IRC-Galleria

Lisäilin pari uutukaista tuonne. Narsistisesti sekä itsestäni että Hallasta. Meillä ei jostain syystä Western Digitalin muistikorttiportti toimi, joten ei ole tullu edes kännykameralla juuri napsittua mitään. Siirtää kun joutuu Laurin duuniläppärillä ja sitten tuo USB-tikulla kotiin. Menee liian säätämiseksi jos rupeisikin inspattaan :)

Eilinen hevosenhakureissu sujui muuten ok, mutta jouduin trailerin kanssa noloon tilanteeseen Mäntynummen Shellillä. Oli pakko käydä katsomassa rengaspaineet ennenkuin haettiin Hemu kyytiin, eikä matkan varrella oikein ollut pumppua joten pyörähdettiin sinne sitten.
No tietty niillä on ilmapiste siellä bensatankkien *välissä* eli mahdollisimman ahdas rako.
Katsoin paineet ja kun piti lähteä, totesin että kärry oikaisee juuri sen 10cm sen verran että en pysty suorilla ajamaan eteenpäin tai muuten lähtee kasa tuulilasinpesunestettä matkaan.

Kello oli 18 kieppeissä ja piha ihan täynnä kanssa-autoilijoita joten jouduin ensinnä odottelemaan että viereinen auto sai tankattua. Sitten peruuttelin ja sompailin edestakaisin, mutta aina kun sain traikkua käännettyä oikeaan suuntaan, loppui mersulta tila. Ja autoja kulki kokoajan ohi jos jostain suunnasta joten kunnolla ei meinannut päästä venkuttamaan.
Loppujenlopuksi Anne hyppäsi ulos katsomaan ulottuvuuksia ja sain peruutettua tulosuuntaan pari metriä, jolloin reilusti koukatessa mahduimmekin ihan hyvin siitä mittareiden välisä kun muita autoja ei sillä hetkellä paikalla ollut.

Tietty siellä oli sitten vielä keskellä pihaa joku idiootti joka odotti pääsyä ilmapisteelle eikä tajunnut ajaa kahta metriä eteenpäin vaan toljotti autoni keulaa kuin heikkopäinen. Jouduin huitomaan että viitsi siirtää autoaan senverran että päästiin yhdistelmän kanssa pois pihasta ja takaisin maantielle. Kaikkiaan koko sompaamisessa oli mennyt n.5min, mutta tuntui kyllä ikuisuudelta.

Nyt on hevosjengi taas kotosalla ja parin viikon päästä Hemu sitten ultrataan.
Elsan papereita ei ole kuulunut ja alkaa mennä vähitellen toivo sen suhteen että päästään viemään Temelle. Ei tässä muuten mitään, mutta kuka hitto sen sieltä Ylöjärveltä hakee kesäkuussa kun oma selkä ei meinaa kestää edes tunnin autossa istumista.
Vähän nikotellen ajattelin sitten tuota Rokki-Tähteä. Ori on kuitenkin lähellä ja parempi koittaa varsottaa tamma vielä kun on niin nuori. Myöhemmin tulee sitten tiinehtymisongelmat jos varsoja ei entuudestaan ole ollut. Ori ei kyllä suoraansanoen vastaa toiveitani, mutta on ehkä ihan näyttävä esim. ratsupuolelle. Toinen vaihtoehto, Jonnan-Prinssi ei taas ole rakenteellisesti käypä Elsalle.

Olen syönyt niitä viimeisen kaksi kuukautta joka aamu. Tuollaisen pienen jugurttipurkin. Kauhon sieltä muutaman lusikallisen suuhuni, korvaan tyhjän tilan myslillä ja sekoitan. Kuituja ja protskua aamupalaksi ja sitten jaksaa taas vähän lisää.

Pojat eivät saaneet laatoitusta valmiiksi. On hankala tehdä, kun valmiiden alueiden päällä ei voi oikein liikkua saman tien, joten sauna ja lämminvesivaraajan koroke on edelleen laittamatta. Ei ole siis varmuutta päästäänkö saumaamaan tai edes pesemään vielä ensi viikonloppunakaan. Ja minä syön kynsiä kun aika kuluu. (Siis kuvainnollisesti - kynsien pureskelu on about inhottavimpia tapoja joita tiedän)

Olen aika itsetyytyväinen, koska kirjoitusprojektin ensimmäinen osio alkaa olla kovasti valmis. Kaikkiaan noin neljästäkymmenestä sivusta olen saanut kokoon kuusi ja vieläpä ilman kovin suurta ahdistusta. Itsellä on nyt valtava määrä käyttökelpoista tietoa mikä helpottaa omaakin hevosenpitoa. Mitähän ajattelivat Lohjan kaatopaikalla kun soitin ja kysyin yksityiskohtia siitä mihin raadot päätyvät ja minkä jätteen kanssa ;)

