä se kohta alkaa taas sujumaan totuttuun tapaan etenkin kun oppii tuntemaan Jasson ja Pimun karsinatavat.
Yhtenä päivän sain tärväytymään kokonaisen tunnin päivätallin teossa.. se on jo vähän liikaa, mutta suotakoon anteeksi tässä tilanteessa.

Siellä se uiskenteli ja piti kovaa jöötä. Viikotkin vastasivat tarkalleen laskelmiani, eli tänään 12+1. Julius ei ollut läheskään yhtä vauhdikas missään ultrissa, nyt kätilö sai tehdä kovasti töitä saadakseen tämän viikarin kiinni jotta mittaukset onnistuisivat.
Niskaturvotusta oli niin vähän ettei sitä edes pystynyt (tai edes tarvinnut) mitata vaikka sikiö saatiin ihanteelliseen asentoon asian tutkimiseksi. Kaikki näytti oikein hyvältä.
Ihan yhtä tarkkoja kuvia ei saatu kuin Jullesta aikoinaan, mutta tälläkertaa sitä kenties malttaa odottaa vähän kärsivällisemmin kun on paljon muuta tekemistä.

Luulin että pahoinvointi olisi jo helpottanut vaan yöllä ja tänään on ollut aika huono olo.
Lisäksi Roki on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia (joo, pitäisi värjätä...) koska se on päättänyt ettei anna kiinni riimunnarun kiinnittämistä varten. Eilen venailtiin vartti mutta poika vaan nökötti surkeana tarhassa kun emä skruudasi toisella puolella aitaa.