IRC-Galleria

Ajatukset liikkuu, pitäs ottaa iisisti.
Kuuntele nä sanat, sisästä mun riimini.
Tuntuu ku elämä ois pelkkä toivelista.
Mut kuitenkaa mikään oo todellista.
Mä saatan suttuu, mut pystyn muuttuu.
Menetyksen pelko, saa mut murtuu.
Mä oon kulkenu polkuja pitkin tyhjään.
Oon suunnitellu alkaa rahoja nyhtää.
Ei kiinnosta yhtään, mitä muut musta sanoo.
Tiedän kuka oon, koita tajuta camoon!
Ja jos haluun saan koko mailman hajoo.
Joskus tekis mieli paeta maan rakoon.
En juokse enää, heitin lenkkarit nurkkaan.
Pelko tilassa ei enää jauheta purkkaa.
Vaan juostaan kohti vaikka tuli palaisi.
En pelkää kuolemaa, tietäen etten tulis takasi.
Kuitenkaan en voi täält poistuu.
Koska en haluu et menneisyys toistuu.

Nä on sanoja vaan, mutta tarkoittaa.
Mitä sanoinkaan, mä aijon rakastaa.
Ehkä turhaan taas, ja petyn vaan.
Mut jos ei koita, ei saa paskaakaan.
On ehkä ollu jo näit juttui liikaa.
Ja mietitte mikä vittu mua riivaa.
Ei riivaa mua mikään, haluun vaan sitä.
Kävellä kullan kanssa, ja kädest kiinni pitää.
Mä kirjotan sulle, tää hetki kanssani kulje.
Suutele mua, ja silmäsi sulje.
Kävelään yhdessä maailman ääriin.
Tää on suoraa sanomaa, sydämmen ääni.
Ja sanon rehellisesti, ilman suo ei ois mitään.
Tää on vain sulle rakkaudella minä.

Mitä vittua, mun pitäs tappaa itteni?
Mieti hetki miten tää juttu meni.
Sä alotit tän, joten koita loppuun kestää.
Loppuun viemällä vain veret haavoista pestään.
Koitin auttaa, pidin susta huolta.
Vitu homo menit vaihtamaan puolta.
Mä katon tuolta ku ittesi tapat.
Rest in peace Matafaka!
Älä lässytä enää, on kuultu jo liikaa.
Turha selittää, et pääse tästä niin vaan.
Aioin opettaa sut äpärä ihmisten tavoille.
Anna paino arvoa näille vitun sanoille!
Ei kukaan jaksa aina sun pelleilyjäsi kattoo.
Kiitos, ammu aivosi kattoon!

Puhukaa vähemmän, miettikää enemmän.
Jos jatkat viel sut paskanaama selätän.
Turha tulla tänne paskaa jauhaa.
Tommasta peliä me katota ei kauaa.
Viimesenä nauraa, tän pelin kingi.
Se et oo sä, hävisit vitun hintti.
Älä selitä, ei kukkaan kuuntele.
Turhaan poika sä tyhjään metsään huutelet.
Itellesi teet vaan paskaa.
Miksi ihmeessä tulet tuulta vastaan.
Me ollaan kuin tuli, eikä sammuta koskaan.
Poltetaan sun puhees jotka on täyttä roskaa.
Mut ei et ymmärrä, oot vähä vajakki.
Sen ymmärsi sun faijaski.
Siksi oot joutunu lastenkotiin.
Koita tajuta ja opi!

Luo sille kuvitelma oikeesta, väärästä.
Mihin lapsella on mahollisuus, sen päätät sä.
Pidä huolta, vahdin sen seuraa.
Luo värityskuvia elämästä, sitä meinaan.

Kerrotko lapselle mikä elämässä
on tärkeetä ja mikä vähemmässä
määrässä merkkaa, ja on rehellistä.
Sen nähden aiotko piikin pistää.
Aiotko opettaa huonoille tavoille.
Annatko lapses tottua asioille pahoille.
Näytäkö mitä hyvää käyttöä oisi rahoille.
Opetatko miten käy pahoille tahoille.
Johdata sen tietä, kerro mihin tie voi viedä.
Opeta ja siedä, virheitä vielä.
Saatta tulla, enemmän kuin jaksat.
Huonosta kasvatuksesta viel maksat.
Monen vuoden päästä haluut itteesi kiittää.
Että lapsellasi kaikkee hyvää riittää.
Sen ei tarvi kokea kaikkea paskaa.
Se voi jatkaa, ja kulkea matkaa


Kaikki tekee virheitä, mut se kuulu tähä.
miten opit, jos et saa nähä.
Mitä tapahtuu, miten rankastaa.
Mitä tarkoittaa kun toinen rakastaa.