Tänään haetaan Hemu kotiin Lohjalta. Havahduin myös siihen tosiasiaan että osaan peruuttaa mersun niin että trailerin aisan saa vain vaivatta nostaa paikoilleen ilman että tarvitsee selkä riekailena repiä sitä lähemmäksi tai siirrellä autoa miljoonaan kertaan. Näin se harjoitus vaan tässäkin asiassa tekee mestarin! Minulla on ollut Matleena ja Elsa pikkutarhassa viikonlopun yli että tuo mutainen pihatarha vähän kuivuisi - ja auttoihan se. Tälle viikolla onkin luvattu aivan ihanat kelit!

Muutenkin tiedossa lienee hiukan leppoisampi meininki kuin menneillä viikoilla. Tämän Hetan hakemisen lisäksi taitaa olla vain neuvolakäynti ja perjantaina paastosokerin mittaus. Taidan ottaa rauhallisesti ja omistautua kirjoitustyölle. Tiakin olisi tulossa pitkästä aikaa liikuttamaan Elsaa ja muutenkin juttelimme hänen kanssaan eilen puhelimessa uusista kujeista kesää ajatellen :)

-Auton renkaanvaihto
-Trailerin lastaussillan nosto
-Turvepaalien siirtely
-Pitkän matkan ajaminen Skoda-merkkisellä henkilöautolla

Nämä kokeiltu viikon sisään ja erityishuomiona katsoisin sen, että viimeinen vaihtoehto ei taida sopia ihmiselle ylipäätään muutenkaan.

Enpä nyt jaksa ajella tuonne kirkonkylälle tammoja ja varsoja katsomaan, näyttely alkoi juuri yhdeksältä. N+1 juttua kun saisi tehtyä, niin voisi itse hyvällä omallatunnolla viettää hetken pelaillen ja löysäillen. Ajatella että nyt on jo torstai ja viikonloppu häämöttää edessä. Juurihan vasta meni menojaan.. tuntuu että viikot suhaavat eteenpäin ihan liian nopeasti. Minulla loppuu aika kesken ja jo nyt olen huomannut että autossa istuminen ei oikein luonnistu pitempää matkaa.

Havahduin tänään siihen, että minun olisi jo viikko sitten pitänyt varata aika paastosokeritestiin. Jotenkin vaan kaiken muun varjolla on koko hommeli unohtunut. No, hankin sen saman tien ja sainkin jo ensi viikon perjantaiksi. Tälläkertaa se onkin kymmenen maissa, joten ei tarvitse illalla aloittaa syömättömyyttä kovin aikaisin. Aamusella sensijaan kestän oikein hyvin tyhjällä mahalla jokusen tunnin.

Verokortin täyttelystä tuli hyvä mieli. Sieltä on tulossa kohtuullisesti rahaa takaisin tälläkin kertaa johtuen varmaan siitä että olen loppuvuoden ollut työttömänä. Ehkä ensi jouluna joku saa lahjojakin, viimeksi oli hiukan nihkeää remonttien ja hevosjuttujen vuoksi. Onneksi nyt on kaikki pakolliset vauvahankinnatkin tehty joten hiukan tämä taloudellinen paine hellittää.

Hmm. Luulen että on pakko nollata aivoja hieman ennen luovan työn aloittamista, joten jos tunnin-pari hakkaisin monstereita ja sitten vasta alkaisin oikeasti kirjoittamaan. Nämä aamut ovat olleet jotenkin nihkeitä viimeaikoina vaikka olen nukkunut todella sikeästi. En muista että olisin nytkään herännyt yöllä kertaakaan kuin kylkeä kääntämään jolloin uni seuraa välittömästi kun saa hyvän asennon.

Olen niin poikki että voisi vaan istua loppuillan ja kazella kun Lauri pelaa Oblivionia.

Päivän saldo:
-Matleena EI ole tiine
-Elsa on nyt rokotettu ja raspattu
-Sain aloitettua kirjoitusprojektini ja pidettyä palaverin sen tiimoilta Nummelassa (eläinsuojeluasiaa)
-Heta on nyt Lohjalla ja ultrattu valmiiksi, mutta ei ole varmaa suostuuko Sipori hyppäämään vielä
-Ruoka on valmista 10min kuluttua
-En tiedä jaksanko huomenna lähteä katsomaan tamma- ja varsanäyttelyä kirkolle
-Karsinat on edelleen siivoamatta... argh.

