On sanottu ain että ota varovasti.
Rakkaus on julmaa. sisälsin sen alustavasti.
mut siitäkin asti, oon koittanu löytää.
Rakkautta, sataman ja veneen välistä köyttä.
sitten yks päivä, se osu mun kohdalle.
Niin nopeasti et vene vajosi pohjalle.
mut sä nostit sen ylös, kysyit "haluutko jatkaa".
sanoin "sataamaan jään, jatketaan jalkasin matkaa."
Ja siitä asti, viel monta vuotta.
Elettiin ilman huolii, mut suotta.
kaikki valusi pois, aikaan vuoro veden.
Vaikken halunnut noin, nyt vuodatan mun veren.
illat mä itken, ja suruuni hukun.
yöt valvon, ja päivii en nuku.
sitä se on kaikki altani murtu.
samalla koko elämä turtu.
Oon väsynyt elämään, ja jos nukahtaa vois.
Suurin toiveeni ois, et kuolisin pois.
En enempää jaksa, enkä halua.
Nyt näen kun elämä alkaa sormien välist valua.
Siit viel pari vuot eteenpäin, ilman kunnon naista.
Elämä oli sekasin, päiteiden alaista.
koko aika meni hukkaan, heitin kaiken menemään.
silloin poika juoksi metsään, nähnyt ei elämään.
Mut jouduin lastenkotiin, salmijärvelle.
Aluksen jaksanu, meinasin sanoo hei järjelle.
Sitten kuvioon astu tyttö, jonka entuudesta tunsin.
Halusin tuntee paremmin, ku luulin.
Alettiin kaveraa, ja kaikki oli loistavaa.
mut pelotti mennä samaa virhet toistamaan.
Kuitenki juttu alko muuttu vakavemmaks.
Sanoit että rakastat, tunteet tuli lujemmaks.
Nyt suo mielessäni halaan.
Aina luoksesi palaan.
Palaathan säki, sut viereeni halaan.
Saatta joskus juttu vaikuttaa pahalta.
Älä luovuta, vaikka se tuntuis paremmalta.
Kun rakkaus osuu kohdallesi.
Pidä siitä kiinni, vaik se ois viimeinen tekosi.