Miten maailma voi ollakkaan näin hauras.
Se voi särkyä, viedä todellisuudesta kauas.
En oo rauhas, oon aina aineissa.
Psyyke hajonnut, vitun paineissa.
Aineista pääse ei irti.
Vaikka haluan niin silti, silti!
Pelkkä nisti, joka suoneen pisti.
Vikat rahat, ja tulessa palan.
Teen rikoksia, omalla hengellä leikin.
Hakkaan vaimoni, ja syötät sille sen meikit.
Vitun neidit, teist on vaan harmia.
Miten kehtaat sanoo et oon karmia.
Huvita ei enään kuunnella.
Siksi aion suonet huuhella.
Tinaa suoneen, huomenna kuulee.
Mitä tuli tehtyä, mihin mentyä.
Ja aijon jatkaa, vaikka pitäs tappaa.
Mut se mikä ei tapa vahvistaa ja se on faktaa.
Tää on paskaa mut vittua siitä.
Täysin tööt kiitos, kiitän.

Oon pelannu liikaa menettänyt kaiken,frendit lähtenyt, kaikonnut naiset.
Mun omaiset, tärkeet ihmiset, ne viimiset.
Jäänyt ei ketään, joka pitäs huolta.
Yksin pidän nyt itseni puolta.
Katson tuolta, ja ootan teitä.
Uusia tuulia, jumalan enkeleitä.
Mut tuuli ei puhalla, ku vastatuuleen.
Luullu oon jo kaiken kuulleen.
Puren huuleen, ja oven suljen.
maailmassa nyt yksin kuljen.
Ääntäsi kohti, yritän liikkua.
Liike on hiljasta, elämän mukana vaan kiikkua.
Voisinpa, mutta en voi.
Näin elämän koin.
mut enään näe mitään, sua en huomaa.
Huomaa en itseni luomaa.
Sisäistä vihaa jota mä suojaan.
Sisälläni kannan vaikket huomaa.
Mun on pakko mennä juomaa.
Vetää lääkkeitä niinku ruokaa.
Saada olla tööt, päästä täältä pois.
Näin parempi ois!

Olet kaunis kuin taivaan tähti.
Enää ees vituta et entinen lähti.
Sun kanssa voisin kulkea tätä tietä.
Katsoa mihin yhteinen tie voi viedä.
Haluaisin sun kanssasi elää tän.
Hyvän elämän, tarvi pelätä.
Mitä tulisi huomenna vastaan.
Kun oisi vierel joku jota rakastaa.
Voisin antaa sulle lämpöö rakkautta.
Onnen tunnetta, vakautta.
Hellästi suo suudella.
Sun murheita kuunnella.
En lupaa ikuista suhdetta.
Mutta toivon ettei tulisi ruhjeita.
Meidän välille vaan pysyttäis vierekkäin.
oltais aina lähekkäin.
Sitä oottanu siit asti ku sinut näin.
Toivon että oisit mun vierelläin.
Tunnen jotain suurta suo kohtaan.
Sä saat mun mieleni hohtaa.
Söpsö!

Mä oon sisällä nyt kolmio draamassa.
Saattuu ku ois suolaa mun haavassa.
Joka sijaitsee tuossa rinnan luona.
Kädet ristissä ruokoilen, voisinpa kuolla.
Ehkä huomenna kaikki on toisin.
Maasta onnen siemeniä poimin.
Tai nousen ylös jos voisin.
Ehkä hukun haavemaailmoihin.
Olen miettiny mikä täs on vaikeeta.
Ollaanko me omien ajatusten vankeina.
Pitäskö meidän herätä kalpeena.
Että nähtäis maailma taas valkeena.
Hukutan itteni ajatusteni mereen.
Mieleni tekisi laittaa opiaatteja vereen.
Mutta siihen touhuun en ala.
Koskaan ei enää mennyt aikani palaa.


Mä haluisin tietää mitä tehdä.
Mihin mennä, jatkanko eteen päin.
Vai pysähdynkö, hengähdän.
Ja mietin miksi mulle käy näin.

Oon tehny asioita, oikeita, vääriä.
Ollut sekasin, kuullu päässäni ääniä.
Ootellut laskuja, kädet taskussa.
Mielentila ollut vakavassa laskussa.
Koittanut, maailmaani parantaa.
Mutta mulle vastannut ei jumalaa.
Ketä rakastaa, kun ei oo ketää.
Kuka välittää, kaikki vaan käntää selän.
oon joutunu, putsaamaan mainetta.
Mutta maine kerää taakseen lisää vaan valheita.
Liian karmeita, näkymättömiä kahleita.
Jotka pitää mun mieletilojani vankeina.
Niin ankeena, maailmaa kun katsoo.
Huomaa että parempaa vain tahtoo.
Mutta siitä ei tuu mitää.
Täällä oo mitää mistä kiinni pitää.