Eli kun kuuden maissa heräsin niin ulkona satoi lunta. Valtavia flakeja.
Ne ovat kohta sulaneet vedeksi kastellen koko pihan joka oli alkanut jo hieman kuivua.

Arki kutsuu elämää, kuuleeko Jenni? Ei.... ei kerkiä nyt.

Jokusen tunnin kuluttua lähdetään viemään Hemua Lohjalle oriasemalle. Renteln katsoo sen siellä joskos jätettäisi jos oottelemaan että miehet alkaa kiinnostaa. Ja mikäs meillä onkaan täällä ollessa Elsan ja Matleenan kanssa. Leppoisat kaverukset söivät taas tänään samalta kasalta kun pesty Heta laitettiin omaan pieneen - vähän puhtaampaan tarhaan. Nyt on SE aika vuodesta ja omani ovat rapaiset aina korvatupsuja myöten.

Sunnuntaina Halla sai luopya tötteröstään. Kävimme Solstrandissa, jossa oli myös kylässä setäni naisystävineen ja heidän porokoiransa Vasmi. Pientä leikkivirittelyä porkkiksilla oli, mutta Kirpun ärinä taustalla hermostutti Hallan ja muutaman kerran tutustuminen kilpistyi rähinään. Lieko Hallalla ollut pinna kireällä liian sisälläolon vuoksi, olisi mieluummin juoksennellut yksinään haistelemassa maailmaa ilman haittaavia tekijöitä.

Mitäs muuta. No vaikka mitä :)
Launtaina kävimme Törsäämässä. Vauvansänky patjoineen saatiin viimein hankittu, asennettua ja ihasteltua. Se sopi juurikin siihen nurkkaan johon oli aijottu. Olosuhteiden pakosta kävimme myös Cruzbrokerissa hakemassa uuden näytönohjaimen, kun vanhalla Geforce 4:llä ei Oblivion pyörinyt alkuunkaan. Ja nyt toimii! Geforce 6800 AGP-väylällä nyt ei ole markkinoiden paras eikä uusin, mutta ihan riittävä meille että ollaan päästy tuhoamaan elämämme tuon käsittämättömän pelin edessä. Muistia tarttui myös mukaan yksi reilu viidensadan kampa.

Pelatessa onkin mennyt se aika kun ei olla laatoitettu, oltu elukoiden kanssa tai tehty muuta tärkeää kuten nukuttu tai loikoiltu sängyssä. Siinä sivussa on vedetty jääkaappi tyhjäksi - hiukan pakastintakin.

Nyt olisi minulla aikaa ottaa Lauria vähän pelitunneissa kiinni, mutta toisaalta pitäisi katsoa yhtä kirjoitusprojektia ennen Annen tuloa. Huomenna sitten Wermundsen tulee katsomaan Matleenan vielä kertaalleen. En kyllä millään usko että se voi olla tiine! Semmoinen ruippana!
Elsa saa myös Tetanusrokotteen kun en tiedä koska on viimeksi annettu. Sen papereita ei näy eikä kuulu ja alan kohta hermostua odottelemaan. Olivat muuten uuden vuokraajan (+ anne & heta) kanssa perjantaina 1,5h maastossa ja homma oli hoitunut Severimäisellä varmuudella.

Jahas. Pakko kai tuota kirjoitushommaa on nyt ainakin vilkaista, jos vaikka saisi kasvateltua hyviä ideoita päähänsä ja voisi sitten hyvällä omallatunnolla "pelata vähän". Onneksi ei montaa tuntia ole aikaa, muuten tuhrautuisi tämäkin päivä siihen.

Mitähän sitä vielä toivoisi elämältä? Täytyykö ihmisellä olla aina jotain mistä haaveilla tai jotain mitä odottaa?
Ennen uskoin että ne unelmat ovat kantava voima joka vie meitä eteenpäin ja ne antavat meille uskoa ja elämänkipinää. Ilman unelmia ihminen olisi tyhjä?
Nyt en enää ollenkaan tiedä. Päivä päivältä enemmän jään elämään tässä hetkessä enkä haikaile jotain sellaista mitä minulle ei ole tai jota olen menettänyt.

....And I'm getting old?

Eilen tajusin kaupoilla kiertäessäni, että en edes etsi virikkeitä enää kuten ennen.
Katselin kyllä esim. vaatteita ja olisi ollut rahaakin ostaa, mutta tuli sellainen olo että en minä tarvitse mitään. Ei se tee minua onnellisemmaksi.
Tarvitseeko minun edes olla tämän onnellisempi? Nythän tuntuu ettei pieni vastoinkäyminenkään voi lannistaa. Ne ovat sivuseikkoja - tilapäisiä juttuja joiden kanssa pitää joko olla kärsivällinen tai hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä.

