Joskus. Haluisin vaan lakata olemasta. Tai päästä lasten kanssa sinne autiolle saarelle. Olla jossain poissa. Ettei kukaan vois vaikuttaa mun mielipiteisiin mitenkään. Ettei olis mitään muuta. Että mä löytäisin itseni. Ettei olis liikaa häiriötekijöitä. Ettei kukaan vois sanoa, mitä pitäis ja miten. Että mun on oltava jotain. Jotain mitä muut haluaa. En mä tiedä haluanko mä olla sellainen. Mä haluaisin olla mä, mutta kun mä en tiedä mikä mä olen. Kun mä en saa ottaa siitä selvää. Mutta mä haluaisin. Mutta miten? Kun on niin paljon liikaa kaikkea hälinää ja paskaa, joka saa sekotettua valmiiks sekaisin olevan pöntön vielä vähän lisää. Liikaa niitä vitun velvollisuuksia ja odotuksia. Mä vaan haluaisin olla minä.