Tämä päivä on ainakin alkanut aivan loistavasti, olen yhtä hymyä ja hyvää tuulta.
Hevoset olivat yön pihalla, joten minun ei tarvinnut aamulla nousta vaan Lauri nakkasi niille heinät lähtiessään. Itse loikoilinkin puoli kahdeksaan ja nousin sitten viemään koiraa ja kauroja sekä riisumaan Elsalta loimen jonka olin pukenut sille yöksi.

Yhdeksältä oli neuvola. Ja siellä kaikki parhain päin myöskin. Hemppaa ei edes otettu, koska se on ollut joka kerta niin hyvä ja paino oli laskenut viime kerrasta. Kun sitä verrattiin kuukausi sitten mitattuun, niin nousu oli juurikin sopiva ja neuvolantäti kehui että jatkan samaan malliin - jokunen kilo voi vielä tässä viimeisen parin kuukauden aikana tulla mutta tämä tahti on se mitä haetaan. Paastosokerin käyn antamassa parin viikon kuluttua mutta jos pysyn tällä linjalla niin sen kanssa ei tule ongelmia.

Kävin Kelassa viemässä paperit, rautakaupassa ostamassa laattaliimaa ja kiertelin Prismassa katselemassa "jos vaikka tarvis jotain". Päädyin sitten ostamaan Laurille uusia paitoja, kun vanhat alkaa sanomaan sopimuksen irti. Yhden ostin sieltä ja Karkkilasta vielä 3 lisää. Yhden niin kalliin etten kehtaa sanoa. Sitten vielä pari paalia turvetta ja salsahampurilainen naamariin. Tänään en laske liikaa kaloreita, mutta ranskikset jätin pois.

Aivan ihana ilma! Palailin kotiin vasta puolenpäivän jälkeen. Halla saa nyt olla hetken ilman tötteröään ja nautiskelee silmiinnähden piehtaroidessaan huopansa päällä. Penisiliinikuuri on nyt puolessavälissä ja hyvältä näyttää. Aurinkoinen paistelee ulkona täydeltä terältä. On kohtuullisen lämmin ja lumet sulaa. Kumpa kevään kosketus pääsisi pian käsiksi routaan ja meille saisi järjestyksen palaamaan. Voisi syödä ihan oikeista astioista ja pestä lattiat.

...että tänään en ota ylimääräistä stressiä mistään tai tee mitään muutakaan raskasta.
Eiliset supparit muistuttivat taas siitä ettei elämästä selviä hengissä kiirehtimällä.

Tosin ennenkuin tämä päivä on edes alkanut niin päätä särkee. Halla on kahtena aamuna alkanut rampata viiden aikaan tötterönsä kanssa. Tosi kivan kuuloista kun se kolistelee sitä seiniin ja pyörii pedissään joka on juuri sopivasti nurkassa sängyn vieressä. Onneksi ei ole kovin hienot tapetit ;) Hain eilen sille kipulääkkeet ja penisiliinitkin tuntuu potkivan vähitellen. Nyt sitten taas nukkuu päivällä ihan hyvin kun on ensin saanut häirittyä aamu-uneni.

Eilen aamulla Matleena ähkyili.
Jos se on tiine, niin käytös oli "normaalia", muussa tapauksessa en voi kuin miettiä mistä moinen johtui. Soitin eläinlääkärille varuiksi, että tietää että meille saattaa joutua tulemaan. Kohtaus meni kuitenkin parissa tunnissa ohi ja kakkaa tuli koko ajan joten jotain satunnaisia vatsanpuruja vain. Voi olla että tamma ei ollut juonut yöllä tarpeeksi (oli tapansa mukaan kaatanut vesiämpärin) ja olin antanut tosi paljon heinää sille illalla kun hevot olivat läpimärkiä ja kylmissään sisään otettaessa. Jos taas tamma on tiine, niin varsa hyvinkin kääntyilee ja aiheuttaa kiputiloja. Kuumetta ei ollut ja vatsaäänetkin suht normaalit.

Olimme eilen Laurin porukoilla suihkussa ja kävin vaa'alla. Kahdessa viikossa ei sen mukaan ole tullut yhtään lisää painoa! Jes! Tässä tapauksessa hyvä asia, koska dietti on purrut.
Minulla olisi nyt kymmenisen viikkoa jäljellä, eikä montaa kiloa saisi enää tulla. Tämä kaloreitten laskeminen toisaalta vtuttaa, mutta mitäpä sitä ei tekisi oman lapsen hyvinvoinnin eteen. Huomenna lupasin kuitenkin itselleni pakastepizzan, kun Lauri on illan duunipaikan pippaloissa.